Swinging moods.

kuva

Fiilikset vaihtelevat niin rajusti, että itseänikin ihan pelottaa välillä. Tänään oli hyvä esimerkki siitä. Olin aivan hyvillä fiiliksillä ja semityytyväinen itseeni. Olimme puolisoni kanssa lähdössä kahvilaan välipalalle. Päätin jo aamupäivällä, että aion yllättää mieheni ja ottaa jonkun pullan, muffinssin, jätskin tai jätticookien. Juuri ennen lähtöä mun vatsa turposi ihan yllättäen. Siis oikeasti, puolen tunnin sisällä tapahtui jotain, ja vatsani turposi. Oloni tuli tietenkin tukalaksi ja läskiksi. Yhtäkkiä koko kahvilareissu alkoi ahdistaa ja itkettää. Vaihdoin vaatteet kaksi kertaa, koska kaikissa vaatteissa tunsin itseni odottavaksi äidiksi. Kahvilassa ahdistus aiheutti megalomaanisen valinnanvaikeuden. Mieheni kannustavat "no otatko ton kakkupalan, tai ton muffinsin, tai ton brownien" sanat tuntuivat painostukselta. Niinpä ärähdin, että lopeta painostaminen. Onneksi hän ei pahastunut tästä. Jätticookie oli suklaapähkinä, en halunnut pähkinää. Muffinssissa oli hasselpähkinää, en halunnut sitä. Pullat olivat valtavia. Valitsin sitten vadelmatortun (hehe, torttu, hehe), mieheni otti jättikorvapuustin. Maksettuamme huomasin, että aiiiii pylly siellä olisi ollut jätskiä, ja että ainiin olinkin jo aamupäivällä ajatellut ottaa jäätelöä. Mieheni oli ihanin ikinä! Hän lupasi syödä itse sekä tortun että puustinsa ja käydä jonottamassa mulle jätskin :) Ihanaihanaihana<3 Loppujen lopuksi hän jonotti sitä mulle kymmenen minuuttia, voi raukkaa! Sain jäätelöni ja maistoin sekä korvapuustia että torttua. Olo oli silti inhottava.

Sitten melkeinpä heti noustuamme ylös ja lähdettyämme käymään parissa kaupassa ennen ruokakauppaa alkoivat mahakivut. Tuskanhiki ja vilunväreet alkoivat tulla, kun mahaan koski niin paljon. Yritin sinnitellä, mutta jouduin lähtemään kesken ruokaostosten kotiin. Onneksi kotiin ei ollut kuin muutaman sadan metrin matka, mutta voin kertoa niiden olleen pisimmät sadat metrit ikinä! Halusin päästä kotiin mahdollisimman nopeasti, mutta en voinut kävellä nopeasti kivun takia. Hommaa piristi kova vastatuuli. Kotiin päästyäni ryntäsin vessaan. No, jokainen voi varmasti arvata jatkon. Tuntuipa tyhmältä, kun mahan turpoaminen olikin vain enteillyt tätä. Mutta miksi nanosekunnissa tapahtunut turvotus melkein täysin pilasi mukavan kahvihetken, jota olin jo ilolla odottanut? Typerää. Olen kuitenkin iloinen syömästäni jätskista :)

Onpas taas upeasti rajattu kuva :D alareunassa mun lakritsijätski :)

Ja hei ihanaa naitenpäivää kaikille ihanille naisille <3 Menkää peilin eteen ja sanokaa itsellenne: "olen kaunis, arvokas ja muutenkin yksinkertaisesti mahtava". Sallikaa itsellenne jotain extrahyvää ihan vain edellä mainittujen asioiden takia!

Nälkä tai ei, silti pitäisi syödä!

Olen alkanut ehkä liikaa luottamaan omiin nälkätuntemuksiin, enkä uskalla syödä, jos ei ole nälkä. Ennen pelkäsin nälkää, nyt en voi syödä ilman sitä. Eilen välipala jäi hyvin vajaaksi, koska meinasin unohtaa sen kokonaan. Ei ollut nälkä, enkä muistanut katsoa kelloa. Tänään jäi lounas väliin, koska ei ollut nälkä. Se tosin johtui seuraavasta episodista: aamulla kävin labrassa ja sen jälkeen maha oli todella kipeä. Jälkeenpäin ajateltuna kipu johtui todennäköisesti nälästä. Söin (lue:ahmin) normiaamupalan jälkeen ihan perus avokadoa pelkäävän semivegetaristin aamupalan eli mieheni avokado-lihapullapastaa. Whaaaat? :D En mä sitä mitenkään tonneittain vetänyt, mutta pienen annoksen verran kuitenkin. Kaksi lihapullaa taisin nykäistä siinä naamariini. Sivujuonena mainittakoon, että olen itseasiassa kaappilihansyöjä. Syön kanaa ja kalaa, mutta punaiseen lihaan en koske julkisesti. Muilta piilossa maistelen jauheliharuokia tai saatan maistaa mieheni liharuokia. Koska liha on noloa. Öööö. Joo.

No mutta takaisin asiaan. Tämän ahminnan seurauksena mulla oli maha aika täynnä. Ei niin täynnä kuitenkaan kuin olisi voinut kuvitella, joka taas kielii pohjalla olleesta isosta nälästä. Lounas jäi sitten tosiaan väliin, hiphei. Ajattelin, että no samapa kai se, tuo ahmimishässäkkä menköön lounaasta. Ja kun ei nälkäkään ole. Tää menee nyt taas ihan pyllerölleen ja aineenvaihdunta alkaa kohta taas takkuamaan, jos jatkan näin. Sitäpaitsi epäsäännöllisestä syömisestä ei saa muuta kuin turvotusta. Nimim. pallomaha. Välipalan kuitenkin söin ihan normaalisti, ja aion tsempata päivällisen+iltapalan kanssa.

Porkkanaa (toinen saanlainen annos vielä lisäksi) ja juustopala (porkkana ja juusto, pettämätön yhdistelmä), uuniomena-Skyriä (nam!)+kiivi+rkl ruihiutaleita.

 
Palatakseni muuten vielä tuohon labrakäyntiin, niin olipahan kivulias verinäytteenotto! Ei ne koskaan mitään herkkua ole, mutta nyt kirpaisi jotenkin tavallista enemmän. EKG mua lähinnä ärsytti, koska ei siinä kuitenkaan mitään näy. Mikään ei ole inhottavampaa kuin se, ettei oireille löydy syytä tai ettei niistä löydy ns. näyttöä. En halua, että lääkäri luulee mun keksivän tai liioittelevan oireita. Sen takia en ikinä meinaa mennä lääkäriin ennen kuin pää on kokonaan kainalossa.

Auts ja vielä tyhmä mustelmakin :(

Sori, että taas tuli tämmöinen negistelypostaus. Huomenna menen ystäväni kanssa pitkästä aikaa sushille, siinä vähän iloisia haasteuutisia :) Sushi omnomon. Olen sitä muutamia kertoja syönyt lähivuosina, mutta edellisestä kerrasta on reippaasti yli puoli vuotta. Jossain vaiheessa sairauttani sushi oli ihan helppo ruoka, ja onhan se aika terveellistäkin. Nykyään siinä on kuitenkin alkanut ahdistaa se riisi, ylläripylläri. Odotan kuitenkin huomista innolla, koska näen ihanaa ystävää! Siinä varmasti riisiahdistuskin kaikkoa :)

kuva