Muuttuneen vartalon suhteen olen joutunut tekemään lukemattomia tunteja ajatustyötä, jotta oppisin hyväksymään sen ja ehkä jonain päivänä vieläpä tykkäämään siitä. Olen nyt siinä tilanteessa, että haluaisin olla tyytyväinen ja oikeasti yritän kovasti nähdä siinä hyviä puolia, mutta sitten totuus iskee esim. valokuvien muodossa. Eilen näin kuvia musta kesältä, hyi apua! Mun käsivarret ovat juuri niin paksut kuin olen pelännytkin. Elättelin toivoa, että mä vain kuvittelen, mutta ei. Mulla on suht siro ylä- ja keskivartalo muuten, joten mun käsivarret ovat jotenkin jopa suhteettoman paksut. Olen googleen jo monenmonta kertaa syöttänyt hakusanat "käsivarret kapeammiksi". Mulla tuntuu olevan sellainen kroppa, että jos teen esim. käsilihasliikkeitä salilla, lihakset kasvavat suhteellisen nopeasti, mutta "läski" siitä päältä ei sula. Eli jos treenaan käsiä, niin niistä tulee vain paksummat eikä linjakkaammat tai kapeammat. Pitää varmaan alkaa panostaa oman kehon painolla tehtäviin juttuihin. Varmasti myös esim. jooga olisi hyvä laji, mutta se ei vaan yhtään olen mun juttu.
Myös peppuni on melko iso ja pyöreä, mutta siihen olen jo hieman oppinut sopeutumaan, koska sellainen se on ollut aina. Kiinteämpi se voisi olla, mutta muodolla en taida voida mitään ellen kuihduta itseäni täysin. Mutta nämä f---ing käsivarret häiritsevät todella paljon. Haluaisin hoikat käsivarret, en tällaisia tukkeja. Jos jollain on vinkkejä, kuinka onnistun kaventamaan niitä, otan mielelläni vastaan. Ruokavaliomuutoskin on käynyt tietysti mielessä, mutta ihan vilpittömästi en kauhean montaa asiaa keksi, joita mun olisi hyvä vähentää. En syö kauheasti esim. rasvaisia ruokia tai rasvaa ylipäänsä, joten en usko että siitäkään on kiinni. Enemmän cardioliikuntaa varmasti voisi olla hyä tehdä, siinä vaan piilee omat vaaransa mun pääkopan sisällä...
Äh ehkä nämä ajatukset nyt korostuvat siksi, että en ole taas pariin viikkoon päässyt salille, koska ensin olin matkoilla ja sitten viikon verran kipeänä. Ja eilen kun olin suunnitellut meneväni, heräsin taas tukkoisuuteen, pääkipuun ja jäätävään väsymykseen 10h yöunienkin jälkeen. Eli ei se flunssa varmaan olekaan vielä selätetty, Olen kyllä himassa tehnyt lihaskuntoa esim. kahvakuulalla, joten onneksi jotain edes. Toisaalta ehkä juuri sen takia flunssa jatkuukin, kun en ole levännyt tarpeeksi. Olen niitä ihmisiä, joiden on lähes mahdotonta jäädä pois töistä, jos ei ole aivan vuoteen oma. Kauhea yskä ja ääni painuksissa, mutta kyllähän kotitoimistolla pystyy olemaan aivan hyvin. Vaikka olisikin ns. rennosti etätöissä, rasittaako se kuitenkin sen verran kehoa, ettei tauti pääse kunnolla paranemaan? No, päätin ottaa hyvinvointini käsiini ja olin tänään sairaslomalla. Aamulla ja aikalailla koko päivän olo oli aivan pyllystä. Olin todella vetämätön ja päätä jomotti, kurkkuun sattui jne. Oli siis oikeasti ihan hyvä ottaa päivä toipumiselle. Nyt olo on jo vähän parempi, mutta edelleen sellainen, etten ihan terve ole. Huomenna on kuitenkin pakko olla töissä, joten ei auta. Hyvä kun lepäsin edes yhden päivän! Olipas taas ajatusoksennus, sori :D
Sain haasteen ihanalta Sannalta/ ja hetihän siihen on vastattava :D
1. Mikä on lempi esineesi kotona?
Hmm, paha. Ehkä sanon tähän hätään väriä vaihtavan kynttilän, koska se on kynttilä, joka vaihtaa väriä :D Ja koska kynttilät <3
2. Minkälainen on mielestäsi täydellinen sää?
Aurinkoinen, vähintään +28 astetta ja pieni tuulenvire.
