Vanhoja kuvia.

Selasin vanhoja valokuvia kahden vuoden takaa etelän matkalta, kun aloin olla aika kuihtunut. Jotkut kuvat ehkä jopa järkyttivät, mutta toisaalta mieleen hiipii ajatus... Olinko jäätävä luukasa vai vaan ihanan pieni? Mähän olen aivan mammutti nykyään tuohon aikaan verrattuna. Kun joka päivä katselee itseään peilistä, ei muutosta varsinaisesti matkan varrella huomaa samalla tavalla kuin vertaamalla kuvia. Nyt kun katson näitä kuvia, niin kyllähän ne tulleet kymmenisen kiloa näkyvät kilometrien päähän. Huh. Kontrasti on mielestäni jopa aika hurja. Olen joka suunnasta pehmeä ja pyöreä, en enää ollenkaan jäntevä ja kulmikas. Toisaalta nyt olen myös terveempi, tasapainoisempi ja onnellisempi. Elämä on monin tavoin helpompaa nyt kuin silloin - ihan jo lähtien siitä, että ei tarvitse pelätä kuolemaa :S Silti en vaan voi olla ajattelematta, että olihan se kivaa olla pieni... Miksei vaan voi saada molempia.

Reissussa osa 2

Sitten lisää juttua reissusta :) Kerron haastavimmista jutuista ja niistä suoriutumisesta.

Kuumuus -> ruokahaluttomuus = kuinka säilyttää ateriarytmi?

Ruokailurytmi meni kyllä vähän niin ja näin, koska kuumuudessa ei vaan tullut nälkä. Suurimpana osana päivistä ruokailujen aloitukset menivät about tällaisten aikahaarukoiden sisällä:

09:00-09:30 aamupala
13:30-15:00 lounas
17:00-18:30 päivällinen
20:00-21:00 "iltapalaa" eli satunnaista napostelua

Toki päivän aikana tuli yleensä jossain kohtaa esim. maisteltua jotain pientä + joinain päivinä oli pakko syödä välipalaa (aina joku patukka mukana just in case!). Loppujen lopuksi totesin kuitenkin, että aika normaaleja nuo siinä mielessä ovat, että miehelleni noi sopivat oikein hyvin. Kyllähän tuohon aamupalan ja lounaan väliin jäi välillä tosi pitkä aika, mutta toisaalta aamupalat olivat aika runsaita, kuten ekasta reissupostauksesta näki kuvista :) Sitäpaitsi usein olisi ollut hieman inconvinient syödä lounasta aikaisemmin, koska aamupäivällä yleensä huitelimme ties missä nähtävyyksissä. 

Vieraat ruuat, ei tarkkaa tietoa sisällöistä saati ravintoarvoista.

Kyllähän se aina välillä mietitytti, mutta toisaalta...Menimme japanilaiseen tappaniyaki-tyyliseen ruokapaikkaan. Siellä siis kokki tekee ruuan meidän edessä. Joo, ei ollut kiva katsoa, kun laitettiin öljyä, lisättiin öljyä, laitettiin voita, lisättiin voita, ja sitten vielä vähän öljyä ja voita. Okei, hieman liioitellusti, mutta kyllähän se rasvakammo puski aika pahasti päälle. Lisäksi kokki teki mieheni liha-annoksen hyvin lähellä mun kala-annosta, joten todennäköisesti mun annokseenkin päätyi lihajäämiä. Selvisin kuitenkin tästä(kin) tilanteesta, vaikka itkua melkein väänsin. Verensokerikin oli kyllä jo niin alhaalla, että silloin pienikin juttu voi alkaa itkettää :D Ja hei: suostuin ko. paikkaan uudelleenkin! Silloin tosin otin kanaa, johon ei käytetty läheskään niin paljon rasvaa eli helpompi setti :) Mutta siis niin. Ruokavammaiselle ehkä vaan parempi olla näkemättä - ainakin jos annos on kuitenkin aikalailla pakko saada syötyä.

Ravintoarvoja enemmän päänvaivaa aiheutti enemmänkin se, ettei sisältöä tiennyt monestikaan. En esimerkiksi ole valkosipulin kova ystävä, ja sitten taas en vaan osaa syödä ruokaa, jossa ei ole kasviksia. Alun jälkeen hiffasin monessa paikassa pyytää extravihanneksia, jos en ollut varma, oliko niitä riittävästi. Monessa paikallisessa ruokapaikassa oli kivasti kuvat tai jopa ihan realistiset jäljennökset annoksista, joten niistä sai onneksi hyvin osviittaa. Onneksi ei ole mitään varsinaisia ruoka-aineallergioita.

Tässä oli ihan kivasti kasviksia kanan kaverina :) Nuo paistuivat tuossa kuumalevyllä vielä.

Ja hehe, kokeilujen myötä opin seuraavia asioita itsestäni:
- En tykkää suurimmasta osasta aasialaisista keitoista (joko liian tulisia tai liian kalaisia).
- Eksoottiset hedelmät eivät ole mun juttu.

Joku keitto ja nuudeleita. Aivan järkyttävä toi keitto, mutta oli niin nälkä, että närpin sieltä kaikki kanapalat ja vedin niitä :D

Riskittömintä syödä vain kypsennettyä ruokaa = ei salaatteja.

Herkän vatsani vuoksi en halunnut ottaa riskiä mahavaivoista (joita sain varovaisuudesta huolimatta kuten arvata saattaa), joten vältin syömästä tuoreita kasviksia. Ne yleensä huuhdotaan hanavedellä, joka ei ole länsimaalaisille juomakelpoista. Kyllä muutamassa syömässäni annoksessa oli yksittäisiä kurkkuja tai tomaatteja, mutta pääasiassa söin lämpimiä, kypsennettyjä ruokia. Olen kuitenkin salaattien suuri ystävä, niin homma ei ollut helppo. Kaikissa annoksissa oli mukana aivan jäätävän isot määrät riisiä, ja aluksi olin hieman kauhuissani. No tajusin kuitenkin, että eihän sitä ihan kaikkea riisiä tarvitse syödä :D Ja pakko myöntää, että jätin riisin syömisen yleensä aika vähään. Haastetta oli riittävästi muutenkin. Jos oli kova nälkä, söin riisiä enemmän kyllä. Sitäpaitsi annoskoot olivat muutenkin jo ilman riisiä isoja, joten tuli maha täyteen todellakin!

Joku nuudelijuttukin välillä!

Wrappien sisällä oli tuoreita kurkku- ja tomaattikuutioita, mutta niistä ei onneksi tullut mitään. Lisukkeena grillattuja kasviksia. Söin tän annoksen kolme tai neljä kertaa, oli ihan parasta :D

Laadukkaassa raflassa uskalsi syödä sushia :) Oikeanpuolimmainen oli todella tuhti, varrmasti oikea kaloripommi, mutta aivan törkeän hyvää :D

Kuumuus -> kesävaatteet -> kehoahdistus.
Uusi paikka -> paljon valokuvia -> kehoahdistus.

