Reissussa osa 1.

Kauhean paljon kerrottavaa, joten taidan jakaa tälläkin kertaa reissupostauksen osiin :) Kerron tässä ekassa heti kärkeen yleisfiiliksestä ja erityisen hyvin menneistä jutuista. Tokassa osassa kerron tarkemmin erilaisista haasteista ja kuinka selvisin niistä.

Lähdimme siis heti edellisen postauksen jälkeen reissuun puolisoni kanssa. Olimme matkalla melkein pari viikkoa. Reissu osui tällä kertaa Aasian suunnille. Totesin heti matkan alussa, että tällainen uusi aluevaltaus ei olisi ruokailujen suhteen onnistunut meikäläiseltä vielä edes viime kesänä, saati sitä edellisenä, kun vasta harjoittelin syömistä. Ajoitus oli nyt oikea, koska matka meni paremmin kuin hyvin! 

Ai että kuulkaa kuinka mahtavalta tuntuu kertoa, että söin (melko) vapaasti, herkuttelin, kokeilin uutta ja nautin! Ruuasta ei tullut ahditusitkuja _kertaakaan_! Toki morkkiksia tuli muutaman kerran ja läskioloja välillä, mutta en antanut sen pilata meininkiä. Tietysti joka päivä tuli käveltyä tosi paljon + kuumuuskin kuluttaa ihan eri tavalla, joten monena päivänä pystyin ns. oikeuttamaan syömisiäni edellä mainituilla. Totesin kuitenkin, että ihan sama millä oikeutan, kunhan syön! Ja niin tein. Ruokailurytmi meni aika pyllerölleen, mutta siitä lisää tokassa postauksessa.

Erityisen isoja voittoja:
- Erilaisten pullien ja kakkupalojen maistelua melkeinpä joka päivä (hotellin aamiaisella lähinnä).

- Kokonainen Starbucksin frappucino-juoma kermavaahtoineen päivineen! Tämä oli viime kesän reissun haastelistalla, mutta en sitä suorittanut. Nyt nimettiin se kesähaasteeksi, jonka suorittamisesta saan palkinnon ;)

- Oma-aloitteisesti jätskiä, gelatoa ja froyoa :)

Keksigelatoa, niin hyvääääää nommm!

- Onnistuin tekemään ruokavalintoja ilman, että niissä kesti tuntia tai että ensin tuli itku. Joo, joskus valitseminen kesti, mutta ei niin kauan kuin aiemmin. 

- Söin myös pelottavia ruokia, kuten pähkinäkastikkeessa ollutta kanaa (lentokoneessa nälkäkuoleman partaalla, ei paljoo pähkinät ahdistanut siinä nälässä :D), leivitettyä kanaa, uppopaistettua jotain juttua (en tiedä mikä se oli xD), riisiä, nuudelia...

Joku aivan random nuudelikeitto tai mikälie :D Ihan hyvää oli kyllä!

No en kyllä jaksanut koko annosta, kunnon rekkamiesmeininki! En kuitenkaan ahdistunut määrästä, vaan päätin syödä sen minkä jaksan.

- Aamupalatarjonta oli kaikkea muuta kuin tuttu ja turvallinen mannermainen, mutta sain silti muodostettua muutamalla muuttuvalla tekijällä varustetun vakiocombon. Siihen sisältyi kasviksia, munakokkelia, itämaisia leipäjuttuja sekä jogurttia hedelmillä&muroilla :) Kyllä jaksoi painaa menemään joka päivä kunnon aamupalan jälkeen!

En ole enää laiha. Se on fakta, joka on vain hyväksyttävä. Olen kuitenkin kaikkien tulleiden kilojen verran onnellisempi! Aina ei peilikuva miellytä ja ahdistaa lyllertää eteenpäin, mutta pystyn nauttimaan elämästä paljon enemmän! Enkä sitäpaitsi näyttänyt kuvissa edes niin valaalta kuin olen kuvitellut näyttäväni. Kehonkuva alkanee pikkuhiljaa mennä normaalimpaan suuntaan aina välillä :)

Haluan sanoa vielä tähän loppuun jälleen kerran, että uskaltakaa! En tiennyt ruokien kaloreita, herkuttelin jollain tavalla joka päivä, mutta en lihonut. En siis ole käynyt vaa'alla, mutta jos syömishäiriöinen ei usko lihoneensa, niin tuskin on :D 

Hieman vakavampaa pohdintaa.

Viikonloppu meni mökillä rentoutuessa. Olin todella väsynyt. Oli ihanaa olla passattavana pari päivää ja vain pötköttää sohvalla/terassilla kirjaa lukien tai ristisanaa täyttäen, kävellä metsässä ilman kiirettä mihinkään. Oli myös aikaa antaa tilaa ajatuksille. 