3. Jos saisit rajattomat lahjakkuudet ja osaamiset ihan missä tahansa asiassa, niin mikä olisi unelmiesi ammattivalinta?
Joku sellainen, jossa voi tienata tosi paljon ja olla oman alansa stara, mutta ei kuitenkaan kaiken kansan julkkis. Ehkä huippu-urheilija lajissa, jossa on isot palkkiot. Golf? :D Tai sitten joku huikea oopperalaulaja. Tai kapellimestari! Joo kapellimestari, koska naisia siinä on käsittääkseni todella vähän.
4. Tekeekö raha onnelliseksi?
No, ei ehkä pelkästään, mutta kyllä se vaan helpottaa asioita joka taas tuo onnellisuutta. Ja itse ainakin tunnustaudun hieman materialistiksi, joten kyllähän se on kivaa kun on rahaa :D
5. Mitä eläintä et missään olosuhteissa haluaisi tavata, ainakaan eläintarhan ulkopuolella?
Isoa hämähäkkiä en voi katsoa missään olosuhteissa. Hhyyyyi. Eipä toisaalta joku verenhimoinen leijonakaan kovin kiva olisi. Juuri muuten katsoin vikan jakson Zoo-sarjasta, ei näyttänyt kovin kivalta ne hyökkivät villipedot :D
6. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Vertaistuen ja päiväkirja-aspektin vuoksi.
7. Mille nauroit viimeksi (jos muistat)?
Eilen juhlissa tuli naurettua paljon :)
8. Kuvaile lempivaatettasi.
A-linjainen, tumma, lyhythihainen mekko. Yksinkertaisesti.
9. Olisitko valmis kuolemaan jonkun puolesta, esim. oma lapsi tai puoliso?
Vaikea kysymys. Tavallaan kyllä oman puolisoni vuoksi, mutta toisaalta en haluaisi hänen jäävän yksin. Ja tykkään kyllä elää :D
10. Jos saisit muuttaa Suomen lainsäädännössä yhden vapaavalintaisen asian tai lisätä sinne jotain, mitä tekisit?
Ei tarvitse miettiä hetkeäkään: poistaisin perintöveron tai alentaisin sen vain nimelliseksi veroksi. Perintövero on aivan naurettava asia, josta voisin paasata vaikka kuinka pitkään. Varsinkin kiinteistöjen tms osalta. Prkl.
11. Mikä on paras Disney-animaatio?
Ekana tulivat mieleeni Monsters inc. ja Finding Nemo. Ne oli hauskoja :)
Mä oon taas niin nössö, etten haasta ketään :S Mutta mä tykkään kyllä näihin vastailla, että saa haastaa jatkossakin, hihii!
Selasin vanhoja valokuvia kahden vuoden takaa etelän matkalta, kun aloin olla aika kuihtunut. Jotkut kuvat ehkä jopa järkyttivät, mutta toisaalta mieleen hiipii ajatus... Olinko jäätävä luukasa vai vaan ihanan pieni? Mähän olen aivan mammutti nykyään tuohon aikaan verrattuna. Kun joka päivä katselee itseään peilistä, ei muutosta varsinaisesti matkan varrella huomaa samalla tavalla kuin vertaamalla kuvia. Nyt kun katson näitä kuvia, niin kyllähän ne tulleet kymmenisen kiloa näkyvät kilometrien päähän. Huh. Kontrasti on mielestäni jopa aika hurja. Olen joka suunnasta pehmeä ja pyöreä, en enää ollenkaan jäntevä ja kulmikas. Toisaalta nyt olen myös terveempi, tasapainoisempi ja onnellisempi. Elämä on monin tavoin helpompaa nyt kuin silloin - ihan jo lähtien siitä, että ei tarvitse pelätä kuolemaa :S Silti en vaan voi olla ajattelematta, että olihan se kivaa olla pieni... Miksei vaan voi saada molempia.