Kehoahdistuksilta ei voinut välttyä, mutta oli huojentavaa huomata, etten valokuvissa näytä ihan niin norsulta kuin olin pelännyt. Joissain enemmän, mutta useissa kuitenkin vähemmän. Tosin. Kävi kuitenkin sillain jännästi, että reissun aikana kuvia katsoessani näytin niissä mielestäni vähemmän läskiltä kuin kotona katsoessani. Mitäs :D Samalta koneelta katsoin, mutta no, who knows. Joka tapauksessa selvisin kuitenkin ilman mitään pakkolaittaajätesäkkipäälle- ja envoilähteäulos-läskiahdistuksilta täysin! Tajusin myös, että jos mahdun aasialaisiin onesize-mekkoihin, en voi olla mikään mammutti. Ja kuten jo aiemmin todettu: mieluummin olen tämän kokoinen ja terve+onnellinen kuin laiha, sairas ja onneton.

Uudet shortsit ja uusi toppi :)

Eipä tosiaan jäänyt pakkasen puolelle reissu millään muotoa! Kaikista ahdistuksista selvisin kunnialla. Täysin siis 100% vapaasti en väitä syöneeni, mutta tosi vapaasti kuitenkin :)

Reissussa osa 1.

Kauhean paljon kerrottavaa, joten taidan jakaa tälläkin kertaa reissupostauksen osiin :) Kerron tässä ekassa heti kärkeen yleisfiiliksestä ja erityisen hyvin menneistä jutuista. Tokassa osassa kerron tarkemmin erilaisista haasteista ja kuinka selvisin niistä.

Lähdimme siis heti edellisen postauksen jälkeen reissuun puolisoni kanssa. Olimme matkalla melkein pari viikkoa. Reissu osui tällä kertaa Aasian suunnille. Totesin heti matkan alussa, että tällainen uusi aluevaltaus ei olisi ruokailujen suhteen onnistunut meikäläiseltä vielä edes viime kesänä, saati sitä edellisenä, kun vasta harjoittelin syömistä. Ajoitus oli nyt oikea, koska matka meni paremmin kuin hyvin! 

Ai että kuulkaa kuinka mahtavalta tuntuu kertoa, että söin (melko) vapaasti, herkuttelin, kokeilin uutta ja nautin! Ruuasta ei tullut ahditusitkuja _kertaakaan_! Toki morkkiksia tuli muutaman kerran ja läskioloja välillä, mutta en antanut sen pilata meininkiä. Tietysti joka päivä tuli käveltyä tosi paljon + kuumuuskin kuluttaa ihan eri tavalla, joten monena päivänä pystyin ns. oikeuttamaan syömisiäni edellä mainituilla. Totesin kuitenkin, että ihan sama millä oikeutan, kunhan syön! Ja niin tein. Ruokailurytmi meni aika pyllerölleen, mutta siitä lisää tokassa postauksessa.

Erityisen isoja voittoja:
- Erilaisten pullien ja kakkupalojen maistelua melkeinpä joka päivä (hotellin aamiaisella lähinnä).

- Kokonainen Starbucksin frappucino-juoma kermavaahtoineen päivineen! Tämä oli viime kesän reissun haastelistalla, mutta en sitä suorittanut. Nyt nimettiin se kesähaasteeksi, jonka suorittamisesta saan palkinnon ;)

- Oma-aloitteisesti jätskiä, gelatoa ja froyoa :)

Keksigelatoa, niin hyvääääää nommm!

- Onnistuin tekemään ruokavalintoja ilman, että niissä kesti tuntia tai että ensin tuli itku. Joo, joskus valitseminen kesti, mutta ei niin kauan kuin aiemmin. 

- Söin myös pelottavia ruokia, kuten pähkinäkastikkeessa ollutta kanaa (lentokoneessa nälkäkuoleman partaalla, ei paljoo pähkinät ahdistanut siinä nälässä :D), leivitettyä kanaa, uppopaistettua jotain juttua (en tiedä mikä se oli xD), riisiä, nuudelia...

Joku aivan random nuudelikeitto tai mikälie :D Ihan hyvää oli kyllä!

No en kyllä jaksanut koko annosta, kunnon rekkamiesmeininki! En kuitenkaan ahdistunut määrästä, vaan päätin syödä sen minkä jaksan.

- Aamupalatarjonta oli kaikkea muuta kuin tuttu ja turvallinen mannermainen, mutta sain silti muodostettua muutamalla muuttuvalla tekijällä varustetun vakiocombon. Siihen sisältyi kasviksia, munakokkelia, itämaisia leipäjuttuja sekä jogurttia hedelmillä&muroilla :) Kyllä jaksoi painaa menemään joka päivä kunnon aamupalan jälkeen!

En ole enää laiha. Se on fakta, joka on vain hyväksyttävä. Olen kuitenkin kaikkien tulleiden kilojen verran onnellisempi! Aina ei peilikuva miellytä ja ahdistaa lyllertää eteenpäin, mutta pystyn nauttimaan elämästä paljon enemmän! Enkä sitäpaitsi näyttänyt kuvissa edes niin valaalta kuin olen kuvitellut näyttäväni. Kehonkuva alkanee pikkuhiljaa mennä normaalimpaan suuntaan aina välillä :)

Haluan sanoa vielä tähän loppuun jälleen kerran, että uskaltakaa! En tiennyt ruokien kaloreita, herkuttelin jollain tavalla joka päivä, mutta en lihonut. En siis ole käynyt vaa'alla, mutta jos syömishäiriöinen ei usko lihoneensa, niin tuskin on :D 

Pääsiäisreissun kuuulumisia :)

Jälleen oli perinteisen pääsiäisreissun aika. Mukaan kahden yön minilomalle lähtivät puolisoni sekä vanhempani. En stressannut tällä kertaa syömisten osalta juuri ollenkaan. Viime vuoden samaisen matkan postauksen voi kurkata täältä. Silloin oli meininki hieman eri, joten oli jälleen hieno huomata, kuinka paljon olen edistynyt :) En voi väittää, etteikö tieto painoni laskemisesta olisi ollenkaan vaikuttanut tähän huolettomampaan fiilikseen, mutta se oli kuitenkin vain pieni osa. Oli ihan superkiva matka, josta tässä vähän koostetta:

Ostin etukäteen evääksi ilta- ja välipaloja varten pari Skyriä, Alpen-patukoita, mantelimaidon ja prodepatukan. Ennen lähtöä söimme kevyen lounaan vanhempieni luona. Hotellille päästyämme söin välipalaksi Skyrin ja Alpen-patukan.

