Ensimmäinen haaste tulee lounaan kanssa. Lähdemme heti aamiaisen jälkeen, joten lounas pitää hoitaa tien päällä (sen verran pitkä matka kohteeseen). Nopeimmin pääsemme sillä, että otan eväät mukaan. En nimittäin halua aloittaa reissua sillä, että puolisoni pää räjähtää kun yritän jossain huoltiksella pähkäillä mitä ottaisin. Nimim. kokemusta on :D Ei siinä muuten mitään, mutta kun autossa on kolmaskin matkustaja, joka ei tiedä tilanteestani. Henkilö ei ole sellainen, etteikö hänelle voisi sitä kertoa, jos hän vaikka sattuu ihmettelemään lounastani. Siltikin, ahdistaa.
Toinen haaste on päivällinen/illallinen, joka toteutetaan ravintolassa. No ja eikä siinäkään taas vielä mitään, mutta kun seuraan liittyy 3-4 muuta ihmistä. Näistä muista kaksi tietää missä mennään, mutta entäs ne muut? Mitä jos ne kommentoi jotain?
Kolmas haaste liittyy myös ravintolaillalliseen: annoksen valinta. Olen about 30 kertaa käynyt ravintolan (thank god se sentään on etukäteen päätetty) listan läpi. Hoitajaltani sain vinkin päättää annos etukäteen ja pysyä päätöksessä. Pyysin myös hänen ehdotuksestaan puolisoltani, että hän tsemppaisi mua pysymään päätöksessäni, ja hän suostui. Tosin hän ehti jo ärsyyntyä jahkailuuni listan suhteen täällä kotona, joten vaikea sanoa, kuinka hän mua raflassa jaksaa tukea, jos meinaan hannata. Ja siis herran jestas, mitä jos niillä onkin eri lista paikan päällä tai valitsemani annos ei ole saatavilla? Siitä vasta riemu ratkeaa! Tavoitteeni anyways on tavoistani poiketen ottaa sellainen annos, jonka pystyn tilaamaan ilman perinteistä "saisinko tämän ilman sitätätäjatuota" litaniaa.
Neljäs haaste on iltapala. Illallinen kuitenkin venyy, joten taitaa iltapala jäädä aika helposti väliin. Ostan hotellihuoneeseen valmiiksi jonkun jogurtin tai muuta, mutta saas nähdä onnistunko sitä syömään.
Viides haaste on hotelliaamiainen. Sairauteni aikana hotelliaamiaisia on ollut varmaan yli sata, koska reissaan paljon, mutta se on silti ollut aina mun lemppari. Munakokkeli (se kertoo hotellin tason, for real!;)) ja coctailpiirakat ovat mun vakkarivalinnat! Munakokkelin seuraksi pippuria, raejuustoa ja suolakurkkuja, piirakoiden päälle juustoa, leikkelettä ja kasviksia. Nammmmmm. Joskus vielä pieni pala jotain tummaa leipääkin maistiaiseksi. Kuitenkin nyt tuntuu tosi haasteelliselta syödä hotelliaamiainen. Ihmetyttää, miksi tämä(kin) asia tuottaa nyt ahdistusta. Murr. Ja ääh jos koko porukka haluaa ruokailla aamiaisen yhdessä. Helpompi olisi puolison kanssa kahdestaan.
Kuudes haaste on juhlat, joihin olemme menossa. Ne ovat su-aamupäivällä, joten varmaankin lounaan joutuu korvaamaan juhlatarjoiluilla. Ei ole muuten mitään käryä tarjoilusta! Juhlan luonne on sellainen, että siellä saattaa ihan hyvin olla vain kahvia ja kakkua keksien kera. Ei vetele semmoinen ei mulle lounaaksi.
Siinäpä haasteita kerrakseen! Onhan tää nyt aivan uskomattoman noloa, että kahteen päivään voi mahtua tuollainen kasa ahdistusta aiheuttavia tilanteita. Mä olen aikuinen ihminen, jonka ei jumankauta pitäisi angstata tämmöisistä asioista niin paljon, että tukka harmaantuu. Hemmetin sh, jos se onnistuu taas pilaamaan mukavan viikonlopun!
Tavoitteeni:
- syödä lounas menomatkalla.
- tilata päättämäni annos ravintolassa ilman erityisvaatimuksia ja that's it.
- syödä edes pienimuotoinen iltapala hotellihuoneessa.
- nauttia hotelliaamiaisesta ihan kuin aina ennenkin!
- ottaa juhlatarjoilusta sitä, mitä on tarjolla - olipa se mitä hyvänsä.
- muistaa välipalatkin molempina päivinä!
Kerron sitten, kuinka meni. Ellen saa jotain sydänkohtausta jännityksestä ennen sitä.Tämmösellä forcell yritän kuitenkin hoitaa ruokailut:
 |
| http://assets.diylol.com/hfs/b23/bfa/698/resized/all-the-things-meme-generator-let-s-eat-all-the-food-e68c68.jpg |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti