Ahdistaa, pelottaa, itkettää, ärsyttää.

kuva

Mieli on matalalla. Mua itkettää ja ahdistaa. Tunnen itseni täysin riittämättömäksi. Tai oikeastaan liian riittäväksi, koska olen jo niin iso. Himassa on ollut huono ilmapiiri muutaman päivän. Musta tuntuu, että se johtuu siitä, että oon lihonut niin paljon. Mitä jos mun puoliso ei tykkääkään musta enää kun paino nousee? Olen suhteemme aikana kyllä ollut yhdessä vaiheessa todennäköisesti normaalipainon rajoissa. Sanon "todennäköisesti" siksi, etten silloin käynyt vaa'alla. Pelkäsin sitä liikaa. Ainakin vaatekokojen perusteella arvioisin painoindeksini olleen silloin vähintään 19, melko varmasti hieman enemmänkin. Puolisoni tykkäsi musta silloin ihan samalla tavalla kuin missä vaiheessa vain. Jos ihan oikeasti ajattelen, tiedän, ettei mieheni lakkaa tykkäämästä vaikka tulisin ylipainoiseksikin. Silti sairas mieleni huutelee, että jään yksin jos paino nousee. Tiedän, että mieheni rakastaa mua no matter what, joten mulle tulee huono omatunto tällaisista ajatuksista. Typerä anoreksia, lopeta näiden ajatuksien syytäminen mun päähän!

Mua myös ahdistaa huomiset pikkujoulut. En tiedä, miten ruokailut tulevat menemään. En myöskään tiedä, mitä ruokaa on tarjolla. Se, jos mikä, ahdistaa aivan hulluna. Ja mitä jos joudun istumaan sillä tavalla, ettei vieressä ole niitä mun lähimpiä työkavereita, jotka tietävät tilanteen ja voisivat jo ihan vain olemuksellaan tukea mua? Mitä jos ruoka on jotain sellaista, mitä en pysty syömään ja sitten iskee itku heikotuksen kera? Mitä jos näytän läskiltä mun asussa? No voi v**** mistä toikin ajatus taas tuli, huoh.

Mua myös jo etukäteen ärsyttää se, kuinka humalassa jengi tulee olemaan. Mulle on muuten ihan sama, minkälaisissa änkyröissä joku on, mutta ne huutelijat. Voi luoja. Silloinkin kun olen itse juonut ja ollut humalassa, en ole voinut sietää huutelijoita. Kaikista ärsyttävintä on se "NYTKÖ SÄ JO LÄHET" kiljuminen, kun en ole ihan sinne pilkkuun asti. Olen ollut vähän kipeänä pari päivää. Tavallaan jopa toivoisin, että olisin huomennakin sen verran kipeä, että se olisi hyvä tekosyy lähteä hotellille jo ajoissa. Olen niin väsynyt, ettei valvominen tunnu juuri nyt muutenkaan houkuttelevalta. Lisäksi ihan yhtä raivostuttavaa on tivaaminen siitä, miksi en juo. Sitä saa kysyä, mutta ne kommentit siitä, kuinka "tylsä" olen tai että "luulen olevani muita parempi" ja "ei mulla voi olla hauskaa ilman alkoholia". Ne, jotka ovat olleet kanssani baarissa vaikka olen selvinpäin tietävät, että ihan yhtä messissä olen kuin ennenkin. Toki väsymys saattaa iskeä nopeammin kuin kaljan voimalla, mutta pystyn aivan hyvin vaikka korkkaamaan tyhjän tassilattian ilman känniä.

Niin ja sitten se jatkopaikka. Virallinen osuus loppuu klo 22 aikoihin, jonka jälkeen on perinteisesti lähtö baariin. Mä olen baarien suhteen todella nirso. Jos mä lähden baariin, mä haluan päästä tanssimaan. Myöskään mikä tahansa musiikki ei saa mua tanssilattialle. Tanssin klubimusaan ja tykkään erityisesti tamppausbiiseistä. Ei siis mitään suomihittejä, ysäreitä tai grindausta, kiitos. No, firmasta suuri osa on hieman vanhempia, joten moni kannattaa karaokea tai just niitä s**tanan suomihittejä.

Oonpas upealla asenteella liikenteessä. Toivottavasti mieli kohenee huomiseen mennessä. Nyt vaan tuntuu, että kaikki on syvältä ja poikittain. 

Jos jotain positiivistakin pitää sanoa, niin tänään päivällisellä on tiedossa melkoinen haaste. Mieheni toiveesta tänään syödään spagetti bolognesea! Eli siis spagettia ja jauhelihakastiketta. Se on ollut suosikkini lapsena, enkä ole syönyt sitä öööö no varmaan ainakaan kahdeksaan vuoteen. Ravintolassa tilattu samainen annos on vielä haastelistalla, mutta hyvä alku se on tämäkin. Tai no, katsotaan nyt kuinka se menee. Nyt on myös pohdinnassa se, voinko ottaa lounaaksi jotain muuta kuin keittoa. Onko toisen aterian aina pakko olla keitto? Suoraan sanottuna onko toisen aterian oltava aina mahdollisimman kevyt? Varsinkin, kun mun tekisi kovasti mieli tuolla jääkaapissa olevaa riisi+kanakastike-annosta. Ehkä mä nyt vain olen rohkea ja otan lounaaksi riisä ja kanaa, päivälliseksi spagettia ja jauhelihaa. Aamen. 

Tällainen riisi+kana-annos odottaisi jääkaapissa, kuva eiliseltä.

Tulipahan pitkä vuodatus taas. Ja lisää olisi mielenpäällä, mutta ehkä lopetan tähän nyt tällä kertaa ;) Hyvää itsenäisyyspäivää!