Perille pääsyn jälkeen oli pari tuntia aikaa ennen päivälliselle lähtöä. Päivällispaikka oli sama kuin viime vuonna, ja otin jopa saman annoksen, koska se oli muistaakseni tosi hyvää viimeksi. Nyt se oli vielä parempaa (paitsi riisi, se oli aika kuivaa), koska pyreitä ja kastiketta oli maltillisempi määrä kuin viimeksi.

Kasvisvartaita, villiriisiä ja kasvispyreitä.

Seuraavasta olen äärimmäisen ylpeä: otin jälkiruuaksi jäätelöpallon! Tämä ravintolajälkkäri on haastelistalla kummitellut jo vaikka kuinka pitkään, enkä ollut saanut sitä toteutettua kunnollisen lämpimän ruuan jälkeen (salaatin jälkeinen cookie ei ollut niin hc ;)). Nyt otin, ja iso annos olikin - ainakin mun silmissä! Onneksi muitakin lusikoita kipossani kävi, joten pääsin helpommalla, heh. Meinasin jättää vähän syömättä, mutta rohkaistuin ja kauhoin viimeisetkin pisarat ihanasta päärynäjädestä. Noms!

Iltapala ekana iltana jäi vähän olemattomaksi, koska ylläolevat ruuat painoivat vatsassa. Söin kuitenkin puolikkaan proteiinipatukan ja kourallisen sipsejä.

Aamupala oli, kuten yleensä, ihana hotellin aamiainen. Kummankaan aamun aamiaisesta ei ole kuvaa, mutta molemmat setit olivat aika samanlaiset: 2 pientä leipää päällisineen, munakokkelia, puuroa, hedelmäsalaattia, kuivattuja hedelmiä ja maistiaiset puolison leivoksista. Paljon vapaammin pystyin ottamaan kuin koskaan aiemmin! En esimerkiksi mennyt ollenkaan hämilleni, vaikka ruisleipää ei ollutkaan vaan ruissämpylää. Vielä on varaa kasvattaa annoskokoja noissa, mutta silti olin oikein tyytyväinen itseeni!

Sitten oli nopean lounaan aika. Kauhistelin, kun aikaa oli vain vartin verran ennen kuin piti lähteä yhteen paikkaan porukalla, mutta otin kahvilasta kanawräpin (tai rieskarulla, mikälie). Täytettä oli todella paljon. Reilu puolet söin ja hyvää oli! Nopeasti syöminenkään ei tuottanut ongelmia. Itseasiassa syön nykyään mielestäni yleensäkin jo liian nopeasti...

Hotellille palattuamme söin Skyrin, omenan ja Alpen-patukan. Illallisella söin kanaa ja kasviksia. Iltapala jäi taas vähän pieneksi, mutta söin mantelimaidon kanssa jonkun patukan, en nyt muista minkä.

Lähtöaamun aamupala koostui samanlaisista komponenteista kuin aiemminkin. Paluumatkalla vaihdoin lounaan välipalaksi ja söin Skyrin, omenan ja palan prodepatukkaa. Maistoin myös tuoretta leipää, jonka äiti osti huoltoasemalta. Kotona söin broileri-makaronilaatikkoa pakkasesta, ja se on edelleen vaan niiiin hyvää! Pitää tehdä uudelleen joku kerta. Siitä kerroin enemmän täällä.

Matka sujui hyvin ja akkuja tuli ladattua! Yksi melkein itku ja toinen pieni tuohtuminen tuli, kun isäni onnistui möläyttämään seuraavia ravintolassa:
"Noniin sit pitääkin mennä huomenna kuntosalille kuluttamaan nää kaikki kalorit!"
ja
"Tällä matkallahan lihoo!"
No, hän tietysti puhui vain itsestään, eikä ajatellut ollenkaan sanomisiaan. Tuo eka kommentti meni pienellä hengittelyllä, mutta jälkimmäisen kohdalla olimme juuri saamassa ruokamme, joten ajoitus oli aika huono. Siinä sitten kyynelet alkoivat kihota silmiini, kun äitini kysyi että mikä on. Sanoin, että eihän täällä voi syödä kun vaan lihoo. Siitä äitini sanoi myös aika typerästi:
"Hei sä olet jo tuollaisen yli, et sä enää voi noin reagoida. Olet päässyt paljon pidemmälle!"
Tiuskaisin, että "sinäkö sen määrittelet??!!". Vaikka olisin kuinka pitkällä toipumisessa, ei se tarkoita sitä, etteivätkö tietynlaiset puheet voisi edelleen triggeröidä tunteita ja ahdistusta.

No, sain itseni koottua ja syötyäkin, vaikka hetkellisesti ahdisti aika paljon. Tiedän, ettei kumpikaan vanhemmistani tarkoittanut pahaa, mutta otin kyllä kierroksia etenkin jälkimmäisessä tilanteessa, Selvillä vesillä en siis vielä ole, mutta sain itseni kuitenkin koottua paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Ja tosiaan varsin pienellä ahdistuksella meni koko reissu! En voisi olla tyytyväisempi :)

Ja hei pakko vielä mainita, että söin joka päivä suklaata parin konvehdin verran. Ihan vain, koska oli tarjolla ja teki mieli :)

Toivottavasti muidenkin pääsiäinen on ollut yhtä onnistunut ja mahdollisimman ahdistusvapaa! Nyt syön vähän mämmiä ekaa kertaa tänä pääsiäisenä, joten heippa! :)

Reissuruokailuja :)

Reissu meni hyvin, vaikka pakko myöntää, että ruokailut olivat pääosin vielä vaikeampia kuin olin odottanut. Kauheasti en kuvia kehdannut ottaa, koska ruokailuissa oli mukana usein myös mieheni vanhemmat. Tässä vähän koostetta:

PÄIVÄ 1

Aamupala lentokoneessa
Meinasin jo vetää itkupotkut kun aikaa ei kentällä ollut paljon ja kahvilassa oli vain jotain meetwurstileipiä. Ostin R-kioskilta raejuustorahkan ja proteiinipatukan sekä proteiinijuoman. Mieheni menetti hermonsa, kun mulla taas kesti sata vuotta valitsemisessa ja jahkailin. Söin raejuustojutun ja myslipatukan lentokoneessa, juoman ja prodepatukan säästin myöhemmälle. Sitten kävikin niin, että koneessa tarjoiltiin sämpylä. Olin aivan unohtanut tämän ja mua harmitti, että olin jo syönyt. Maistoin kumminkin kalkkunasämpylää vähän, vaikka olinkin jo aamupalan syönyt. Eikä se onneksi ollut hyvää, joten ei harmittanut enää :P

Lounas kahvilassa
Pysähdyimme lounaalle matkalla bussilta hotellille. Menimme kahvilaan, jossa otin jättikatkarapusalaatin. Se oli niiiin hyvää, kunnes yök, inhoamaani maustetta oli tungettu aivan liikaa. Söin kuitenkin kaiken minkä pystyin maustetta pois ronkkimalla. Maistoin myös muiden tilaamista sämpylöistä palan.

