Siis m i t ä?!! Nyt haloo ja takaisin ruotuun! Mutta vasta torstaina. Ei kun NYT! Joo joo, heti viikon päästä.
Tämä on niin tuttua, liian tuttua:
Sit kun löydän poikaystävän. Mitäs tässä, kahdeksatta vuotta yhdessä.
Sit kun muutan pois kotoota. Montas vuotta siitäkin jo on?
Sit kun aloitan opiskelut. Joo, valmistuinki jo hyvän aikaa sitten.
Sit kun on se ja se reissu ohi. Reissuja on reissattu ja niitä tulee kyllä tulevaisuudessakin.
Sit kun ovat ne ja ne juhlat olleet. Juhlia tulee ja menee, ei niiden mukaan voi syödä tai olla syömättä.
Sit kun paino laskee tiettyyn lukemaan. Laski, mutta niin laski painotavoitekin uudestaan ja uudestaan.
Sit kun saan henkeäuhkaavia oireita. Nekin tuli.
Sit kun se joku tietty kommentoi kokoani jotenkin. Yleensä kommentit ovat tulleet. Ja sitten myös menneet, nimittäin toisesta korvasta ulos.
Sit jos töissä joku sanoo jotain. Hieman noloa, kun toimitusjohtaja tiedustelee, syönkö riittävästi.
Sit kun tämä vaate on löysä. Kyllä se yksikin hame edelleenkin tippuu päältä.
 |
| Toisaalta peilikuva ahdistaa. Tästäkin jo näkee, kuinka paljon senttejä on tullut lisää niiden vähän alle parin kilon mukana. Mutta mitäs sitten, vai mitä? As if. Ahdistaa. |
Mut mietippä tuo silleen, että jos saat vaikka uuden ajan tolle lääkärille tai kun sulla varmasti tulee olemaan muita hoitokäyntejä, niin ethän sä aina voi "pudottaa pikkasen painoa" tai "syödä pienesti" yms sitä varten, että aina uuden hoitotyypin kohdalla olisit mahdollisimman alipainoinen ja sairas. Kuitenkin oot "vain" yksi potilas muiden joukossa, eikä ne lääkärit ajattele potilastaan sen lähdettyä, mitä sä esim. mielessä vielä päivän kuluesssa. Ne siirtyy uuteen potilaaseen ja tuskin jää pohtiin, että voi kun se tyttö oli niin ja niin sairas ja alipainoinen.
VastaaPoistaMulla on itellä ollut tota sama ajattelua mut sit vähän heräsin siihen ajatukseen, että lääkäreillä ja hoitajilla yms. on oma elämä, se on vaan niiden työ ja mä oon vaan yks potilas muiden joukossa. Ne tuskin miettii mua sen kummemmin kun muitakaan potilaita, joten miks en ite mielummin söis hyvin, vois hyvin ja nauttis omasta elämästä ja olosta, niinku ne hoitotyypitkin varmaan tekee. :)
Erittäin hyvä pointti! Loputtomiinhan sitä saa omaa tilaansa todistella, koska uusia ihmisiä tulee koko ajan vastaan. Huoh. Ja tosiaan, miksi en nauttisi elämästä sen sijaan, että murehdin mitä joku lääkäri mahtaa musta ajatella. Kiitos Eeva <3
Poista