Vapauden kaipuu

"Vitsi et olis siistii, jos säkin söisit sipsejä."
"Mähän maistan sulta niitä joka kerta!"
"Nii ei mut silleen kunnolla""
"Ai ninku et molemmille omat pussit?"
"No niin tai sit monta pussia ja syötäis ne yhdessä!"
"No olisko vähän siistiä!"
"Oikeesti? Olisko oikeesti sun mielestä siistiä? :)"
"Todellakin! Arvaa oisko mun mielestä kans ostaa molemmille omat pizzat! Tai ihan jäätävät säkit irtokarkkeja molemmille!"

Tällaisen keskustelun kävin mieheni kanssa. Arvaatte varmasti kumpi on kumpi. En tarkoita, että tavoitteeni olisi parannuttuani alkaa mättämään pelkkää roskaruokaa ja herkkuja. Tämä vain havainnollisti jälleen kerran sen, kuinka paljon kaipaan vapautta. Kuinka kivaa olisikaan sitätätäjatuota. En meinaa enää jaksaa pyristellä näissä kahleissa. Haluan niistä kokonaan eroon. Onni ja harmi, että avain kahleiden lukkoon roikkuu silmieni edessä. Haluan tarttua siihen, mutta jokin kuitenkin estää minua. Olen monta kertaa nähnyt unta, että yritän juosta, mutta en saa jalkojani liikkeelle tai yritän näppäillä hätänumeroa, mutta en onnistu saamaan numeroa koskaan oikein. Nyt on samanlainen olo. Vapaus siintää aivan edessäni, mutta olen jähmettynyt paikoilleni.

kuva