Välipala kaupungilla
Proteiinijuoma ja omena olivat laukussani, joten nykäisin ne naamariini. Maistoin myös mieheni patonkia, joka ihana luomu-tonnikalapatonki!

Päivällinen ravintolassa
Vatsani oli todella kipeä, joten en pystynyt tilaamaan italialaisessa ravintolassa mitään kiinteää. Söin kasviskeiton, joka oli ihan hyvää, mutta myönsin itsekin sen jääneen liian kevyeksi. Nappasin ohessa myös leipää ja pöytään tuotuja oliiveja.

Jälkiruoka&iltapala hotellihuoneessa
Minun ehdotuksestani haettiin mulle frozen yogurttia. Ja siis: mulle eli mieheni ei ottanut, mutta silti mä otin :) Härpäkkeistä valitsin muromysliä ja mustikoita. Söin froyon puuron ja proteiinipatukan kanssa.

PÄIVÄ 2

Aamupala hotellissa
Olin pelännyt aamupalaa, koska arvelin sen olevan pelkkää höttöleipää ja hilloa. Niinpä mulla oli hätävarana omia puuropusseja, mutta en tarvinnut niitä aamiaisella! Aamupalalla ei ollut tummaa leipää eikä puuroa, mutta selvisin silti hienosti. Jokapäiväinen aamupalani koostui seuraavista asioista: purkki rasvatonta luonnonjogurttia hedelmillä ja ripauksella mysliä/muroja, kaksi palaa täysjyväleipää levitteen, leikkeleen ja juuston sekä kurkun kera, munakokkelia sekä vielä muutama kuivattu hedelmä. Maistoin joka kerta myös pienen palan mieheni leivoksia :)

Lounas kahvilassa
Tämä lounas aiheuttikin sitten päänvaivaa. Halusin wokkia, joten kun kerrankin tiesin mitä halusin, lähdimme sellaista paikkaa etsimään. No, wok-paikkaa ei löytynytkään, joten sanoin, että joku muu paikka sitten. Tämän mun mies käänsi sitten niin, että mä olin vaikea. Vaikka nimenomaan mähän osoitin rohkeutta kertomalla heti mitä haluan, ja sitten en edes alkanut mitään itkua vääntämään kun haluamaani ei löytynytkään. Päädyttiin pienen nahistelun jälkeen kahvilaan, jossa otin kanawrapin. Erehdyin katsomaan ravintosisällön vasta ostamisen jälkeen, joten syöminen oli hankalaa sen vuoksi. Hyvää oli anyways, mutta ahdisti. Myös valtavalta tuntunut aamupala pyöri koko ajan mielessäni.

Välipala kahvilassa
Tää oli huikein suoritus multa! Pienen kinastelun, ahdistuskyyneleiden kirvelyn, uhkailun ja tuskailun jälkeen tilasin pirtelön!!! Jäätelöjä olen jo pystynyt syömään, mutta juotavat kalorit ovat edelleen vaikeita. Oli aivan sairaan hyvä mokkapirtelö! Päässäni pyöri kuitenkin koko ajan sama ralli: "liiansuuriaamupalaliiantuhtilounasliiansuuriaamupalaliiantuhtilounas" ja siihen vielä pirtelö päälle, niin ei ollut taas helppoa olla minä :D

Päivällinen ravintolassa
Kiinalaisessa ravintolassa tilasimme yhteiset annokset. Neljästä vaihtoehdosta söin kahta: katkarapuja sekä SAMMAKONKOIPIA :D Lisäksi tietenkin vähän myös riisiä. Ainoa vaan, että kesäkuussa kinkkisafkan jälkeen sairastettu ruokamyrkytys vaikutti näköjään vieläkin. Alkoi makumaailma tökkiä aika nopeasti, joten taas tuntui jäävän hieman kevyeksi lopputulos. Anyways olin ylpeä, että maistelin uusia makuja taas kerran :)

Iltapala hotellissa
Puuropussi ja myslipatukka taisivat olla iltapalani, en nyt ihan tarkkaan muista. Kourallinen sipsejäkin tuli maistettua!

PÄIVÄ 3

Aamupala hotellissa
Sama kuin edellinen.

Välipala kaupungilla
Söin välipalan ennen lounasta, koska se sopi aikatauluihin paremmin. Söin kävellessä omenan ja myslipatukan. Myöhemmin maistoin vielä mieheni ostamaa suklaavohvelia ihan runsaan palan :)

Lounas ravintolassa
Lounaspaikan löytäminen aiheutti taas kitkaa, koska paikka johon mun mieheni halusi mennä, oli aivan täynnä sisältä, enkä mä olisi tarjennut istua ulkoterassilla. Ei ollut kyllä mun syy tämä :P Mutta ehkä miehellänikin oli verensokerit alhaalla tai jotain ;) Nyt löydettiin sitten wokkia tarjonnut ravintola. Pohdin ottaisinko ilman nuudelia tai riisiä annokseni, mutta onneksi mieheni piti järjen päässäni. Otin nuudeli-kana-wokin. Ja siis moro, kuinka iso annos se oli! Söin niin paljon kuin jaksoin, ja olin aivan ähky.

Päivällinen ravintolassa
Lounas painoi vatsassa edelleen, joten päädyin salaattiin. Ja ah miten hyvä salaatti se olikaan! Nizzan salaatti eli tonnikalaa, kananmunaa, papuja ja oliiveja. Namm! Jälkkäriksi otin pari karkkia maistiaiskojusta. 

Iltapala hotellissa
Puuropussi ja omena. Närpin myös mieheni sipsejä, as usual :D

PÄIVÄ 4

Aamupala hotellissa
Samaa kuin edelliset. Nyt vain ei ollut kunnollista täysjyväleipää, joten jouduin tyytymään hieman vaaleampaan siemenleipään. Ja: selvisin siitä hengissä!

Lounas ravintolassa
Tällä kertaa mahduimme sinne, jonne edellispäivänä yritimme mennä. Otin kanasalaatin, joka oli tosi iso! Kanaa oli paljon, mutta osa siitä oli niin ylikypsää, ettei sitä voinut syödä. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan, kun puhutaan kengänpohjapihvistä :P

Lautanen on siis syvä, joten salde oli oikeasti hyvä.

