Hungry hippo

Olen viime päivinä tuntenut outoja tuntemuksia. Tuntemus, joka on niin tuttu ja normaali, mutta mulle nykyään täysin vieras. Mua jopa aluksi vähän hävetti, mutta yritän ottaa tämän uutena voittona. Jos en aivan väärin tulkitse, olen tainnut alkaa välillä tuntea nälkää. Nälkä! Ja se oikeastaan tuntuu aika kivalta. Eikä siis sairaalla tavalla ("jes en ole syönyt, maha on tyhjä") kivalta, vaan ihan vain että tämä on luonnollista. Enemmän tulee sellainen ajatus, että kohtahan sitä pitänee syödä taas, kivaa! Ja itseasiassa, mulla tuntuu olevan melkein koko ajan nälkä :D Tämä tarkoittanee sitä, että mun kroppa alkaa pikkuhiljaa käynnistyä pitkiltä talviuniltaan, eikö? Vitsi, tulipas jotenkin hyvä mieli tästä! Ikävä anoreksialle, hyvä mulle!

Odotin myös aivan todella innolla tukihenkilön kanssa ruokailua! Jotenkin tuntuu, että hänen kanssaan mulla on lupa syödä mitä vain. Jossain vaiheessa toivottavasti se lupa ei vaadi kenenkään tietyn ihmisen läsnäoloa. Haluan tarttua th:n kanssa kaikista haastavimpiin juttuihin, joihin tarvitsen eniten tukea. Niitä on tietysti aika paljon, mutta jostain on aloitettava. Tänään th ehdotti pasta-annosta, ja sehän sopi mulle oikein hyvin! Tadaa: söin Cafe Picnicin tomaattisen katkarapupastan. Siihen vielä päälle rasiallinen pähkinä-karpalo-jotain-sekoitusta. Tosin pähkinöistä sovittiin, että syön muutaman ruuan päälle ja loput iltapalalla. Huh, kuinka täyteen tulin! Tosin olin erittäin yllättynyt siitä, kuinka vähän aikaa ähkyläskipullero-olo kesti. Ehkä sekin nälkätunteen ohella kertoo siitä, että elimistö alkaa vauhdittaa aineenvaihduntaa. Maybe?

Edit: Piti vielä lisätä, että ei hitto kuinka hyvältä loppujen lopuksi tuntui syödä jotain, mitä on niin pitkään vain unelmoinut syövänsä! Suosittelen todella lämpimästi kokeilemaan! Se on aivan 100% sen arvoista :)