Hyvillä mielin jouluun :)

Söin elämäni ensimmäistä kertaa kakkua kahvilassa! Ystäväni oli luvannut tarjota mulle kakkukahvit synttäreideni kunniaksi pari kuukautta sitten, mutta silloin hannasin ja sovittiin, että toteutetaan se myöhemmin. Nyt sen aika oli! Jäin varaamaan meille pöytää ja sanoin, että ystäväni voi valita, niin on varmasti helpoin. Hän toi jaettavaksi kaksi erilaista palaa. Toinen oli niiiin hyvää, toinen ihan ok. Parasta kuitenkin oli, että uskallan varmasti joskus toistekin ottaa kakkupalan tai leivoksen kahvilassa :) Ja toinen success: olin sukuloimassa ja yhtäkkiä nenäni eteen tungettiin joulutorttuja. En kehdannut kieltäytyä, joten otin tortun. Tämä saattaa taas kuulostaa oudolta, mutta en edes muista, milloin olisin viimeksi ottanut kokonaisen joulutortun. Nytkään en ihan kokonaan syönyt sitä, koska se oli oudon makuinen (myös muiden mielestä), mutta suurin saavutus oli ottaa se. 

Ihanaa myös, että joulu ei juurikaan ahdista. Toistan itselleni jatkuvasti sitä, että jos olen jo pitkään pysynyt samoissa painolukemissa herkuttelusta huolimatta, niin tuskin se tulee räjähtämään nytkään. Tänään myös sanoin peilikuvalleni, että mä olen ihan hoikka. En mä oikeasti ole läski. Eikä musta sellaista tule, vaikka herkuttelisin jouluna. Muistakaa te kaikki muutkin se! Ja jos joku kaipaa ohjeistusta jouluruokailuihin, niin täältä (klik) löytyy annoskokoja jouluaterialle :)

Ihanaa joulua <3

IASFT.

I am so f---ing tired.
Viimeiset muutama viikkoa ovat olleet rankkoja. Loma tuli siis todella tarpeeseen.

Yleensä aamuisin kun herätyskello soi, nousen heti. Nyt olen vapaa-aamuina siirtänyt herätystä tai laittanut sen kokonaan pois ja nukkunut pitkään. Yleensä viikonloppuisinkin herään jo kasin jälkeen, mutta eilen nukuin puoli kymmeneen!  Arkena herääminenkin on tuntunut vaikealta. Yhä useammin olen toivonut, että voisin jäädä kotitoimistolle. Välillä voin, mutta on ollut paljon kokouksia sun muuta, joissa on ollut oltava mukana ihan livenä. 

Olen itkuherkkä. Joka päivä jokin asia on alkanut itkettää jossain vaiheessa. Joulu on mulle tosi tärkeä, joten yleensäkin olen herkillä joululauiluista ja hienoista koristeista, mutta nyt se on korostunut. Tunteet ovat pinnassa yksinkertaisesti, Itkin jopa töissä viimeisenä työpäivänä, kun yksi mua vaivannut asia selvisi parhain päin. Vähän nolottaa, mutta minkäs teet. Onneksi kaikki ymmärsivär kyllä hyvin purkauksen.

Päivällä väsyttää, mutta illalla kun pitäisi mennä nukkumaan, ei enää väsytäkään. Kun laitan silmät kiinni, olen yhtäkkiä taas hautajaisissa. Katson, kuinka hautaustoimiston auto ajaa hitaasti kirkon ramppia alas. Kirkonkellot soivat. Katson, kuinka vainajan isä vilkuttaa autolle. Mua ahdistaa niin paljon, että haluaisin juosta pois. En saa unta. 

Tuntuu kuin en saisi kunnolla henkeä. Kuin hengittäisin savua. Huono olo. Oksettaa. Sydän hyppii. Hengästyttää. Joka toinen päivä flunssainen olo, tukkoinen, aivastuttaa, nenä vuotaa, poskionteloissa on painetta. Kun menin salille, sain jotenkuten tehtyä alkuaerobisen juoksumatolla, mutta sen jälkeen se iski. Heikotus. Kalpenin kasvoiltani ja luulin pyörtyväni. Olisikohan taas fiksua jättää liikkumiset hetkeksi, ainakin ne rankimmat...