Välipala kahvilassa
Vatsani oli aivan sekaisin, joten en uskaltanut syödä mitään tuhdimpaa, jotta ruoka pysyisi sisällä. Söin luonnonjogurttia hedelmillä. Oli hyväää :)

Päivällinen lentokentällä
Kanawrap oli paras vaihtoehto lentokentän tarjonnasta. Se ahdisti, koska siinä maistui majoneesi. Mieheni mielestä siinä ei majoneesia ollut, mutta en tiedä sanoiko hän sen vain jotta varmasti söisin wrapin loppuun. Jälkkäriksi mun teki mieli karkkia, joten syötiin pieni karkkipussi puoliksi :)

Iltapala lentokoneessa
Tarjoilussa oli hyvää leipää pahalla täytteellä tai pahaa leipää hyvällä täytteellä. Valitsin hyvän leivän ja sain osan hyvästä täytteestä mieheltäni. Lisäksi söin omenan ja myslipatukan. 

Ahdistuksia tuli ja vaikeaa oli, mutta söin viisi kertaa päivässä, maistelin uusia makuja ja söin herkkujakin. Vaikeuksien kautta voittoon siis :)

Seuraavaksi postailen hokosta ja sitten vihdoin se arkituotepostaus!

Rytmihäiriöitä ja reissumietteitä.

Eilinen oli melkoinen päivä. Aamu alkoi heikotuksella, rytmihäiriöillä, hengenahdistuksella ja ihan yleisellä pahoinvoinnilla. Päivällä myös pyörryin keittiön lattialle. En ole edelleenkään varsinaisesti huolissani tästä, mutta onhan tää ärsyttävää. Tänäänkin on ollut muljahteluja ja tykytyksiä rintakehässä. Täytyy todellakin kysyä ensi viikolla hokossa lääkäriltä, että olisko anonyymin ehdottamaa kaliumin vajausta vai mitä ihmettä. Mulla on myös tullut outo värimuutos kynsiin, olenkohan maininnut siitä täällä? Sellaiset tummanpunaiset raidat tuossa valkoisen kärjen alapuolella kynnen poikki. Googletuksen tuloksena diagnosoin itselleni jo vaikka mitä, mutta taidan jättää tämänkin lääkärille :D

Mä olen lähdössä ulkomaille muutamaksi päiväksi. Mukaan lähtee puolisoni sekä hänen vanhempansa. Lähden ekaa kertaa reissuun sillä tavalla, että puolisoni vanhemmat ovat mukana. Olemme mökillä yms. viettäneet aikaa yhdessä, mutta on aivan eri asia olla jossain ulkomailla yhdessä. Mua jännittää jälleen kerran, kuinka kaikki menee. Erityisiä jännityksen aiheita ovat:

Hotelliaamiainen. Mannermainen aamiainen hotellissa on parasta, mutta mitä jos se onkin ns. ranskalainen aamiainen eli höttöleipää, croissantteja ja hilloa? Tummaa leipää on varmasti turha toivoa, mutta kun nyt olisi edes vaikka puuroa ja munakokkelia niin olisin ihan tyytyväinen. 

kuva

Ravintolan etsimiset. On eri asia palloilla kahdestaan puolisoni kanssa etsien ravintolaa, joka sopii myös minulle kuin että siinä on kaksi muutakin mukana. Ounastelen haastavia hetkiä tämän suhteen.

Ravintoloiden ruokalistojen kieli. En osaa paikallista kieltä sanaakaan, muu seurue osaa. Isoissa rafloissa varmasti on menut englanniksi, mutta pienemmissä ei välttämättä ole. Olen edelleen varsin tarkka aterioiden sisällöistä, enkä siis esim. ottaisi annosta, jossa lukisi vain "kanaa". Haluan tietää, mikä lisuke on, onko kasviksia, minkälainen kastike, onko annoksessa ehkä jotain härpäkkeitä joista en tykkää tai joita en pysty syömään. Joudun pyytämään muita kääntämään mulle koko hemmetin menun :( 

kuva

Ruokailurytmi. Joululomalla puolisoni vanhempien kanssa syötiin aikalailla mun aikataulun mukaan, joten myös iltapala syötiin yhdessä. Nyt en millään usko, että menisimme illalliselle ravintolaan jo viiden-kuuden aikaan. Tulemme varmasti menemään paikalliseen tapaan illalliselle vasta klo 20 aikoihin. Silloin käy varmasti kuten jenkeissä eli että otan jotain minimaalista mukailtapalaa ennen illallista. En pysty syömään iltapalaa enää ravintolan jälkeen, mutta toisaalta en osaa mitään kunnollista ottaa sitä ennenkään. Eli vajaaksi jää mahdollisesti.

Tämmöisillä ajatuksilla reissuun lähdössä. Uskon, että oikein mukavaa tulee olemaan, mutta fakta on, että kyllä se sh tulee reissuun mukaan anyways. Täytyy vain yrittää pitää se mahdollisimman hiljaisena. Palaillaan, koitan postailla taas ensi viikolla!

Kuulumiset viime päiviltä!

Jaahas se olis aika taas kerrata, että kuinkas viime päivät kaikkine käänteineen ovatkaan menneet. Postauksesta tulee varmaan pitkä, mutta tulkoon, haluan kertoa kaiken :P

Lähdettiin siis puolisoni vanhempien mökille torstaina. Kuten kerroin, se jännitti. Ruokailut sujuivat kuitenkin aika hyvin, ehkä jopa erittäin hyvin. Olin viikonlopun aikana rohkea, vaikka ahdistuksilta ei tietenkään vältytty. 

Menomatkalla

Söin autossa etukäteen evääksi ostamani Subwayn patongin. Olen ihan koukussa niihin nyt kun olen uskaltanut alkaa syödä niitä, nam! Onneksi olin varautunut syömään päivällisen autossa, koska liikenneonnettomuuden aiheuttama ruuhka viivästytti perille pääsyämme yli tunnilla. Olisin ollut aivan tärinöissäni ja heikotuksissani siinä vaiheessa, jos en olisi syönyt.

Mökillä

Olimme mökillä to-illasta lauantaihin puoleen päivään. Aamupalat ja iltapalat menivät aika rutiinilla. Olin käynyt itse ostamassa ruisleivät ja jogurtit, koska en jaksanut alkaa selittää mieheni porukoille, minkälaisia haluan. Jotain turvaruokaa oli oltava mukana kuitenkin. Leikkeleitä ja juustoja söin sen mukaan, mitä oli tarjolla. Ei ollut helppoa etenkään leikkeleen kanssa, joka ei ollut ohuen ohut. Otin niitä puolikkaina, mutta otin kuitenkin. Juusto puolestaan oli käyttämäni 6% sijaan 20%. Ihan hyvältähän se maistui ;)

Perjantaina tein itselleni lounaaksi ihan vain jonkinmoisen kanasalaatin jämäaineksista, koska söin eri aikaan kuin muut. Erityisen hienoa on, että otin myös salaattijuustoa tuonne mukaan! Oli oikeasti tosi hyvä salaatti. Leipää olisin voinut ottaa runsaammin, mutta muilta osin ihan jees suoritus.