Olin todella huonovointinen eilen illalla. Oksetti, väsytti, hengitys tuntui raskaalta ja oli ihan outo olo. Nukkumaan mennessäni mietin, että luojan kiitos olen fyysisesti jo niin hyvässä kunnossa, että huonovointisuuskohtauksen tai muiden erikoisten oireiden aikana ei tarvitse oikeasti pelätä kuolemaa kuten joskus aiemmin. Vaikka seuraavassa hetkessä tuskailen tukkimaisia käsivarsiani ja isoa peppuani, otan silti mieluummin ne kuin kuolemanpelon. 

Kotimatkalla  autossa iski taas aivan järkyttävä pahoinvointi. Oksetti ja pyörrytti. Tuntui, kuin en olisi tässä maailmassa. Pysähdyimme huoltoasemalle, jotta sain haukattua vähän happea. Pohdin, auttaisikohan syöminen. Mieheni kävi ostamassa mehujään (raikas ja viileä, muttei liian sokerinen) sekä pähkinä-marjasekoituksen (suola +nopeaa energiaa). Normaalisti olisin kauhistunut pähkinöistä, mutta nyt olin valmis kokeilemaan mitä vain saadakseni oloni paremmaksi. Mehujää-pähkinät-combo auttoi aika hyvin! Edelleen vointi on outo, sellainen jännän hutera, mutta eiköhän se tästä.

Ruokailut sujuivat paremmin kuin koskaan aiemmin mökillä - eteenpäin on siis menty hurjasti! Tiedän itsekin, että annokseni olivat aika pieniä, mutta söin kaikkea tarjolla olevaa. Tulin kuitenkin myös surulliseksi kun huomasin, että sh vaikuttaa edelleen minuun joissain asioissa todella vahvasti. Oloni oli läski, joten sen vuoksi jätin ihanan rantasaunan ja talviturkin heittämisen väliin. Kävin vain saunassa pikaisesti pesulla, ja mua alkoi itkettää jo siinä samalla hetkellä kun katsoin maisemaa. Olisin halunnut nauttia siitä pidempään, mutta en pystynyt, koska en halunnut olla alasti. Ei siis sillä, etteikö maisemasta voinut nauttia muualta kuin saunasta käsin :D mutta you get my point. Yritin kuitenkin antaa kiitosta itselleni muista hyvin sujuneista asioista, mutta silti asia suretti. Jotenkin tuli kauhea tunneryöppy siitä. En halua syömisvamman pilaavan enää koskaan yhtään hetkeä! Tunteita ja ajatuksia saa tulla, mutta en halua sen vaikuttavan toimintaani tällä tavalla. 

Ensi kerralla aion saunoa ja käydä pulahtamassa! Tekojen kautta haluan sanoa anoreksialle, että heippa vaan, sua ei täällä kaivata!

Wins!

Sain viestin mieheltäni. 

"Mennäänkö jätskille töiden jälkeen?"

"Joo mennään vaan."

En osannut päättää, mihin mennään.

"En mä tiiä, Spice Icesta saa jätskiä, tuolta toisesta froyoa."

"No mennään tonne toiseen."

"Joo mennään vaan, froyossa on vähemmän....eiku..."

":D no kyl me mennään hei jätskille Spie Iceen, ku jätskille oltiin tulossa!"

Valinnanvaikeus iski: päärynäjäätelöpallo, pyörremyrsky, strösselipehmis...

"No hei otat ton pehmiksen salmiakki-lakritsiströsselillä!"

"Joo, mä otan sen!"

---

"Hei ooksä jo maksanut?"

"En vielä."

"Voisiks mä saada vielä lisätäytteeksi tähän valkosuklaata? :)"

Ja niin sain ja söin. Siis tajuatteko: ihan oma-aloitteisesti tuhdinsin herkkuvälipalaa (joka kaiken kukkuraksi oli ajankohdallisesti jo tosi lähellä päivällistä)! Tästä taisi tulla uusi lempparini ja ehkä jopa kesän vakkariannos: vaniljapehmis, jonka päällä on salmiakki-lakuströsseliä ja sivussa valkosuklaakuutioita. Strösselit sulavat just sopivasti pehmikseen eli siitä tulee ihanan salmiakin makuista, ja sit siihen valkosuklaata kaverina. Niin hyvää, ettei sanotuksi saa! 

Ei mulla muuta :) Paitsi ehkä että anoreksia haista p!

Pehmis ei ollut mikään iso, mutta tota suklaata tuli aika runsaasti :D