Kun olin yläasteella, käytin aina todella tiukkoja vaatteita. Mitä tiukempi, sitä parempi. Hameen helmassa lisäksi mitä lyhyempi, sitä parempi :D Sain paljon kehuja takapuolestani, joten halusin tietysti korostaa sitä. Lisäksi korostin rintojani käyttämällä kaikenmaailman topattuja push up-rintsikoita. Voi morjens nyt kun miettii, haha. No anyways, näin oli. Tiesin tismalleen, minkälainen kaula-aukon pitää olla, jotta rintavarustus tuli mahdollisimman hyvin esiin. Oonniinläski-hokemat olivat kehissä toki, mutta se ei missään nimessä tarkoittanut, että olisin käyttänyt löysiä vaatteita. Ellei sitten jotain supercooleja kollareita tai jotain ;) Sitten kun lukion puolivälissä laihduin rajusti, muistan kun yksi koulukaveri kysyi, mihin tissini ovat kadonneet. Edelleen käytin push upeja, mutta kun ei ollut kauheasti mitä kohottaa, niin aika typerältähän se näytti.
Ensimmäisen paranemisyrityksen aikana painoa tuli reilusti lisää, ja sain takaisin muotoja niin rintoihin kuin pyllyynikin. Eräs ystäväni totesi, että munhan pitäisi olla vain onnellinen, kun muotoja on juuri oikeissa paikoissa. Se on niin totta! Vaikka kuinka tuhahtelen epäuskoisesti niille, jotka valittelevat lättäpyllyjään ja sanovat haluavansa pyöreät pakarat, niin kyllähän yleisesti ottaen pyöreä booty saa enemmän kehuja kuin seinään törmännyt malli. Ja entäs kumpi näyttää paremmalta: sopivasti povea vai täysin littana rintakehä? Miksi siis häpeäisin muotojani? Keksiikö joku syytä? Jos sivuutan sairauden äänen, niin en keksi minäkään. (Ja älkää käsittäkö väärin, jokainen vartalo on kaunis, olipa se horisontaalisesti mihin suuntaan vain, pointtina tässä siis se, minkälainen kroppa sattuu olemaan silloin, kun on normaalipainossa ja terve)
Toissakesänä ollessani taas pohjalukemissa painon suhteen, tykkäsin kulkea ilman rintsikoita etenkin kesällä. Jos paita sen vaati (= näytti säädyttömältä ilman), käytin nippel coverseja tai sitten urheilutoppia/alustoppia. Yhdet ilman toppauksia olevat olkaimettomat rintsikat olivat välillä käytössä, mutta muuten kuljin onnellisesti ilman rintsikoita. Nyt olen joutunut myöntämään itselleni, että rintsikoiden aika taitaa olla taas tullut. En ole missään vaiheessa ajatellut, että haluaisin näyttää pikkulapselta tai että kaipaisin jotenkin lapsena olemista (jotkuthan sairastuvat anoreksiaan sen vuoksi), mutta jossain vaiheessa ajattelin, että haluan rintojen pienennyksen. Ai miksikö? Koska pienemmillä rinnoilla näyttää laihemmalta, ja lähtisihän siinä vähän painoakin. Öööö mitä! Ei tuollaisia typeriä ajatuksia enää, kiitos! Jos minun vartaloni on sellainen, että normaalipainoisena siihen kuuluu myös muotoja, niin so be it!
Näin naistenpäivän kunniaksi tein päätöksen, että menen ostamaan itselleni uudet rintaliivit. Ehkä jopa kahdet, joista toiset ovat basic ja toiset korostavat :) Aion alkaa opetella hyväksymään naisellisuuttani ja opetella myös nauttimaan siitä. Who's with me?
 |
| kuva |
