Monday, indeed.

Päivä ei ole ollut paras mahdollinen. Olen juoksennellut paikasta toiseen kuumissani ja kylmissäni (syysaurinko ja kylmä tuuli, aina on liikaa tai liian vähän päällä), meinannut eksyä ja kaiken kukkuraksi kärsinyt pahoinvoinnista sekä vastakivuista naisten vaivojen takia. Nämä eivät ehkä olisi tuntuneet muuten niin ankeilta, mutta aamu alkoi ihan todella tyhmästi. Olin juuri ehtinyt hypätä bussiin, kun huomasin tekstarin kännykässäni. Ravitsemusterapeutin tapaaminen oli peruttu :( Harmitti aivan suunnattoman paljon! Ainoa, mikä lohdutti, oli se, että thank god perjantaina on tukihenkilön kanssa lounastus. Ajattelin, etten taida jaksaa koko viikkoa ilman mitään hoitokontakteja. Sekin lohtu meinasi loppu lyhyeen. Tukihenkilöni laittoi viestin, ettei olekaan perjantaina töissä! Meinasi itku tulla ihan oikeasti tässä vaiheessa. Lisäksi mulla on töissä tällä vkolla sellainen tilanne, etten saa keskellä päivää itselleni sijaista, joten tukihenkilön ehdottamat lounas- tai välipalatreffit eivät olisi onnistuneet muuna päivänä kuin perjantaina. Onneksi saatiin siirrettyä tapaaminen huomiselle päivällisaikaan eli töiden jälkeen mennään ulos syömään. Huh.

kuva

Tänään oli tosiaan taas sellainen päivä, että olin liikenteessä koko ajan. Otin Vaihtoehtoja lämpimälle ruualle-listan käteen kotoa lähtiessäni ja katsoin siitä, mitä ostaisin evääksi. Mun piti varata itselleni mukaan jonkinlainen lounas sekä välipala. Kaupasta lähti mukaan lounaaksi kolme (!) vuoksen piirakkaa ja juotava jogurtti, välipalaksi omena ja myslipatukka. Ihan täysinhän nämä eivät vastanneet listojen vaihtoehtoja, mutta voin sanoa näiden olleen kuitenkin suurimmat eväät tähän mennessä. Hypistelin jo melko rohkeasti myös kolmioleipärasiaa, mutta vielä en uskaltanut ostaa sitä. Ehkä ensi kerralla sellainen.

kuva

Täytyy myös sanoa, että mun puoliso on kyllä ihan paras. Laitoin viestin, että rt on peruttu. Hän vastasi siihen surullisella hymiöllä. Laitoin uuden viestin tukihenkilön peruuntumisesta ja siitä, etten välttämättä selviä koko viikkoa yksin. Hän kehotti mua ilmoittamaan asiasta sh-klinikalle (olisin voinut kysyä aikaa esim. omahoitajalle tms) ja pyysi kertomaan, jos hän voisi mitenkään olla avuksi. Ihana <3 :)

Vaikka fiilis olikin moneen otteeseen aika negis, on loppujen lopuksi saldon pakko katsoa olevan plussan puolella. Tänään olisi ollut superhelppo jättää jokin ateria väliin kiireisen aikataulun takia, mutta en tehnyt sitä! En myöskään käynyt aamulla vaa'alla, vaikka edessä oli punnitus polilla. Lisättäköön, että vaakaa ei ole vielä viety piiloon, joten saavutus oli oikeasti iso!