Lääkäriin, kotiin, lääkäriin, kotiin, lääkäriin, kotiin, lääkäriin, sairaalaan, kotiin.

1. lääkärikäynti
Oireet: Jäätävä tukkoisuus, poskiontelokipu, väsymys, yskä.
Tutkimukset: Poskionteloiden ultraäänitutkimus ja keuhkojen kuuntelu.
Löydökset: Ultrassa näkyvissä poskionteloissa märkää, keuhkoissa pientä rahinaa.
Diagnoosi: Poskionteloiden tulehdus.
Hoito: Antibioottikuuri ja lepoa.

2. lääkärikäynti, n. kuukausi edellisestä
Oireet: Samat jatkuvat: tukkoisuus, poskiontelokipu, väsymys, kurkkukipu, yskä.
Tutkimukset: Poskionteloiden röntgen ja verikokeet, keuhkojen kuuntelu.
Löydökset: Poskionteloissa edelleen hieman nestettä ja turvotusta.
Diagnoosi: Poskionteloiden tulehdus.
Hoito: Antibioottikuuri ja lepoa. Jos ei viikossa helpota, uusi käynti tarpeen,

3. lääkärikäynti, viikko edellisestä
Oireet: Tukkoisuus, kova yskä ja kurkkukipu, voimattomuus, ääni katoilee
Tutkimukset: Keuhkoröntgen, poskionteloiden ultraääni, verikokeet.
Löydökset: Näkee ja kuulee, että en ole todellakaan terve, mutta missään kokeissa ei ole mitään hälyttävää.
Diagnoosi: Yskäreseptorien ja limakalvojen yliherkistyminen = oireet ruokkivat itse itseään jatkumaan.
Hoito: Parit lääkkeet ja lepoa. Jos ei parissa päivässä helpota, uusi käynti ja lähete keuhkotautien erikoislääkärille.

4. lääkärikäynti, 2 päivää edellisestä
Oireet: Merkittävästi pahentunut yskä ja heikentynyt yleisvointi, syke hakkaa, ääni katoilee, tukkoisuutta.
Tutkimukset: Keuhkojen kuuntelu, verikokeet, EKG.
Löydökset: Keuhkoissa ei kuulu mitään ja veriarvotkin ovat ok. Sydänkäyrässä leposyke 120 ja mahdollinen sivuontelovaurio.
Hoito: Lähetteellä sairaalan sisätautien osastolle. 

Sairaalassa:
Tutkimukset: Verenpaine, EKG, tulehdusarvot, ruumiiinlämpö, nieluviljely.
Löydökset: Ei muutoksia sydänlihaksessa, vain takykardiaa (tiheälyöntisyys), kuumetta reilusti, korkea verenpaine.
Diagnoosi: Jonkinlainen raju virustauti, johon ei ole hoitoa. LOL.
Hoito: Panadolia ja lepoa. 

Voin kertoa, että olen t o d e l l a turhautunut. Tietysti säikäytti tosi paljon, kun kävin EKG:ssa työterveydessä ja näin siinä paperilla, että poikkeavuutta on. Oli kamalaa istua odottamaan, että lääkäri kutsuu sisään, kun vaan pyörittelee mielessään, että ei kai taas sydänlihastulehdus. Tavallaan toivoinkin jotain, jota voisi oikeasti hoitaa jollain tavalla, mutta tietysti sydänhommat ovat aika vakavia. En tiedä, olinko enemmän helpottunut vai ärsyyntynyt, kun sairaalassa sitten käyrä olikin korkeaa leposykettä lukuun ottamatta puhdas. 

Yskin kuin viimeistä päivää, mutta keuhkoissa ei kuulu mitään rahinoita tai pihinöitä. MITÄ?! Kuulemma nyt on monia aikuisia joutunut tehohoitoon rajujen virustautien vuoksi, ja sairaalassakin ainoa tarjottava hoito on happi. Ihan oikeasti, ihminen on käynyt kuussa, mutta jengiä kuolee flunssaan? Ja mä olen ollut 3 kk vaihtelevasti kipeänä, nyt viimeiset pari viikkoa todella kipeä. Ja ei löydy mitään selittävää tekijää, nyt kun poskionteloissakaan ei ole enää tulehdusta!? Oireet pahenevat ja vointi on aivan paska, niin "ota vähän panadolia". Ei ---tana. 