Ahdistaa ihan v***sti. Herkuttelin viikonloppuna pe-su jokaisena päivänä. Oli juhlan aihetta, joten annoin mennä. Ja nyt ahdistaa pitkästä aikaa aivan törkeän paljon. Söin suklaata perjantaina, irtokarkkeja lauantaina ja irttareiden jämiä sekä muromysliä sunnuntaina. Tunnen oloni valaaksi, vähintäänkin.
Nyt siis järjen ääntä kehiin, koska se lienee ainoa helpotus tähän oloon! Miten meni oikeasti?
Pe (käytännössä koko pvä menossa)
- Ennen salia pieni leipä.
- Salitreeni.
- Aamupala (leipä päällisineen, kananmuna, hedelmää)
- Siivosin koko kämpän.
- Lounas kaverin kanssa (kanawrap).
- Kahvilassa iso keksi ja maistiainen kakkupalasta.
- Kahvilassa vähän kasvissalaattia (oli pahaa) ja niiden kanssa olleet pienet leipäpalat.
- Iltapala (hedelmä, jogurttia, leipä).
- Belgialaisia suklaita, maistiainen varmaan 10-15 konvehdista, lol.
La
- Ennen salia puolikas leipä.
- Salitreeni.
- Aamupala (sama kuin pe).
- Lounas (kasviksia ja lohta, vähän makaronia, leipä).
- 1,5h kävelylenkki kaverin kanssa.
- Välipalantynkää (närpin vaan jonkun puolikkaan leivän ja hedelmää)
- Päivällinen (kasviksia ja kanaa, leipä)
- Irtokarkkeja (about 150-200g).
- Iltapala (sama kuin pe).
Su
- Aamupala (sama kuin edelliset).
- Lounas (kasviksia ja kalkkunanakki, vähän makaronia, leipä).
- Ulkoilua n. 1h.
- Välipalantynkää (taas närppimistä, koska ahdisti jo).
- Päivällinen (sama kuin lounas) ja jälkkäriksi muutama irttari.
- Iltapala (sama kuin ed.).
- Muromysliä varmaan kourallinen + ehkä 10 irtokarkkia.
No, miltä kuulostaa? En nyt laittanut tarkkoja määriä aterioista, mutta saanee jonkinlaisen kuvan. Onko tuossa nyt aivan jäätävän lihomisen aiheuttavat mässäilyt? Ehkä ei, vaikka olo kyllä edelleen on sellainen, että voisin pyöriä pallona mäkeä alas kiihtyvällä vauhdilla. Harmittaa, että ahdistaa näin paljon. Olen ylpeä, että pidin kiinni aterioista ja ateriarytmistä aika hyvin. Toki salilla käyminen auttoi, en tiedä olisinko yhtä vapaasti syönyt ilman liikuntaa... No, anyways. Onnistuin myös tänään pitämään syömiset normaaleina, koska tiedän, ettei mikään paasto olisi ratkaisu yhtään mihinkään. Eteenpäinkin on siis menty ja paljon (siis kun en reagoinut skippaamalla suurinta osaa ruuista), sekin on hyvä muistaa! Just kun pohdiskelin tätä kotiin tullessani, tuli radiosta kuulokkeisiin biisi, jossa laulettiin "don't be so hard on yourself". Niinpä niin. Miksi pitää piiskata itseään siitä, että uskalsin syödä vapaammin. Mutta. Vaikka kuinka näitä tsemppauksia tähän kirjoitan, palaan koko ajan siihen ajatukseen, että ei ollut normaalia syödä noin paljon herkkuja. Söin liikaa. Rehellisesti sanottuna on myös ehkä pieni sokeriällötys päällä, koska en yleensä juurikaan syö sokeria, joten osa tästä ensyöenääkoskaankarkkia-fiiliksestä johtuu myös siitä. Suurin osa kuitenkin on ahdistusta. Mur. Eniten v*****aa kaikki.