Suurimman ahdistuksen mökillä aiheutti tulevan anopin ostama iso pussi Punnitse&Säästä-kaupan herkkuja. Kaikenlaisia jogurtti- ja suklaapäällysteisiä naposteltavia tuli syötä aivan liikaa. Niihin tulee hirveä himo, eikä niiden syömistä pysty lopettamaan, ja sitten niistä tulee tosi täysi olo ja sitä kautta morkkis. Mieheni kuitenkin yritti tsempata, että en lihoisi, vaikka olisin syönyt koko pussillisen yksin. Hyvä yritys, mutta ahdisti silti. Onneksi tuli myös puuhasteltua aika paljon pihalla, joten yritin antaa itselleni armoa kulutuksen vuoksi. Pelkäsin silti, että paino nousisi viikonlopun aikana paljon (ei se ollut noussut, huh).

Sitten megalomaanisen rohkea teko: kävin järvessä uimassa! Alasti :D Tai no uimassa ja uimassa, dippasin kyykkyyn, mutta kastauduin kuitenkin. Hävetti oma kroppa, vaikka näkemässä oli vain mieheni. Sekin on mulla paljon, koska mua hävettää mun keho jopa yksin ollessani. Mahan kasvava pömppis on se pahin, koska haaveilen edelleen kuoppamahasta. I know, tyhmää ja turhaa. 

Tokana päivänä lähdimme jo aika pian lounaan jälkeen ajelemaan kohti ystäväni juhlia. Lounaaksi mieheni isä valmisti kukkakaalikeittoa. Toivoin, että ruuaksi olisi ollut jotain kunnollisempaa, koska ounastelin loppupäivän menevän aika kevyesti, mutta eipä siinä, otinpahan keittoa runsaasti. Pelotti ottaa ilman desimittaa, koska en ole tähän mennessä tainnut ottaa keittoa kertaakaan ilman mittaa. Arvioin kauhan olleen n.desin vetoinen, joten kolme kauhallista lapoin lautaselle. Ja hyvää se oli!

Matkalla juhliin ja kotiin

Välipala automatkalla jäi aika olemattomaksi, koska mulla ei ollut yhtään nälkä jostain syystä, ja koska keksin paljon muitakin tekosyitä. Söin pienen palan mieheni flapjackista (sairaan hyviä, suosittelen!) ja suklaapatukasta. 

Juhlissa söin tosi rohkeasti mielestäni! Söin lautasellisen - taas ilman desimittaa - kasvishernekeittoa (mulle haastava ruoka, koska en hirveästi pidä hernarista edes kasvisversiona), palan patonkia ja palan jotain itsetehtyä tummaa leipää. Jälkkäriksi otin palan appelsiinipiirakkaa :) Eikä mua edes hävettänyt! Ihan oikeasti, ei hävettänyt! Olen aivan törkeän ylpeä itsestäni!

Lähdimme juhlista ajelemaan kotia kohti niin, että iltapala piti syödä autossa. Ostin uuden proteiinipatukan (juustokakun ja suklaan makuinen, omnomnom), omenan ja Skyrin. Lisäksi ryöväsin pari filipinosta mieheltäni :)

Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme lounaalla kahvilassa, jossa söin tutuksi tulleen kanawrapin. 

Joo sori taas kuvasta :DDDD

Iltapäivällä menimme jälleen juhliin. Siellä söin hieman myöhäiseksi välipalaksi fetasalaattia, pinaattipiirakkaa sekä vuoksenpiirakan. Vitsi kun mä rakastan kaikkia suolaisia piirakoita, mutta en uskalla tehdä niitä, koska pelkään syöväni sitä liikaa :/ 

Eilen

Eilen jouduin käymään todellista tahtojen taistoa itseni kanssa. Olin asiakaskäynneillä melko tiukalla aikataululla, joten syömisten suunnittelu tuntui vaikealta. Edellisenä iltana yritin pohtia, mikä olisi järkevintä, mutta en meinannut keksiä. Päivän aikana mielessä kävi todella suuri kiusaus jättää syömättä. Sain kuitenkin järjen käteen, ja söin sitten lounaan juna-aseman penkillä istuen :D Välipalan kanssa kuitenkin hieman feilasin:

No, mutta loppujen lopuksi epäonnistumisia ja lipsumisia oli huomattavasti vähemmän viime päivinä verrattuna uskaltamiseen ja onnistumisiin. Oli muutenkin tosi kiva kesäinen (vaikkakin mun mielestä jo turhan viileä) viikonloppu! Jee :)

Perhonen sai mut hymyilemään :)

Onnistumisia ja tulevia haasteita.

Eilen onnistuin sekä lounaalla että päivällisellä. Mulla on 99,9% päivistä eväät mukana töissä. Yleensä teen kotona ruokaa muutamaksi päiväksi tai sitten joskus ostan kaupasta salaatin aamulla. Eilen en ottanut eväitä, koska päätin mennä toisesta kaupungista eiliseksi tulleen työkaverin kanssa lounaalle. Mentiin kiinalaiseen/japanilaiseen ravintolaan, josta ammensin ekaa kertaa ikinä sushibuffetin antimia. En ole sushibuffassa aiemmin ollut, mutta aika toimiva setti se oli. Palat olivat tavallista pienempiä, joten pystyi maistelemaan useampaa makua. Ahdisti kyllä, mutta ei läheskään yhtä paljon kuin ekaksi harkinnassa ollut normaali noutopöytä. Tämä oli paljon helpompi kuitenkin. Oli myös kiva yllättää duunikaveri ehdottamalla lounasta :)

Näyttääpäs ankealta isolla lautasella :D

Päivällisen valmistuksesta vastasi pitkästä aikaa puolisoni. Hän ruuan valmistuksen lisäksi myös annosteli minullekin. Se oli oikeastaan taas tosi vapauttavaa, vaikkakin tietenkin haastavaa. Mielestäni couscousia oli aivan liikaa, mutta onnekseni sen alla olikin lisää sieniä, niin ensisilmäys hämäsi hieman :D Oli sitä silti enemmän kuin ehkä olisin itse ottanut, mutta söin kaiken! Oli hyvää ruokaa ja kivaa, kun sai tulla töistä valmiiseen pöytään - luksusta! :)

Couscousia, lohta pestohunnulla, tsatsikia ja herkkusieniä.

