Uskalluslistan päivitys!

Sain erinomaisen ehdotuksen päivittää tämän postauksen tilannetta, joten here goes :) Punaisella suorittamattomat, oranssilla semisti saavutetut ja vihreällä täysin saavutetut.

"Haluaisin uskaltaa syödä vielä jonain päivänä"

- muromysliannoksen
Vielä kokonaista desiä en ole uskaltanut kerralla syödä, enkä ehkä ihan sitä virallista muromysliä, mutta kyllä tämä kai lasketaan: 

kuva

- speghetti bolognese ravintolassa
Tämä odottaa vielä oikeaa hetkeä. Kotona mieheni kerran teki sitä, mutta ravintola on ravintola. 
- lehtipihvin, lapsuuden vakkarilemppari
Lehtipihvi on varmaan viimeinen, jonka uskallan. Itseasiassa epäilyttää, tulenko koskaan uskaltamaan. 
- pizzan ravintolassa
Puoliksi syötiin pizza joululomalla mieheni kanssa. Kokonaan omaa en ole vielä saavuttanut.

Tästä söin puolet :)

- irtokarkkeja just niin paljon kuin tekee mieli, vaikka kilon :)
No, ei niin paljon kuin mieli olisi tehnyt, mutta ostettiin miehen kanssa yli 300 grammaa yhteiseksi pussiksi. Sekin oli melkoisen tempomisen takana. 
- kokonaisen suklaapatukan kerralla
Katsellaan tämän suorittamista vähän myöhemmin. 
- nuudeliannoksen ravintolassa
Check! Kaksi kertaa olen syönyt nuudeliannoksen ravintolassa :)

- subwayn tai picnicin patongin
Söin tukihenkilön tapaamisella puolikkaan subin, mun mielestä puolikaksin (15cm)lasketaan. Muilla Subway-käynneillä olen turvautunut salaattiin. Subin patonki on kuitenkin tosi paljon helpompi kuin Picnicin, koska subit ovat paljon kevyempiä. 
- kokonaisen pullan tai munkin 
Lasketaanhan muffinssi? Th:n kanssa söin sellaisen edellisellä tapaamisella, eikä se ollut tosiaan mikään pieni! Ilman th:ta en tiedä onnistuisiko. Todennäköisesti ei.  
- risottoa
No joululomalla mieheni äiti teki risottoriisiä kanan lisukkeeksi, mutta tässä tarkoitin ihan oikeaoppisesti valmistettua risottoa ainoana ruokalajina. Ei siis vielä suoritettu.  
- hodarin :D
Tämä meidän piti käydä suorittamassa pari viikkoa sitten mieheni kanssa, mutta jänistin :P To do-listalla siis vielä.  

"Haluaisin myös uskaltaa"

- ostaa sipsejä tai juustonaksuja(!) ihan vain itselleni
Itselleni ostaminen on edelleen aivan mahdoton ajatus.  
- olla pilkkomatta ruokia pakonomaisesti
Tykkään edelleen pilkkoa juttuja, mutta nimenomaan pakonomaisuudesta olen mielestäni päässyt. Esim. leivän pilkkomisesta olen päässyt käytännössä kokonaan! Joskus vielä revin palasia syödessä, mutta en pilko etukäteen. 
- juoda lasillisen maitoa tai kaakaota
Ei vielä ole uskallus riittänyt näihin. 
- käyttää muitakin kuin turva-astioitani
Noooo, miten sen nyt ottaa. Ehkä on pakko myöntää, että automaattisesti käytän niitä samoja astioita. En kuitenkaan koe, että tekisin sitä valintaa niin tietoisesti kuin aikaisemmin. Tästä en jaksa ottaa nyt juuri stressiä, joten jääköön leijumaan ilmaan.

