Pääsiäisreissun kuuulumisia :)

Jälleen oli perinteisen pääsiäisreissun aika. Mukaan kahden yön minilomalle lähtivät puolisoni sekä vanhempani. En stressannut tällä kertaa syömisten osalta juuri ollenkaan. Viime vuoden samaisen matkan postauksen voi kurkata täältä. Silloin oli meininki hieman eri, joten oli jälleen hieno huomata, kuinka paljon olen edistynyt :) En voi väittää, etteikö tieto painoni laskemisesta olisi ollenkaan vaikuttanut tähän huolettomampaan fiilikseen, mutta se oli kuitenkin vain pieni osa. Oli ihan superkiva matka, josta tässä vähän koostetta:

Ostin etukäteen evääksi ilta- ja välipaloja varten pari Skyriä, Alpen-patukoita, mantelimaidon ja prodepatukan. Ennen lähtöä söimme kevyen lounaan vanhempieni luona. Hotellille päästyämme söin välipalaksi Skyrin ja Alpen-patukan.

Perille pääsyn jälkeen oli pari tuntia aikaa ennen päivälliselle lähtöä. Päivällispaikka oli sama kuin viime vuonna, ja otin jopa saman annoksen, koska se oli muistaakseni tosi hyvää viimeksi. Nyt se oli vielä parempaa (paitsi riisi, se oli aika kuivaa), koska pyreitä ja kastiketta oli maltillisempi määrä kuin viimeksi.

Kasvisvartaita, villiriisiä ja kasvispyreitä.

Seuraavasta olen äärimmäisen ylpeä: otin jälkiruuaksi jäätelöpallon! Tämä ravintolajälkkäri on haastelistalla kummitellut jo vaikka kuinka pitkään, enkä ollut saanut sitä toteutettua kunnollisen lämpimän ruuan jälkeen (salaatin jälkeinen cookie ei ollut niin hc ;)). Nyt otin, ja iso annos olikin - ainakin mun silmissä! Onneksi muitakin lusikoita kipossani kävi, joten pääsin helpommalla, heh. Meinasin jättää vähän syömättä, mutta rohkaistuin ja kauhoin viimeisetkin pisarat ihanasta päärynäjädestä. Noms!

Iltapala ekana iltana jäi vähän olemattomaksi, koska ylläolevat ruuat painoivat vatsassa. Söin kuitenkin puolikkaan proteiinipatukan ja kourallisen sipsejä.

Aamupala oli, kuten yleensä, ihana hotellin aamiainen. Kummankaan aamun aamiaisesta ei ole kuvaa, mutta molemmat setit olivat aika samanlaiset: 2 pientä leipää päällisineen, munakokkelia, puuroa, hedelmäsalaattia, kuivattuja hedelmiä ja maistiaiset puolison leivoksista. Paljon vapaammin pystyin ottamaan kuin koskaan aiemmin! En esimerkiksi mennyt ollenkaan hämilleni, vaikka ruisleipää ei ollutkaan vaan ruissämpylää. Vielä on varaa kasvattaa annoskokoja noissa, mutta silti olin oikein tyytyväinen itseeni!

Sitten oli nopean lounaan aika. Kauhistelin, kun aikaa oli vain vartin verran ennen kuin piti lähteä yhteen paikkaan porukalla, mutta otin kahvilasta kanawräpin (tai rieskarulla, mikälie). Täytettä oli todella paljon. Reilu puolet söin ja hyvää oli! Nopeasti syöminenkään ei tuottanut ongelmia. Itseasiassa syön nykyään mielestäni yleensäkin jo liian nopeasti...

Hotellille palattuamme söin Skyrin, omenan ja Alpen-patukan. Illallisella söin kanaa ja kasviksia. Iltapala jäi taas vähän pieneksi, mutta söin mantelimaidon kanssa jonkun patukan, en nyt muista minkä.