Proud of myself!

Kävin tänään "naisten lääkärillä", jolla kävin aikaisemmin vuosittain ja aina tarvittaessa siinä välissä jos oli jotain. Hän on ihana, hieman vanhempi rouvashenkilö, joka on joka kerta kysellyt tarkemmin kuulumisiani ja vointejani kuin about kukaan lääkäri. Ihan tuli aina joku terapia mieleen, kun hän oli niin kiinnostunut/huolissaan ja ihana! Muistan monta kertaa sanoneeni hänelle, etten halua parantua anoreksiasta. Mulla ei ole mitään syytä parantua, koska painan liikaa jne. Kun tein päätöksen paranemisesta, en enää kehdannut käydä hänen vastaanotollaan. Kelasin, että hän on nähnyt minut niin pienenä, että mua hävetti mennä sinne isompana. Kävinkin siis samalla lääkäriasemalla mutta muiden vastaanotolla. Mutta minuapas ei hävetä enää, koska alan pikkuhiljaa olla (ainakin ison osan ajasta) suhteellisen sinut itseni kanssa. Nykyään jos joku sanoo mun näyttävän paremmalta, hyvältä ja terveemmältä, uskon ihan vilpittömästi hänen tarkoittavan sen hyvällä.

Tänään sitten tosiaan kävin kyseisen lääkärin vastaanotollaan ja mietin, mahtaako hän muistaa minua. No muistihan hän! Kysyi myös, että onko syömisissä vaikeuksia edelleen. Kerroin käyneeni siellä kuuluisalla pohjalla, päättäneeni parantua, hakeutuneeni hoitoon ja olevani nyt jo pitkällä toipumisessa - ja ylpeä siitä. Lääkäri sanoi olleensa ihan jopa huolissaan, että mitähän mulle mahtaa kuulua. Aaaaw ihana :) Hän oli selvästi ilahtunut paremmasta voinnistani ja se tuntui hyvältä!

Ja toden totta! Oli hienoa sanoa, että päivääkään en ole paranemispäätöstäni katunut, ja että olen erittäin ylpeä saavutuksistani! 

kuva

Rytmihäiriöitä ja reissumietteitä.

Eilinen oli melkoinen päivä. Aamu alkoi heikotuksella, rytmihäiriöillä, hengenahdistuksella ja ihan yleisellä pahoinvoinnilla. Päivällä myös pyörryin keittiön lattialle. En ole edelleenkään varsinaisesti huolissani tästä, mutta onhan tää ärsyttävää. Tänäänkin on ollut muljahteluja ja tykytyksiä rintakehässä. Täytyy todellakin kysyä ensi viikolla hokossa lääkäriltä, että olisko anonyymin ehdottamaa kaliumin vajausta vai mitä ihmettä. Mulla on myös tullut outo värimuutos kynsiin, olenkohan maininnut siitä täällä? Sellaiset tummanpunaiset raidat tuossa valkoisen kärjen alapuolella kynnen poikki. Googletuksen tuloksena diagnosoin itselleni jo vaikka mitä, mutta taidan jättää tämänkin lääkärille :D

Mä olen lähdössä ulkomaille muutamaksi päiväksi. Mukaan lähtee puolisoni sekä hänen vanhempansa. Lähden ekaa kertaa reissuun sillä tavalla, että puolisoni vanhemmat ovat mukana. Olemme mökillä yms. viettäneet aikaa yhdessä, mutta on aivan eri asia olla jossain ulkomailla yhdessä. Mua jännittää jälleen kerran, kuinka kaikki menee. Erityisiä jännityksen aiheita ovat:

Hotelliaamiainen. Mannermainen aamiainen hotellissa on parasta, mutta mitä jos se onkin ns. ranskalainen aamiainen eli höttöleipää, croissantteja ja hilloa? Tummaa leipää on varmasti turha toivoa, mutta kun nyt olisi edes vaikka puuroa ja munakokkelia niin olisin ihan tyytyväinen. 

kuva

Ravintolan etsimiset. On eri asia palloilla kahdestaan puolisoni kanssa etsien ravintolaa, joka sopii myös minulle kuin että siinä on kaksi muutakin mukana. Ounastelen haastavia hetkiä tämän suhteen.