Tänään lähdemme mieheni vanhempien mökille. Se jännittää, koska en ole nähnyt heitä joulukuun jälkeen. Mua jännittää, mitä he ajattelevat mun kasvaneesta ulkomuodosta ja että kommentoivatko he siitä jotain. Jopa ehkä toivoisin, että saisin edes jotain feedbackia, koska muuten jään murehtimaan, näytänkö heidän mielestään jo liian isolta. Todennäköisimmin he ovat vain iloisia edistymisestäni, mutta no, ymmärrätte varmasti tämänkin pohdinnan.

Toinen asia joka tietty jännittää, on ruokailut. He tietävät ruokailurytmini ja hieman yllättäen ainakin viimeksi kun nähtiin, söivät samassa rytmissä itsekin. Silti jännittää, kun ei tiedä, mitä tuotteita siellä on. Käymme mieheni kanssa menomatkalla ostamassa jogurttia ja ehkä leipää. Vaikka kuinka yritän ajatella, että käytän niitä mitä on tarjolla, pelkään, etten pystykään ottamaan niitä. On niin ristiriitaista (jälleen kerran), että aina kylään mennessäni sanon, etten halua tehdä mitään numeroa syömisistäni ja ettei mua tarvitse erityisesti ottaa huomioon. Siitä huolimatta sitten aina ahdistun, jos mä en löydäkään mitään itselleni sopivaa. Itse emäntänä paljon mieluummin metsästän vaikka erikoiskaupasta jonkun allergikon ruokia kuin että vieraani joutuisi itse huolehtimaan omista pöperöistään. Silti, omalla kohdalla on vaikea ajatella samoin. En halua olla vaivaksi, mutta kai siitä enemmän on vaivaa, jos mä pillahdan itkuun kun ei olekaan sellaista juustoa, jota pystyn ottamaan... Äh pitäisi taas vain mennä avoimin mielin. Yritän ainakin parhaani!

Matkan kooste

Vihdoin kotona! Kotimatkaan liittyi muutamia mutkia, joten pääsin kotiin vasta tänään iltapäivällä. Ei siitä sen enempää, joten kerrataanpas kuinka haasteet ja tavoitteet toteutuivat.

Haasteet:

1. Syön vähintään kerran jäätelöä sekä vähintään kerran frozen yogurtia.
Söin kerran froyoa ja kerran gelatoa. Varsinainen jätski jäi syömättä. Muutaman kerran se kävi mielessä, mutta ei mun kyllä varsinaisesti tehnyt sitä edes mieli. 

 2. Syön vähintään kerran pastaa.
No enpä syönyt. Kerran asia tuli puheeksi ystäväni kanssa, mutta silloin olimme menossa leffaan päivällisen jälkeen, enkä halunnut ähkyä leffaan. Tekosyy, joo...

3. Juon jonkun kaloripitoisen juoman esim. Starbucksista (frappuzino tms).
Join kerran puoli pulloa normi Spriteä, koska romahdin pyörtymisen tasolle, varmastikin suurimmaksi osaksi kuumuuden vuoksi. En ole juonut ei-light limua varmaan öö 15 vuoteen tai jotain. Juoma ei juurikaan ahdistanut, koska sillä hetkellä se oli melkeinpä elinehto. Frappuzinoa tms. en juonut, enkä myöskään osaa sanoa kunnollista syytä sille, miksi en niin tehnyt. Pirtelöä maistoin kerran!

Ultimatehaaste: kasvis-/kana-/kalahampurilaisateria (ei siis mikään mäkkärin, vaan ravintolan).
Ei tullut tätäkään tehtyä, MUTTA söin elämäni ensimmäisen tacon ravintolassa :D

Tavoitteet:

1. Tilaan ravintolassa edes joka toinen päivä jotain muuta kuin salaattia.
Hmm, ei varmaan ollut ihan joka toinen päivä, mutta söin pääaterioiksi kuitenkin useamman kerran jotain muuta kuin salaattia. Tuli testattua mm. sushia, korealaista sekä kiinalaista. Riisiä en syönyt paljon korealaisten ja kiinalaisten annosten yhteydessä, myönnettäköön, mutta kokeilin uusia makuja!

Savustettua tofua ja kasviksia.

Kasviksia ja katkarapuja kiinalaisessa.

Alhaalla mun kasvikset, keskellä side dishit, ylhäällä kaverin mustekalaruoka.

Sushiiiii!

2. Syön viisi kertaa päivässä.
Tämä toteutui melkein joka päivä. Jouduin säätämään aika paljon, jotta tämä toteutui edes jotenkuten, mutta yritin parhaani. Aika paljon oli pakko venkslailla aterioita päittäin, joka tuotti välillä päänvaivaa, mutta en kertaakan esim. itkenyt ruoka-ahdistuksesta.

3. Käytän kesävaatteita hyvillä mielin, enkä arvostele kroppaani koko ajan.
Tämä onnistui ehdottomasti parhaiten :) Voin myös sanoa, että sain matkan aikana todella isolla kauhalla lisää itsevarmuutta. Vaikka saattaa kuulostaa hölmöltä, niin kaikki kuulemani kohteliaisuudet olivat kullan arvoisia. Suomessa ei ole sitä kulttuuria, että selvinpäin kehuttaisiin ketään tuntematonta. Amerikassa niin tehdään, ja se tuntui hyvältä. Käytin myös sellaisia tiukkoja vaatteita, joita en ajatellut enää voivani pitää. Lisäksi yksi parhaista ja silmiäavanneista pointeista tuli tällaisessa keskustelussa:
Man: "Oh my god this bench is so uncomfortable. You ladies have it easier 'cos you have asses."
Mä: "Are saying I have a big ass?"
Man: "For starters, no. And secondly, why do you say it like it would be a bad thing?"
Niinpä. Miksi olisi huono asia, jos olisi iso pylly? Pyllyni ei ole megalomaaninen, mutta mulla sattuu sellainen kuitenkin olemaan. Pyllyni on muuhun kroppaani nähden melko kookas, mutta so what? Pylly tekee naisen siinä missä rinnat. Ihan so what-asenteella en pysty asiaa todellakaan vielä ottamaan, mutta se olkoon tulevaisuuden tavoite ;)

Eniten tällä hetkellä ahdistavat mun valtavat tukkikädet, mutta kaipa se siitä helpottuu jossain vaiheessa. Bootya riittää, kuten tästäkin jo saa osviittaa :P

All in all matka oli t o d e l l a upea! Mulla oli niin hauskaa, että en osaa edes sanoin kuvailla. Lievä kotiinpaluumasennus iski, mutta tietenkin oli ihana tulla kotiin miehen ja koiran luokse. Myös tämä syksyinen sää tuotti hieman masistelua, ihan uskomattoman p*ska sää! Ehkä se siitä vielä kesäksi muuttuu jossain vaiheessa. Melkoinen kaipaus lämpimään jäi.

