Salipohdintaa

Miksi en antanut kesällä painon käydä vielä alempana?Tuo ajatus on edelleen hyvin usein mielessäni. Toisaalta tiedän, että alimmassa painossani kesällä olin jo niin huonossa kunnossa, etten olisi kovin paljon alhaisemmasta painosta välttämättä selvinnyt. Sydämeni oli silloin vasta toipumassa, joten lisärasitus painon tippuessa enemmän olisi saattanut koitua kohtalokseni. Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, kuinka kaipaan sitä pientä kroppaa, mutta toisaalta muistan kyllä, että jouduin koko ajan pelkäämään jaksamiseni puolesta. Olen koko ajan ollut työssäkäyvä ihminen, joten pahempi romahdus ei olisi tullut eikä tule kysymykseen. Nyt kun painoa on tullut jo reippaasti lisää, olisi painonpudotus niin alas melkoinen urakka. Sellaiseen en jaksa lähteä, enkä halua riskeerata säästöliekin pelossa. Elimistöni ei ehkä edes kestäisi uutta rajua laihdutusta. Sitäpaitsi mä haluan syödä. Haluan syödä ruuan lisäksi myös herkkuja. Eilisenkin aikana söin varmaan kourallisen tuliaiseksi saamiani salmiakkeja. Haluan oppia olemaan normaalisti ja päästä pois noista sairaista ajatuksista, eikä siihen auta muu kuin syöminen ja rajojen rikkominen. Kiloja on tullut runsaasti, mutta tulkoon lisää, jos se tarkoittaa vapautta. Oma kroppa on vain hyväksyttävä. Mun on hyväksyttävä se tosiasia, että mua ei ole luotu langanlaihaksi.

Hameen laskos saa takapuoleni näyttämään vielä isommalta kuin se on,  mutta ei anneta sen häiritä :P

Sitten asiasta maton alle. Pohdin ja etsin pitkään paikkoja, joissa voisin aloittaa liikkumisen. En olisi halunnut liittyä mihinkään saliketjuun, mutta olen sen verran kranttu ajan ja paikan suhteen, että vaihtoehdot ovat vähissä. En halua, että jumppaan lähteminen on mikään ylimääräinen stressi, joten haluaisin mennä about suoraan töistä ja että paikka olisi kävelymatkan päässä kotoa. Niinpä päädyin ottamaan yhteyttä kivenheiton päässä olevaan saliin. Entinen salini ei tosiaan tule enää kysymykseen, koska siihen liittyy niin paljon pakkoliikuntamuistoja. Lisäksi koen identiteettini olevan siellä tietynlainen, kuten olen tainnut mainitakin. Niin joo ja muutettiin kauemmas sieltä kesällä, joten kävelymatkakriteeri ei oikein enää täyty.

Olen tänään menossa tutustumaan uuteen paikkaan. Olen kuullut jonkin verran huonoa siitä paikasta, mutta ainakin vastaus heiltä tuli tosi nopeasti ja oli tosi ystävällinen. Kerroin viestissäni palaavani pitkän liikuntakiellon jälkeen liikunnan pariin, ja että aluksi kiinnostaa rauhallisemmat tunnit. Aion olla avoin asian suhteen, vaikken nyt välttämättä syytä liikuntakieltoon tarkemmin kerrokaan. Koen tarvetta selitellä sitä, etten voi osallistua (vielä) sykettä kovasti nostaville tunneille. Tein mielessäni pienen pros and cons-listan ko. salista:

- sali on vain naisille, joten onkohan siellä enemmän vertailua kuin normisti?
- melko kallis ja pitää sitoutua pitkäksi aikaa
- kiusaus osallistua rankoille tunneille
+ tosi lähellä kotia
+ monipuolinen tarjonta myös keho&mieli-tunneista
+ paljon tunteja eri aikoihin
+ jatkoa ajatellen monipuolisuus myös muissa tunneissa
+ uusi paikka, uusi alku :)

 Jännittää, aion mennä ekalle tunnille jo tällä viikolla jos päädyn sopparin tekemään!

