Swinging moods.

kuva

Fiilikset vaihtelevat niin rajusti, että itseänikin ihan pelottaa välillä. Tänään oli hyvä esimerkki siitä. Olin aivan hyvillä fiiliksillä ja semityytyväinen itseeni. Olimme puolisoni kanssa lähdössä kahvilaan välipalalle. Päätin jo aamupäivällä, että aion yllättää mieheni ja ottaa jonkun pullan, muffinssin, jätskin tai jätticookien. Juuri ennen lähtöä mun vatsa turposi ihan yllättäen. Siis oikeasti, puolen tunnin sisällä tapahtui jotain, ja vatsani turposi. Oloni tuli tietenkin tukalaksi ja läskiksi. Yhtäkkiä koko kahvilareissu alkoi ahdistaa ja itkettää. Vaihdoin vaatteet kaksi kertaa, koska kaikissa vaatteissa tunsin itseni odottavaksi äidiksi. Kahvilassa ahdistus aiheutti megalomaanisen valinnanvaikeuden. Mieheni kannustavat "no otatko ton kakkupalan, tai ton muffinsin, tai ton brownien" sanat tuntuivat painostukselta. Niinpä ärähdin, että lopeta painostaminen. Onneksi hän ei pahastunut tästä. Jätticookie oli suklaapähkinä, en halunnut pähkinää. Muffinssissa oli hasselpähkinää, en halunnut sitä. Pullat olivat valtavia. Valitsin sitten vadelmatortun (hehe, torttu, hehe), mieheni otti jättikorvapuustin. Maksettuamme huomasin, että aiiiii pylly siellä olisi ollut jätskiä, ja että ainiin olinkin jo aamupäivällä ajatellut ottaa jäätelöä. Mieheni oli ihanin ikinä! Hän lupasi syödä itse sekä tortun että puustinsa ja käydä jonottamassa mulle jätskin :) Ihanaihanaihana<3 Loppujen lopuksi hän jonotti sitä mulle kymmenen minuuttia, voi raukkaa! Sain jäätelöni ja maistoin sekä korvapuustia että torttua. Olo oli silti inhottava.

Sitten melkeinpä heti noustuamme ylös ja lähdettyämme käymään parissa kaupassa ennen ruokakauppaa alkoivat mahakivut. Tuskanhiki ja vilunväreet alkoivat tulla, kun mahaan koski niin paljon. Yritin sinnitellä, mutta jouduin lähtemään kesken ruokaostosten kotiin. Onneksi kotiin ei ollut kuin muutaman sadan metrin matka, mutta voin kertoa niiden olleen pisimmät sadat metrit ikinä! Halusin päästä kotiin mahdollisimman nopeasti, mutta en voinut kävellä nopeasti kivun takia. Hommaa piristi kova vastatuuli. Kotiin päästyäni ryntäsin vessaan. No, jokainen voi varmasti arvata jatkon. Tuntuipa tyhmältä, kun mahan turpoaminen olikin vain enteillyt tätä. Mutta miksi nanosekunnissa tapahtunut turvotus melkein täysin pilasi mukavan kahvihetken, jota olin jo ilolla odottanut? Typerää. Olen kuitenkin iloinen syömästäni jätskista :)

Onpas taas upeasti rajattu kuva :D alareunassa mun lakritsijätski :)

Ja hei ihanaa naitenpäivää kaikille ihanille naisille <3 Menkää peilin eteen ja sanokaa itsellenne: "olen kaunis, arvokas ja muutenkin yksinkertaisesti mahtava". Sallikaa itsellenne jotain extrahyvää ihan vain edellä mainittujen asioiden takia!