Rt + th

Tänään oli polikäynti ravitsemusterapian muodossa ja tukihenkilön tapaaminen. Rt:n vastaanotolla koinkin melkoisen yllätyksen...

Kerroin heti alussa, että viimeiset 4 viikkoa ovat menneet aika vaihtelevasti. Onnistumisia on ollut, mutta vaikeita hetkiä tuntuu olleen niitä enemmän. Kerroin, että vaakalakko on auttanut, vaikka tokihan ahdistaa se tieto, että paino on noussut varmasti jo useamman kilon. Punnituksen jälkeen rt kysyi, mihin perustan tietoni painonnoususta. Vastasin, että fiilikseen ja peilikuvaan.

"Mun on nyt kyllä pakko sanoa, ettei sun paino ole noussut. Se on oikeastaan samassa kuin jo neljä viikkoa sitten."

Whaaaaaaat!? Kuinka väärin olen voinutkaan itseäni tulkita! Ja kuinka vähän siihen omaan tuntemukseen voi luottaa. Tämä tuli kyllä aivan puskista. Toisaalta sain taas kerran ihan faktan pöytään, että paino ei räjähdä käsiin ja että omaan itseen ei vielä voi luottaa läskifiilisten suhteen. Muutenkin sain taas kerran niin hyvät muistutukset siitä, että olen edelleen voimakkaassa alipainotilassa ja että kehon korjaantumiseen menee vielä pitkään. Energiantarpeeni tulee olemaan kuulemma parikin vuotta tavallista suurempi normaalipainon saavuttamisen jälkeen. Puhuttiin myös luuntiheysmittauksen tuloksista lisää. Rt painotti, että jo vuoden päästä mulla on osteopenia, jos en jatka paranemisen tiellä. Tällaisia karuja faktoja mun tarvitseekin kuulla tässä vaiheessa, etten hetkeksikään pääse siihen "ehken olekaan tarpeeksi sairas" moodiin.

 Sovittiin seuraavanlaisia tavoitteita/muutoksia:
- osa leivistä vaihtuu vaaleaan leipään.
- juustoa mukaan leipien päälle (juusto on ollut vaikea, koska sitä on tullut monet kerrat ahmittua).
- ekan viikon ajan lounaille ja päivällisille riisiä/pastaa/muussia tms 1 dl, jonka jälkeen määrä nostetaan kahteen desiin. Ensin on tavoitteena ottaa oikeasti se jokaiselle aterialle mukaan, ja tavoite todennäköisemmin toteutuu, jos aloitan pienemmällä määrällä. 
- aamupalan ja lounaan välinen välipala siirretään lounaan ja päivällisen väliseen välipalaan eli otan silloin kaksi vaihtoehtoa välipalalistalta.
- keiton kanssa kaksi leipää oikeasti!
- lehtileipiä kolmin-tai nelinkertainen määrä, jos niitä haluan syödä (esim. keiton kanssa olisi semmoiset kymmenisen lehtileipää, joten ehkä yritän vain luopua niistä :D).
- päivällinen välillä muutakin kuin keitto.

Nyt vain uutta vaihdetta silmään ja ruokaa naamaan nomnomnom!

kuva

Tukihenkilön kanssa käytiin kaupassa. Ostettiin mm. tarvittavat ainekset kanakastikkeelle sekä jälkkäriksi jäätelöpaketti. Tein opastettuna kanakastiketta ja riisiä. Siitä annostelin itselleni 1 dl riisiä ja kolme kauhallista (kyllä, kauhallista, en saanut lupaa mitata desimitalla kaikkea, heh) kanakastiketta. Oli todella kiva, kun oli th siinä takana katsomassa ja sain koko ajan kysyttyä, että "vieläkö lisää öljyä", "kokonainen ruokakermapurkkiko", "vieläkö yksi kauhallinen" tai "ai lisää levitettä" jne. Ja sitten huh huh, nyt seuraa megalomaaninen uutispläjäys: söin PAAHTOLEIVÄN JUUSTOLLA ruuan kanssa! En ollut syönyt kokonaista paahtoleipää yli kymmeneen vuoteen, miettikää sitä! Ja olihan se aika hyvää, vaikka suurin keskittyminen meni kyllä valtavalta tuntuneen ruoka-annoksen tuhoamiseen. 

Mieheni oli koko ajan mukana ja sai kysellä mieltä askarruttavia asioita. Vahingossa tulin myös paljastaneeksi muutamia oikkuja, joista en ollut miehelleni koskaan puhunut, hups :D No, hän kyllä sanoi ne arvanneensa joten ihan sama. Ruokailu sujui hyvin, vaikka tulikin t o d e l l a täysi olo. Kun laitoin sen desin riisiä lautaselle, se ei näyttänyt kovin isolta määrältä. Yllätyin kuitenkin, kuinka hiton kaun sen tuhoamisessa kesti ja kuinka täyteen tulin. Jälkkärijäätelöstä katsottiin th:n kanssa sopiva annos ja sovittiin, että syön sen iltapalan yhteydessä. Vitsit, riittäisi kerrottavaa tuon parituntisen ajalta vaikka kuinka paljon, mutta ehkä tämä saa riittää :)

Nyt vain niitä haasteita kohti ja niiden yli jatkossakin! :)  En varmasti selviäisi tästä yksin. Kannustankin ihan jokaista hakemaan apua! Minä ansaitsen kaiken avun, mitä voin saada - ja niin ansaitsevat kaikki muutkin!