kuva

Kaipaus lenkkipolulle ja jumppiin

Olen pohtinut liikuntaa paljon. Mua harmittaa, etten ole moneen kuukauteen päässyt jumppaan tai lenkille. Tavallaan olen ollut huojentunut siitä, että pakonomaisella treenaamiselle laitettiin stoppi. Olen nauttinut siitä, että aikaa on jäänyt lepäilyyn ja ystävien näkemiseen. Silti, kaipaan jumppaa ja siitä tulevia hyviä fiiliksiä. Vaikkakaan en enää pysty sanomaan, kuinka suuri osa hyvistä fiiliksistä oli ihan vain sitä kalorimäärän seuraamista. Näen jumppaunia, viimeksi viie yönä. Mua kuitenkin mietityttää se, miten mä tulen enää jaksamaan, kun kunto on rapistunut liikuntakiellon aikana.

Lempparitreenit ja ajatuksia niistä.

Power Step. Joidenkin ohjaajien PS oli turhan löysä, mutta voi että ne rankimmat tunnit oli aivan lemppareita! Hirveä hiki päälle ja kulutus katossa. Ihmettelin aina, miten kukaan saa tehoja irti, jos lauta on alatasossa. Koin olevani hyvä ja nautin eturivissä olemisesta.

Sisäpyöräily. Tykkään edelleen enemmän perusspinningistä kuin salillani olevista x-bikeista, mutta mukavaa oli noilla x-bikeillakin. Yksi parhaista liikuntakokemuksistani oli 2,5 h sisäpyöräilymaraton.

Boxfit. Tunti, jossa on erilaisia kamppailulajliikkeitä lyönneistä hyppypotkuihin. Aivan superihana tunti, mutta aina harmitti sen lyhyys - vain 45 minuuttia. Tässä sai aggret kyytiä ja yläselkä hyvää avausta.

Crossing. Crosstrainer-tunneista se rankin leveli oli hyvä, mutta siinäkin riippui niin ohjaajasta kuinka paljon sai tehoja itsestään irti.

Zumba. Pakko myöntää, että Zumbastakin tykkään :D Se ei ole niin rankkaa tietenkään, mutta hauskaa ketkutusta. Tykkäsin eniten fitness-tyyppisistä ja sitten härskimmistä pyllyn heilutuskoreoista.

Lenkkeily. Juoksun löysin oikeastaan vasta viime kevättalvena. Huomasin, kuinka paljon siinä kuluttaa, joten se oli aluksi suurin motivaattori. Kehittyessäni aloin seuraamaan nopeutta ja kestävyyttä. Pisin lenkkini taisi olla n. 18 km. Voi että, koin monta kertaa juostessa niin hyvän flown, että aloin melkein itkemään. Hyvä musa korvissa (kunnon tamppausmusaa tai kovempaa metallia) ja hyvin kulkeva askel. Kuinka kaipaankaan sitä!

Kaikki cardioliikunta on siis lähellä sydäntä. Mä olin aina se, joka ihmetteli, mitä tuo ohjaaja nyt höpisee "huhhuh, olipas se rankka" ja miksi muut puuskuttavat kuin viimeistä päivää. Sain onnistumisen kokemuksia liikunnasta, koska kuntoni oli hyvä ja hiffasin liikkeet nopeasti. Kaipaan sitä. Kaipaan sitä "ootko jo ollut aamun kaikissa jumpissa, hehe. Ai oikeesti, mä vaan vitsillä heitin! Miten sä voit jaksaa, oot kyllä ihmeellinen!"- ihmettelyjä. Näitä heittoja tuli joiltain muilta asiakkailta ja myös pari kertaa ohjaajilta. Mietin myös, että ovatkohan ohjaajat tai jotkut vakkariasiakkaaat ihmetelleet, kun mua ei ole näkynyt. Ihan varmasti ovat, koska itsekin kiinnitin huomiota, jos joku vakkarikasvo ei ollut hetkeen ollut tunneilla.

Olen ajatellut, että josko edes Zumbaan menisin joku päivä. Se on sen verran kevyttä kuitenkin. Katsotaan.