Mua hävettää mun tunteet välillä, kuten esimerkiksi nyt. Ei ole normaalia alkaa melkein itkemään siitä, kun puoliso kehuu mun leipää hyvän näköiseksi.
"Noi sun leivät näyttää aina niin hyviltä."
"Aijaa, mä jotenkin aattelin et nää on aika pieniä, mut ei kai sitten... Ehkä jätän puolet pois."
"No mitä v*ttua nyt taas!?!?"
"No kun jos sä sanot, että ne on hyvän näköisiä, ni sit ne on mulle liian isoja."
Voisin toistaa puolisoni sanat: mitä v*ttua? Eikä tosta välistä puutu yhtään repliikkiä. Miten voinkin kääntää noin kieroutuneesti kuulemaani.
Muistin tänään kuvata kaikki muut ruokailut paitsi iltapalan. Tai iltapalankin olisin muistanut kuvata, mutten kehdannut kun puoliso oli vieressä. Kuvissa olevien lisäksi söin muutaman ohuen kalkkunaleikkeen, 6 parmesanlastua (valmislastuja pussista), palan omenaa ja porkkanaa sekä palan lehtileipää.
![]() |
| Aamupala |
![]() |
| Lounas |
![]() |
| Välipala |
![]() |
| Päivällinen |




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti