Hoitokäynti oli onnistunut. Tuntui taas hyvältä päästä keskustelemaan. Eilen sain aivan jäätävän ahmimiskohtauksen, joten olen iloinen, etten joutunut vaa'alle. Varattiin ravitsemusterapeutille aika parin viikon päähän, mutta nyt kirjoitettiin kuitenkin hoitajan kanssa paperille karkea versio parannuksista/lisäyksistä. Olin tästä tosi iloinen, koska nyt sain tavallaan taas luvan syödä. Kirjallisen luvan, heh.
Olen kuin huomaamattani lipsunut takaisin niukempaan, pienempään ja varovaisempaan. Kuulostaa varmasti täydeltä bullshitiltä, että miten muka "huomaamatta". En sitä itsekään ymmärrä, kuinka on taas niin salakavalasti menty takapakkia monta viikkoa. Vaikka olen ruokapäiväkirjaa kirjoittanut, tajusin sen vasta nyt puhuessani ruokailujani ääneen hoitajalle. Mua oikeastikin hävetti, kun jouduin kertomaan niistä puolikkaista ja teelusikallisista. Tai että vahingossa levite on mennyt 60%:sta 40%:n kautta 28 prossaiseen. Ja mua nolotti vastata kysymykseen "miksi se puuro on vaihtunut jogurttiin aamuisin?". Olisinpa voinut sanoa, että puuro loppui maailmasta tai että puuro alkoi maistumaan pahalta tai tulin allergiseksi puurolle. Olin rehellinen, joten pienen kakistelun jälkeen myönsin syynä olleen vähäisemmät kalorit. Huokaus. No, puuroon palataan nyt taas, käsky kävi!
Mutta hei vitsi minkä hienon jutun tein paluumatkalla! Kävin ostamassa risifrutin (ja söin sen myös, tietty)! Oli se kyllä hyvää! Edellisestä taitaakin olla semmoiset kuutisen vuotta.
Ainiin, kerroin myös viralliselle esimiehelleni tilanteesta. En puhunut mitenkään oikeilla termeillä tai maininnut sh-klinikkaa, mutta siis halusin kertoa hänelle, että terveyteen liittyviä käyntejä tulee olemaan viikottain. Hän tietenkin arvasi syyn, joten myönsin kyseessä olevan syömiskuviot. Tiesin, että pomoni luottaa siihen, että hoidan kyllä työni, mutta sain itselleni mielenrauhan saatuani senkin sanottua. Tuli tosi hyvä mieli, kun hän sanoi, että terveys on aina tärkein ja työ on vain työ. Niinhän se onkin, vaikka duuni on mulle tosi iso voimavara ja henkireikä.
Nyt just on hyvä fiilis ja aion nauttia siitä täysin siemauksin niin kauan kuin sitä kestää :)
Mahtavaaa! Ensinäkin tuo että pystyt olemaan rehellinen ja selkeesti yrität! Ja onneksi tollaset lipsumiset saa korjattua. Kuus vuotta edellisestä? Hirveen pitkä aika :-O
VastaaPoistaMutta nauti tosiaanki hyvästä olosta:)
Ihanaa, että yrittämiseni välittyy! :) Niinpä, pitää vaan aina palata takaisin ruotuun. Välillä vaan tarvitsee jonkun muistuttamaan ja patistamaan. Ja siis joo, monesta muustakin on iiihan liian pitkä aika. Aion jatkossa pitää tavoitteena, ettei mikään uudelleen uskalletuista ruuista jäisi enää vuosiksi kaupan hyllylle. Ainakaan kaloreiden tai kieltojen vuoksi ;)
Poistakuinka pitkä oot ja paljonko painat? syöt kuvien perusteella tosi niukasti :s
VastaaPoistaSyömiseni tosiaan kaipaa paljon lisäyksiä, ja niitä pikkuhiljaa tullaan tekemäänkin. Mittoja en taida ainakaan tällä hetkellä uskaltaa julkaista, mutta olen aikalailla keskimittainen ja painoni on vielä toistaiseksi vaikean/merkittävän alipainon kieppeillä.
Poista