Vaikeita tilanteita:
- Päivällinen antoi odottaa itseään, eikä edeltävät ateriat olleet olleet kovinkaan ravitsevia (salaattia, omena, myslipatukoita jne). Grillauksen aikana tarjolla oli tuhtia pinaatti-artisokkadippiä ja nachoja. Tiesin, että päivälliseni koostuisi muutenkin lähinnä kasviksista, joten otin edellä mainittuja aika runsaasti. Hyvää oli, vaikkakin ahdisti vähän. Olo ei kuitenkaan ollut turvonnut tai läski, joten sain ahdistuksen kuriin aika hyvin.
- Muut nukkuivat todella pitkään, joten siinä vaiheessa kun porukka alkoi syödä aamiaista, oli jo mun lounasaika. Aamiaiseksi oli perus jenkkisettiä eli munakokkelia, pekonia ja biscuitbreadia hilloineen. Otin kaikkea muuta paitsi pekonia, ja lisäksi vielä omaa ruisleipääni. Oli muuten tosi hyvää :)
![]() |
| kuva |
![]() |
| kuva |
- Päivällisaika antoi paluumatkalla taas odottaa itseään ja aloin olla jo aika verensokerinlaskutilassa, mutta sain silti hillittyä itseni. Yleensä siinä vaiheessa alkaa tulla itku, mutta nyt tsemppasin kunnes pääsimme ravintolaan. Pelkän tsemppauksen lisäksi tein jotain, joka on mulle tosi vaikeaa. Otin pientä välipalaa, jottei heikotus iskisi liian kovaksi. Se ahdisti ja soimasin itseäni siitä, mutta niin tekivät muutkin, joten se oli ihan ok ja ennenkaikkea normaalia :)
Olen nauttinut olostani todella monella tavalla. Tämä reissu tulee loppumaan aivan liian lyhyeen! Olen myös saanut jo muutamassa päivässä paljon itseluottamusta sekä pienen lisäsysäyksen kohti kehon hyväksymistä. Kyllä se positiivinen huomio vaan laittaa kantamaan itsensä vieläkin ryhdikkäämmin ja ylpeämmin, if you know what I mean ;)