Onneksi on loma. Ja joulu. Ja ystävät ja perhe. <3

kuva

Ei joulua ilman sh:ta, mutta ei myöskään ilman iloa ja onnea ^^

Joulunvietto on alkanut, jee! Kuusi on koristeltu ja lahjat on aseteltu kuusen alle. Huh mikä määrä lahjoja taas :D Odotan iltaa innolla, vaikka siihen sisältyykin haastava jouluruokailu. En voi väittää. etteikö se ahdistaisi. Kamala myöntää kuitenkin, että se ei ahdista niin paljon kuin viime vuonna siksi, että nyt ei "tarvitse" mennä jouluateriasuunnitelman mukaan kuten viime vuonna. Olen lipsunut normisuunnitelmastakin aika paljon viimeaikoina. En jotenkin koe. että mun tarttis noudattaa mitään suunnitelmia, koska painoa ei tarvitse enää nostaa. Viime vuonna oli pakko syödä listan mukaan, koska olin vielä alipainoinen. Nyt on alkanut jopa tuntua, etten enää tiedä, miten pitäisi syödä. Olen miettinyt, että pitäisikö mennä ratea tapaamaan taas joulun jälkeen, mutta toisaalta en haluaisi. Kuitenkin hän sanoo, että ihan sama miten vähän syön, koska painoni huitelee jo ties missä... Äh.

Vaikka jossain määrin olen ehkä mennyt taas pienen takapakin psyykkisesti, koen silti olevani paljon vapaampi kuin viime jouluna. Pystyn välillä sallimaan itselleni jotain ylimääräistäkin, jos mulla vaan sattuu olemaan nälkä. Pystyn joustamaan. enkä esimerkiksi saa paniikkikohtausta, jos jotain tiettyä jogurttia ei olekaan. Tosin se tilanne hoituu yleensä sitten niin, etten syö jogurttia ollenkaan, joten ei nää mun joustamiset aina ole mitään hyviä juttuja. Toisena esimerkkinä se, että olen pystynyt syömään muutakin kuin ainaista vakkariruisleipää, mutta toisaalta suuri osa leivistä on vaihtunut riisikakkuihin. No, mutta eiköhän tää taas kohta tästä. Pieni välivaihe.

Aion nauttia tästä(kin) joulusta, siitä ei ole epäilystäkään! En aio sanoa, ettei anoreksia ole osa tätä joulua, koska kyllä se nyt vaan on. En ole vielä terve, joten tuntuisi turhalta yrittää lakaista sitä maton alle täysin. Olen realistinen, enkä yritä painostaa itseäni ylilyönteihin sallivuudessa. Haluan myös minimoida jälkiahdistukset esimerkiksi huomista ajatellen, kun tulee lisää vieraita. Siltikin pystyn olemaan onnellinen ja pystyn myös iloitsemaan joulusta sekä siihen liittyvistä asioista, koska joulu on paras! :D

Nauttikaa tekin joulusta parhaanne mukaan <3

Totuuksia.

Olen todella uupunut.

Kynteni ovat mennee taas huonoon kuntoon. Juuri kun olin innostunut niiden pituudesta ja alkanut lakata niitä hienosti.

Hiukseni ovat ohentuneet ja niitä irtoaa harjatessa pienen eläimen verran. En viitsi enää pitää ponnarilla, koska lopputulos muistuttaa hiiren häntää.

Odotan joulua niiiiin innolla!!! Toisaalta myös jo ahdistaa valmiiksi, että kohta sekin on jo ohi :D

Enää muutama päivä töitä, ja sitten alkaa kauan odotettu huilitauko. Vikat työpäivät ovat tosin pitkiä, pisin about 12-13h.

Aion nukkua koko loman :D tai ainakin levätä, jos en ihan nukkua :P

Tein tyhmän päätöksen olla syömättä herkkuja ennen joulua. Nyt en ole pystynyt enää päästämään siitä päätöksestä irti, joten joulukalenterin sisältökin on päätynyt jemmaan. Pelottaa, että ajoin itseni taas kierteeseen, jossa herkuttomuutta on mahdoton lopettaa.

Mulla on koko ajan nälkä, mutta silti en saa lisättyä ruokamääriä.

Mulla tulee joka päivä jonkin verran verta nenästä.

Mua jännittää, mitä joululahjoja saan, ja mitä muut ovat mieltä mun antamista lahjoista :)

Ei mulla tähän hätään muuta, tällainen pikakatsaus.