Varjoista valoon!

Tästä päivästä taas huomasi, kuinka tärkeää on, että hoitokontakteja on joka viikko. Ei olisi ravitsemusterapeutin tapaaminen voinut sattua parempaan päivään- tai siis huonompaan, koska olin niin syvissä vesissä koko päivän. Rt sai nostettua minut suosta (melkein kokonaan).

Muutama viisas huomio:
- Näin alhaisissa painolukemissa kroppa saattaa reagoida mihin vain oudosti, joten paino saattaa herkästi pompsahdella miten sattuu esim. nestetasapainon takia.
- Elimistö on edelleen säästötilassa, koska syön niin niukasti.
- Vatsan toiminnan hidastuminen saattaa hetkellisesti vaikuttaa painoon jopa 1-3 kiloa.

Viisaiden sanojen lisäksi sain käteeni nivaskan ohjeita. Sain perusruokavalion (hui!!!), annosteluohjeet, annosmallikuvat ja välipalalistan. Perusruokavalio tuntui aivan valtavalta, mutta pakko se on vain luottaa ja yrittää syödä sen mukaan. Tai edes sinne suuntaan.Olin hyvin iloinen siitä, että rt ei sanonut, että syöt tän mukaan ja piste. Yritän nyt tehdä edes pieniä muutoksia sen suuntaan ja ensi kerralla katsotaan onnistumisteni mukaan yksilöllisemmät ohjeet mulle.

Mielestäni oli myös hyvin valaisevaa, kun rt näytti erään kaavion painoindeksistä. Siinä oli ekassa sarakkeessa normaalipaino. Seuraavassa oli alipaino, jossa jotkut harvat saattavat pystyä jopa luonnollisestkin olemaan, mutta siis tila ei ole niiiin haitallinen elimistölle. Sitten tulee anoreksia-sarake, jossa ihminen sairastuu. Sen jälkeen jää vielä hengenvaarallinen tila muistaakseni. "Nyt on tavoitteena päästä edes sinne alipainon puolelle!". Jotenkin todella vapauttavasti ja avartavasti sanottu! Olen tällä ylöspäin hypähtäneellä painollakin vielä tilanteessa, joka on jopa alipainon alapuolella! Enää ei ahdista enää yhtään niin paljon, kun ajattelee näin!


Tein myös jotain todella hienoa! Annoin äidilleni vapauden järjestää päivälliskeittoni tänään. Söin hänen tekemäänsä keittoa, johon oli käytetty myös pieni loraus 10% kermaa! Itse teen keittoni aina pelkkään veteen. No, ei tämä vielä mitään. Sitten tarjolla oli täytekakkua. Pyysin äitiäni leikkaamaan mulle palan, koska en itse olisi pystynyt ottamaan kunnollista palaa. Niinpä äitini leikkasi mulle samankokoisen palan kuin itselleen. Ja mä söin sen! Kokonaan! En ole moneen vuoteen voinut kakustakaan ottaa muuta kuin pakollisen maistelupalasen. Mielestäni äitini leikkaama pala ei ollut mikään suuri, mutta oli se silti isompi kuin kaikki aiemmat kertani männävuosina. Success!

http://depositphotos.com/9859203/stock-illustration-Vector-birthday-cake.html