Lähtöaamun aamupala koostui samanlaisista komponenteista kuin aiemminkin. Paluumatkalla vaihdoin lounaan välipalaksi ja söin Skyrin, omenan ja palan prodepatukkaa. Maistoin myös tuoretta leipää, jonka äiti osti huoltoasemalta. Kotona söin broileri-makaronilaatikkoa pakkasesta, ja se on edelleen vaan niiiin hyvää! Pitää tehdä uudelleen joku kerta. Siitä kerroin enemmän täällä.

Matka sujui hyvin ja akkuja tuli ladattua! Yksi melkein itku ja toinen pieni tuohtuminen tuli, kun isäni onnistui möläyttämään seuraavia ravintolassa:
"Noniin sit pitääkin mennä huomenna kuntosalille kuluttamaan nää kaikki kalorit!"
ja
"Tällä matkallahan lihoo!"
No, hän tietysti puhui vain itsestään, eikä ajatellut ollenkaan sanomisiaan. Tuo eka kommentti meni pienellä hengittelyllä, mutta jälkimmäisen kohdalla olimme juuri saamassa ruokamme, joten ajoitus oli aika huono. Siinä sitten kyynelet alkoivat kihota silmiini, kun äitini kysyi että mikä on. Sanoin, että eihän täällä voi syödä kun vaan lihoo. Siitä äitini sanoi myös aika typerästi:
"Hei sä olet jo tuollaisen yli, et sä enää voi noin reagoida. Olet päässyt paljon pidemmälle!"
Tiuskaisin, että "sinäkö sen määrittelet??!!". Vaikka olisin kuinka pitkällä toipumisessa, ei se tarkoita sitä, etteivätkö tietynlaiset puheet voisi edelleen triggeröidä tunteita ja ahdistusta.

No, sain itseni koottua ja syötyäkin, vaikka hetkellisesti ahdisti aika paljon. Tiedän, ettei kumpikaan vanhemmistani tarkoittanut pahaa, mutta otin kyllä kierroksia etenkin jälkimmäisessä tilanteessa, Selvillä vesillä en siis vielä ole, mutta sain itseni kuitenkin koottua paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Ja tosiaan varsin pienellä ahdistuksella meni koko reissu! En voisi olla tyytyväisempi :)

Ja hei pakko vielä mainita, että söin joka päivä suklaata parin konvehdin verran. Ihan vain, koska oli tarjolla ja teki mieli :)

Toivottavasti muidenkin pääsiäinen on ollut yhtä onnistunut ja mahdollisimman ahdistusvapaa! Nyt syön vähän mämmiä ekaa kertaa tänä pääsiäisenä, joten heippa! :)

Pikaisia ruokakuulumisia :)

Hei ihan kärkeen kysymys, johon kaipaisin vastausta, ajatuksia, mielipiteitä: Kuuluuko jokaisen aterian jälkeen olla kylläinen olo? Mulla on harvoin täysi olo ruuan jälkeen, mutta en tiedä myöskään, että pitäisikö olla,

Sitten pari hienoutta viime päiviltä!

Suoritin jätskihaasteen (jäätelöannos) :) Annoksessa oli lakritsi- ja vaniljajäätelöä sekä jotain murujuttua, kastiketta ja mitähän kaikkea :D Oli hyvää, mutta tuli kyllä ällö olo kun oli niin makeaa. Meinasin luovuttaa kesken, mutta ryystin viimeisetkin jäätelönrippeet lasin pohjalta!

Söin vanhempieni luona kunnon annoksen juuressosetta ja kalaa. Olin oikein ylpeä siitä, miten vähällä ahdistuksella ja ilman desimittaa sain koottua annokseni. Ja söin sen tietty myös. :)

Jee, hyvä minä!