Matkalta part 2.

Hyvin sujuu täällä edelleen! :) Viikonloppu oli oikeasti unohtumaton, ja pystyin nauttimaan myös vaikeista ruuista. Tai no nauttimaan ja nauttimaan, mutta söin niitä, enkä tuntenut mitään megalomaanista ahdistusta. Totta kai pientä kompensointia ennen tai jälkeen tuli tehtyä, mutta silti suoriuduin mielestäni todella hyvin mökkiviikonlopusta.

Vaikeita tilanteita:
- Päivällinen antoi odottaa itseään, eikä edeltävät ateriat olleet olleet kovinkaan ravitsevia (salaattia, omena, myslipatukoita jne). Grillauksen aikana tarjolla oli tuhtia pinaatti-artisokkadippiä ja nachoja. Tiesin, että päivälliseni koostuisi muutenkin lähinnä kasviksista, joten otin edellä mainittuja aika runsaasti. Hyvää oli, vaikkakin ahdisti vähän. Olo ei kuitenkaan ollut turvonnut tai läski, joten sain ahdistuksen kuriin aika hyvin. 
- Muut nukkuivat todella pitkään, joten siinä vaiheessa kun porukka alkoi syödä aamiaista, oli jo mun lounasaika. Aamiaiseksi oli perus jenkkisettiä eli munakokkelia, pekonia ja biscuitbreadia hilloineen. Otin kaikkea muuta paitsi pekonia, ja lisäksi vielä omaa ruisleipääni. Oli muuten tosi hyvää :)

kuva

- Yllättäen päädyttiin kuumuuden keskellä jätskipaikkaan juuri sopivasti mun välipala-aikaan, joten minäpä reippaana tyttönä otin minttu-suklaahippujäätelöä pallon. Ensin tilasin vaniljajätskiä, mutta maistettuani kaverin minttu-suklaahippua, en voinut olla ottamatta sitä. Nam! En jaksanut palloa kokonaan (jaksanut vai halunnut...), mutta silti suoritus oli tosi hieno mielestäni. Kesän toinen irtojäätelö, check!

kuva

- Päivällisaika antoi paluumatkalla taas odottaa itseään ja aloin olla jo aika verensokerinlaskutilassa, mutta sain silti hillittyä itseni. Yleensä siinä vaiheessa alkaa tulla itku, mutta nyt tsemppasin kunnes pääsimme ravintolaan. Pelkän tsemppauksen lisäksi tein jotain, joka on mulle tosi vaikeaa. Otin pientä välipalaa, jottei heikotus iskisi liian kovaksi. Se ahdisti ja soimasin itseäni siitä, mutta niin tekivät muutkin, joten se oli ihan ok ja ennenkaikkea normaalia :)

Olen nauttinut olostani todella monella tavalla. Tämä reissu tulee loppumaan aivan liian lyhyeen! Olen myös saanut jo muutamassa päivässä paljon itseluottamusta sekä pienen lisäsysäyksen kohti kehon hyväksymistä. Kyllä se positiivinen huomio vaan laittaa kantamaan itsensä vieläkin ryhdikkäämmin ja ylpeämmin, if you know what I mean ;)

Matkalta part 1.

Täällä ollaan! Jenkeissä nimittäin :) Olen edelleen hieman poikki toissapäiväisestä matkustuksesta, mutta kyllä se tästä kun saan tämän päivän lähinnä vain rentoutua ystäväni ollessa töissä - ja sehän passaa! Usein lomamatkoilla tulee ravattua siellä ja täällä, koko ajan ollaan menossa jonnekin, mutta nautin myös ihan vain olemisesta. Olen ollut täällä niin monta kertaa, ettei tarvitse hötkyillä nähtävyyksien tai muiden perään. Nyt otan reissun nimenomaan lomailun kannalta eli on ok myös välillä makoilla telkkarin ääressä ja katsoa ihania jenkkisarjoja, kuten itseasiassa juuri nytkin samalla teen :) Saatan piipahtaa uima-altaalle ottamaan aurinkoa jossain vaiheessa, rankkaa ;)

Olen jo onnistunut haastamaan itseäni, mutta morkkiskin on sen mukainen. En saa mielestäni sitä, että olin niin nälissäni lentokoneessa, että söin yli puolet tarjolla olleesta minipizzasta. Se oikein tihkui rasvaa, mutta söin sitä silti. Onnistuin syömään sitä myös sen vuoksi, että vieressä istuneen miehen kanssa oli niin antoisat keskustelut. Hän avautui mulle elämästään, joten en jotenkin ehtinyt edes ajatella syömishäiriötäni. Hän sanoi siinä keskustelun tuoksinassa myös, että elämästä pitää nauttia, koska ollaan täällä maan päällä kuitenkin niin vähän aikaa. Niinpä. Ruuan jälkeen tuli huono olo, koska olin ollut niin nälissäni, eikä rasvainen ruoka ole silloin se kaikista paras vaihtoehto varmasti kenellekään. Ihan tyhmää, että mua jotenkin ahdistaa vieläkin se. Yleensä pystyn tällaisissa tilanteissa rauhoittamaan itseni esim. edellisten aterioiden keveydellä, mutta sekään ei auttanut. Pizzan jälkeen en syönytkään sitten kymmeneen tuntiin muuta kuin omenan, ja sitten olikin vihdoin nukkumaanmenoaika. Tosin olin niin väsynyt melkein 24 tunnin valveillaolon vuoksi, että syömisen ajatteleminenkin etoi. Tänään puolestaan maistoin aamupalalla palan vohvelia, ja nyt sekin kummittelee mielessäni. Nyt olen varmasti myös vielä niin väsynyt jet lagista, joten ahdistukset tuplaantuvat. Uskon, että kunhan saan levättyä, niin ahdistukset vähenevät väsymyksen haihtuessa. Ja siis, en todellakaan ole pilaamassa reissuani tällaisten takia, aion puskea eteenpäin vaikka ahdistaisikin :)

kuva

Huomenna ollaan lähdössä ystäväni kavereiden kanssa jonnekin mökille. Tiedossa on makuupussimajoitus, joka ei ole ihan mun juttu, mutta tulee varmasti ihan hauskaa :D Ruokailut mökkireissulla ahdistavat, koska let's face it, varmaan on tiedossa perus amerikkalaista grillausta eli rasvaista ruokaa ja tyylii hamppareita. Onneksi en ole ainoa, joka ei syö punaista lihaa, ja ystäväni tietää tilanteeni, joten saan häneltä varmasti tukea. Ystäväni on niiiin ihana, hän on luvannut tarvittaessa sekä lohduttaa että vetää pari litsaria naamalle ;)

kuva