Tein eilen n. 13 tuntisen työpäivän, joten jouduin syömään myös päivällisen töissä. Lounaaksi mulla oli tavalliseen tapaan eväät, mutta päivälliseksi päätin ostaa kaupasta jotain. Halusin keiton ja himottelin mielessäni entistä suosikkiani, Saarioisen kanakeittoa. Se on paras valmiskanakeitto!
Keittohyllyllä tuli kuitenkin seinä vastaan jälleen kerran. Katselin keittoja, enkä voinut olla huomioimatta kaloreita, jotka ovat hyvin selkeästi juuri Saarioisen keitoissa ilmoitettu paketin kannessa. Kanakeitto 240, porkkanasosekeitto 150. Voisinpa sanoa ottaneeni hyvillä mielin sen kanakeiton, mutta ei. Sairaus saneli valintani ja otin sosekeiton. Olin todella surullinen ja vihainen itselleni, mutta en siltikään pystynyt vaihtamaan. Aivan kuin en olisi hallinnut kehoani. Itkukin meinasi tehdä tuloaan, niin pettynyt itseeni olin.
 |
| Hyvältä se porkkanasosekeitto kyllä maistui. Kaverina pari lusikallista raejuustoa ja 1,5 hapankorppua. |
No, jotain hyvää sentään. Meiltä oli kotoota levite loppunut, joten töissä uskaltauduin levittämään osalle eväsleivistä ja hapankorpuille ihan normilevitettä eli jotain 60-prosenttista! Otin myös päivällisen jälkkäriksi muutakin kuin omenaa. Vähän sain siis kevyttä keittoa kompensoitua ylöspäin.
 |
| Pari kaurakeksiä oli jo ehtinyt mennä ennen kuvan ottamista :) Suffeli, kaurakeksi ja pala uutta puolukka-keksimuruvalkosuklaata (nam!). |
Olin kotona vasta vähän ennen kymmentä illalla, joten iltapala jäi väliin, koska halusin nopeasti nukkumaan. Tänään aamulla olikin sen takia todella etova ja huono olo. Mä kun niin päätin, että skippailu loppuu :/ Tänään on myös supersuuri kiusaus jättää päivällinen välistä. Tai en sanoisi kiusaus, koska en haluaisi jättää sitä pos, mutta kun edessä saattaa olla liian vaikea tilanne. Kaveri, jota en ole nähnyt moneen kuukauteen tulee kylään. En ole hänelle kertonut parantumisprojektistani tai syömishäiriöstäni, koska olemme tosiaan nähneet viimeksi joskus huhtikuussa. Jos saan kerrottua hänelle, pystyn ehkä syömään. Jos en kerro, en välttämättä pysty. Tämän kirjoitettuani tajusin, että jostain syystä koen tarvetta pitää yllä en syö-imagoa niiden ihmisten läsnä ollessa, jotka eivät tiedä halustani parantua. Eihän siinä ole mitään järkeä! Ehkä vain kerron ja pääsen helpommalla. Ehkä tatuoin otsaani "parantumassa anoreksiasta, siksi syön". Olenkin uutta tatskaa himoinnut, kaksi kärpästä yhdellä iskulla siis! ;D
Mitä levitettä käytät kotona? Ja heii laitas kuva sun jo olemassa olevasta tatuoinnista! :)
VastaaPoistaMini Lättaa oon nyt käyttänyt. Se on mun mielestä tosi hyvän makuista (varmaan suolapitoisuutensa vuoksi :D), mutta ei se rasvansaannin kannalta ole kyllä mistään kotoisin...
PoistaMua pelottaa, että jos joku sattuu tunnistamaan mut mun tatskasta, mutta toisaalta en millään usko kenenkään kaverin tänne eksyvän. Katsotaan siis, josko kuvan tänne laittaisin :)
Harmi, kun et voinut valita lemppariasi. :( Pääasia tietysti, että jotain söit, mutta kyllä tuo kunnon ruoaksi oli varsin kevyt. Tsemit tämän päivän päivälliselle, rohkeasti vaan kerrot kaverillesi tilanteen! Hän varmasti haluaa sinun parantuvan ja ruoka on nyt lääkettäsi. Hali. ♥
VastaaPoistaKiitos paljon tsemppauksesta, yritän parhaani tehdä niin :)
Poista<3
Minulta on mennyt ohi, missä olet töissä? Tai siis ei tarvitse tarkkaan kertoa, vaan minkä tyylistä työtä teet? 13 tuntia kuulostaa aika hurjalta, kun ottaa huomioon muutenkin tilanteesi... Oletko miettinyt sairaslomaa missään vaiheessa? Älä ymmärrä väärin, mutta olen vain vähän huolissani... :/
VastaaPoistaHyvä, että saat välillä syötyä vähän jotain "herkkujakin" ilman morkkista! Niin sen kuuluukin olla. ;) Voimia ja tsemppiä!! <3
En ole juurikaan työstäni kertonut täällä. Teen työtä, joka pääsääntöisesti on yhdessä toimipisteessä tapahtuvaa toimistotyötä, mutta viikottain on myös asiakaskäyntejä. Eilen sattui sellainen päivä, että tein toimiston lisäksi vielä illalla asiakaskäynnin, joten siksi venähti. Olen pyrkinyt pitämään päivät maltillisen pituisina, siinä kahdeksassa tunnissa. En ole ollut sairaslomalla (vaikka välillä mietin kyllä, että ehkä kannattaisi), koska mä rakastan mun työtä ja se antaa mulle tosi paljon voimaa. Enkä todellakaan ottanut mitenkään itseeni kommenttiasi, ymmärrän kyllä hyvin ajatuksesi ja huolesi! Duuni on kuitenkin niin iso henkireikä mulle, että aion pysyä työelämässä kynsin ja hampain :)
PoistaKiitos paljon sinulle ja tsempit myös täältä sinne <3
Mä olen monesti miettinyt sitä, miksi ihmeessä täytyy pitää yllä sitä anoreksia-leimaa.. Itsellänikin on (vieläkin) se, että täytyy pitää tuttujen ollessa läsnä sitä anoreksia-imagoa. Ei mitään järkeä! Kaikki haluavat, että sairaudesta parantuu, oli sairaus sitten mikä tahansa!
VastaaPoistaÄlä kuuntele anoreksiaa. Se ei ole antanut sulle mitään hyvää. Kuuntele terveyden ääntä, se ohjaa oikeaan!
Voimia! <3
No niinpä! Tässä sairaudessa on kyllä uskomattoman paljon asioita, joita ei voi edes sanoin selittää. SIksi onkin ihanaa, että saa kuulla muidenkin painivan samojen juttujen kanssa. Tuntuu aina vähän vähemmän pöpipäältä - vaikka tämä mielen sairaus pitkälti onkin ;D
PoistaKiitos ihanainen Mari <3