Aika hyvin olen mielestäni saanut noita suoritettua! Tässä olisi ajantasainen lista, johon listasin suorittamattomat ja sitten vielä uutuuksia sekä tarkennuksia:
 
- kokonainen muromysliannos kunnon muromysliä, esim. Start-muromysliä.
- maito- tai kaakaolasillinen
- sipsejä tai juustonaksuja vai itselleni
- hodari
- risotto
- spagetti bolognese ravintolassa
- kokonainen pizza ravintolassa
- lehtipihvi
- irtokarkkeja vapaasti
- kokonainen suklaapatukka kerralla
- jäätelöannos (siis sellainen missä on kaikenlaista härpäkettä :))
- pulla tai munkki (ei muffinssi) ilman tukihenkilöä
- jälkiruoka ravintolassa pääruuan jälkeen
- Picnicin patonki


Palataan näihin taas jossain vaiheessa :)

Vapauden kaipuu

"Vitsi et olis siistii, jos säkin söisit sipsejä."
"Mähän maistan sulta niitä joka kerta!"
"Nii ei mut silleen kunnolla""
"Ai ninku et molemmille omat pussit?"
"No niin tai sit monta pussia ja syötäis ne yhdessä!"
"No olisko vähän siistiä!"
"Oikeesti? Olisko oikeesti sun mielestä siistiä? :)"
"Todellakin! Arvaa oisko mun mielestä kans ostaa molemmille omat pizzat! Tai ihan jäätävät säkit irtokarkkeja molemmille!"

Tällaisen keskustelun kävin mieheni kanssa. Arvaatte varmasti kumpi on kumpi. En tarkoita, että tavoitteeni olisi parannuttuani alkaa mättämään pelkkää roskaruokaa ja herkkuja. Tämä vain havainnollisti jälleen kerran sen, kuinka paljon kaipaan vapautta. Kuinka kivaa olisikaan sitätätäjatuota. En meinaa enää jaksaa pyristellä näissä kahleissa. Haluan niistä kokonaan eroon. Onni ja harmi, että avain kahleiden lukkoon roikkuu silmieni edessä. Haluan tarttua siihen, mutta jokin kuitenkin estää minua. Olen monta kertaa nähnyt unta, että yritän juosta, mutta en saa jalkojani liikkeelle tai yritän näppäillä hätänumeroa, mutta en onnistu saamaan numeroa koskaan oikein. Nyt on samanlainen olo. Vapaus siintää aivan edessäni, mutta olen jähmettynyt paikoilleni.

kuva

Mitä haluaisin uskaltaa syödä?

Haluaisin uskaltaa syödä vielä jonain päivänä
- muromysliannoksen
- speghetti bolognese ravintolassa
- lehtipihvin, lapsuuden vakkarilemppari
- pizzan ravintolassa
- irtokarkkeja just niin paljon kuin tekee mieli, vaikka kilon :)
- kokonaisen suklaapatukka kerralla
- nuudeliannoksen ravintolassa (kerran jo uskalsin syödä niitä kotona muutenkin kuin närppien puolison lautaselta)
- subwayn tai picnicin patongin
- kokonaisen pullan tai munkin 
- risottoa
- hodarin :D

Haluaisin myös uskaltaa
- ostaa sipsejä tai juustonaksuja(!) ihan vain itselleni
- olla pilkkomatta ruokia pakonomaisesti
- juoda lasillisen maitoa tai kaakaota
- käyttää muitakin kuin turva-astioitani (tähän olen jo pari kertaa pystynyt, mutta olen palannut taas samoihin)



Uskalluslistaan voisi lisätä monta muutakin isompaa asiaa, kuten painonnostamisen hyvinvointipainoon asti, mutta ne isommat uskalluksen aiheet ovatkin aivan oman kirjoituksen vaativa aihepiiri. 

Saa nähdä tulisiko tästä jonkinlainen haastelista, josta voi pikkuhiljaa ruksia kohtia yli :) Siihen tarvitsen kyllä hurjasti tukea ja ehkä ns. luvan vaikkapa rt:ltä. Vaikka mihin mä lupia tarvitsisin? Niinpä.