Ravintoloiden ruokalistojen kieli. En osaa paikallista kieltä sanaakaan, muu seurue osaa. Isoissa rafloissa varmasti on menut englanniksi, mutta pienemmissä ei välttämättä ole. Olen edelleen varsin tarkka aterioiden sisällöistä, enkä siis esim. ottaisi annosta, jossa lukisi vain "kanaa". Haluan tietää, mikä lisuke on, onko kasviksia, minkälainen kastike, onko annoksessa ehkä jotain härpäkkeitä joista en tykkää tai joita en pysty syömään. Joudun pyytämään muita kääntämään mulle koko hemmetin menun :( 

kuva

Ruokailurytmi. Joululomalla puolisoni vanhempien kanssa syötiin aikalailla mun aikataulun mukaan, joten myös iltapala syötiin yhdessä. Nyt en millään usko, että menisimme illalliselle ravintolaan jo viiden-kuuden aikaan. Tulemme varmasti menemään paikalliseen tapaan illalliselle vasta klo 20 aikoihin. Silloin käy varmasti kuten jenkeissä eli että otan jotain minimaalista mukailtapalaa ennen illallista. En pysty syömään iltapalaa enää ravintolan jälkeen, mutta toisaalta en osaa mitään kunnollista ottaa sitä ennenkään. Eli vajaaksi jää mahdollisesti.

Tämmöisillä ajatuksilla reissuun lähdössä. Uskon, että oikein mukavaa tulee olemaan, mutta fakta on, että kyllä se sh tulee reissuun mukaan anyways. Täytyy vain yrittää pitää se mahdollisimman hiljaisena. Palaillaan, koitan postailla taas ensi viikolla!

Still alive. Barely.

Ougaaaaaad mitä tuskaa ovat olleet eilinen ja tämä päivä. Puhumattakaan viime yöstä! Nukuin n. 2 h ehkä vartin pätkissä, koska kivut olivat aivan kammottavat. Mulla siis nousi kuume lauantaina aivan out of nowhere, ei siis flunssaa tai mitään. Lauantaina jo mainitsin oudosta olosta ja mahakivusta. Homma levisikin iloisesti aivan käsiin. Sunnuntai meni tuskaillessa kuumeen ja sanoinkuvaamattomien vatsakipujen kanssa. Kivut salpasivat hengen ja tuottivat kylmän tuskanhien otsalle. Näiden syömisvammailuvuosien aikana olen kokenut jos jonkinlaisia vatsavaivoja, believe me, mutta tämä. Jotain aivan uutta ja kamalaa. Viime yön unimääräni kertoo jo varmasti jotain. Selvää oli jo illalla, että en menisi tänään töihin, mutta se oli harvinaisen selvää yön jälkeen.

Varasin eilen tälle päivälle lääkärin. Varasin sen klo 13:ksi, koska halusin jättää aamulle varuiksi tilaa mennä polikäynnille. En millään olisi halunnut jättää polikäyntiä väliin, joten öisen tuskan jälkeenkin heräsin urhoollisesti 06:25 ja käytin koiran ulkona. Kuinka vaikea päätös olikaan jättää menemättä! Jouduin kuitenkin siinä tuskanhikeä pukatessani ja itkua tuhertaessani toteamaan, että ei, en voi lähteä polille (puolen tunnin bussimatka suuntaansa + kävelyä kilsan verran). Eilen sain syötyä lähinnä jogurttia ja leipää, joten varmasti tyhjä vatsa pahensi kipuja. Söin väkisin aamupalaksi puuroa ja leipää, jotka hieman helpottivat oloa. Hetken ehdin jo miettiä, että turhaanko menen lääkäriin. Josko vain tämän päivän lepo olisi auttanut, kun kuumekin oli laskenut pelkän lämmön puolelle. Wrong, lääkärikäynti oli harvinaisen tarpeellinen. Vatsakalvontulehdus. Auts. Sairaslomaa. Höh. Lääkkeitä. Jes. Mutta hei think positive! Äitini totesi, että no tätä mulla ei ollut vielä ollutkaan. Olen siis sairastanut hyvin laajan skaalan kaikenmoisia tauteja, siitä on jo tullut melkein läppä. Eli aivan, kokemusta rikkaampana taas :D

kuva