Vaikeuksia edessä ja takana.

kuva

Huomenna on herätys jo ennen aamuviittä, nice. Kahden päivän työreissu odottaa eli tiedossa on hotelliyöpyminen. Hotelliaamisia on jo tullut harjoiteltua useampaan kertaan, joten uskoisin sen menevän ihan hyvin. Muut ruokailut jännittävätkin sitten enemmän. Täytyy huolehtia aamupala junassa, lounas huomenna ja ke sekä välipalat huomenna ja ke. Suunnitelmani reissua varten:

Ti
Aamupala junassa: Skyr-rahka, vuoksenpiirakka ja ruislimppuviipale päällisineen (+puolikas omena?)
Lounas: Eväänä riisiä ja kanakastiketta+raejuustoa (kehtaankohan ottaa myös leivän mukaan...)
Välipala: Omena ja myslipatukka.
Päivällinen: Salaatti jossain ravintolassa/kahvilassa tai haen kaupasta hotellihuoneeseen. (uskallankohan ostaa jonkun jälkiruuan...)
Iltapala: Vuoksenpiirakka, jogurtti (tai rahka?) ja omena.

Ke
Aamupala: Hotellin aamiainen.
Lounas: Sama kuin ti.
Välipala: Omena ja jotain, ehkä porkkanapiirakka.

Höh. Noi näyttää jotenkin vähältä kun kirjotin ne auki. Äää tuntuu niin vaikealta taas. Oltiin tänään mun porukoilla syömässä, ja äiti kysyi, että onko taas jotenkin vaikeampaa ruuan ottaminen. Itkuhan siinä tuli. Kyllä on. Samaa tukuhenkilökin kommentoi viimeksi. Annostelu on niin vaikeaa, ää! Annostelun takia mielessä käy se päiväosasto ihan jatkuvasti. Aina toivon, että olisipa tukihenkilöni tässä, ja osastollahan tuki olisi jokaisella ruokailulla iltapalaa lukuunottamatta. En kuitenkaan haluaisi mennä, koska a) en haluaisi olla pois töistä ja b) olen jo näin iso.

A: Töistä voisi olla ok olla pois vaikka maaliskuussa, mutta ei ihan tässä lähiaikoina. En kylläkään tiedä, millä aikataululla osastojaksoa lähdettäisiin suunnittelemaan. Tekisin varmaan niin, että en hiiskuisi asiasta töissä sen kummemmin ja käyttäisin jäljellä olevat viime vuoden kesälomapäiväni siihen. En haluaisi sairaslomaa.

B: Ihan tyhmää, koska tiedän, ettei syömishäiriön vakavuus tai syömisen vaikeus katso painolukemaa tai ympärysmittaa. Mutta kyllähän sen vertailun pelon ymmärtää, vaikka itseäni vartenhan mä siellä olisin.

Ihan reppanaolo. Tämmönen:

kuva

 

:)

Päivitin Jouluateria-postausta. Muutama tarkennus vain tuli, joten aika hyvin muistin listan ulkoa. Nyt alan viettämään Joulua ja aion tehdä sen rennolla asenteella. Tai ainakin yritän. Todennäköisesti pääsen kirjoittelemaan myös reissussa, mutta viimeistään sunnuntaina. Tämä kirjoittelu on mulle myös päiväkirjatyyppistä terapiaa, joten siinäkin mielessä todennäköisesti tulen kirjoittamaan myös ennen kotiinpaluuta.

Tänään tapahtui jotain, joka taas lisäsi motivaatiotani. Kävin yhdellä lapsuudenystävälläni. Hänen äitinsä tarjosi aivan innoisaan tekemiään pipareita, ja otinkin yhden pienen. Lähdettyäni ystäväni lähetti viestin, että hänen äitinsä oli ilahtunut kovasti, kun olin maistanut hänen tekemäänsä piparia. Vitsi että tuli hyvä mieli :) En ollut itseasiassa tiennyt, että ystäväni äiti tietää homman nimen, mutta ei todellakaan haittaa. Ja onhan hän nähnyt minut ihan jokaisessa vaiheessani, joten ihme olisi, jos ystäväni ei olisi kertonut. Mahtava tunne, kun voi jonkun saada iloiseksi ihan vain syömällä! Aion yrittää saada myös vanhempani ja puolisoni huomenna ylpeiksi siitä, kun noudatan jouluateriasuunnitelmaa.

Tsemppiä kaikille, Joulu on ihanaa aikaa, nautitaan kaikki siitä! <3

kuva