"Höpö höpö. Käytän edelleen xs- ja s-kokoisia vaatteita. Kuinka voisin olla muka iso?!"
"Kaikki näkee mut ihan hirveenä mammuttina!"
"Eikä näe. Ja mitä väliä sillä edes on, jos kelpaan miehellesi ja ystävillesi ihan minkä kokoisena vain?"
 |
| kuva |
Keskustelu pääni sisällä. Olen lähiaikoina pohtinut kropan muutoksia paljon sitä kautta, että jos kerran kaikkein rakkaimmalle ihmiselle eli mun puolisolleni kelpaan, niin mitä hemmetin väliä sillä on mitä jotkut randomit ajattelee? Terapiassakin käsiteltiin aikanaan paljon sitä, miksi muiden ihmisten mielipide on niin tärkeä mulle. Pääsimme siihen lopputulemaan melkeinpä kaikkien terppojen kanssa, että se kumpuaa lapsuuteeni. Tarve miellyttää, halua kelvata kaikille ja tulla huomatuksi. Mulla oli aika sekavat ensimmäiset elinvuodet, joten pakostikin se vaikuttaa. Mun ympärillä on myllertänyt silloin kun perusturvallisuuden tunne on kehittynyt. Jouduin toimimaan todella itsenäisesti jo kaksivuotiaana, joten perusturvallisuus on jäänyt vajaaksi. Olen saanut traumoja, jotka vaikuttivat siihen, millaiseksi kehityin. On jotenkin tosi surullista, että ne ensimmäiset elinvuodet vaikuttavat niin paljon. Sen jälkeen olen ollut mitä rakastavimmassa ympäristössä, mutta arvet ovat jääneet. Huono itsetunto on tullut niiltä ajoilta, vaikka sen jälkeen on tapahtunut paljon hyvää.
 |
| kuva ja artikkeli lapsuuden traumoista |
Osaan kehittää itseäni monessa asiassa, joten miksi en tässä? Hyvänä esimerkkinä itseni kehittämisestä on stressaamisen vähentäminen. Olin ennen sellainen, että stressasin aivan hulluna etukäteen kaikista asioista. Teen sitä edelleen, mutta olen oppinut hallitsemaan esimerkiksi unensaantiin vaikuttavaa stressaamista. Jos huomana pyöritteleväni jotain asiaa päässäni jatkuvasti, kysyn itseltäni "voinko juuri nyt tehdä asialle mitään?". Jos en - kuten yleensä - lopetan asian hautomisen. Jos voin tehdä jotain, teen sen. Tätä on pitänyt harjoitella ihan tietoisesti ja pitkään, mutta olen aika hyvin oppinut tämän metodin kautta rauhoittamaan mieleni. Ainakin silloin, kun on pakko keskittyä johonkin muuhun, pitäisi mennä nukkumaan tai yksinkertaisesti olen liian väsynyt vatvomiseen. Tällä hetkellä konkreettinen kehittämisprojekti on se, etten enää illalla tai vapaapäivinä vilkuile työpuhelinta ja -sähköposteja. Siinä etenen hitaasti mutta varmasti :) Olen varma, että edes osa tästä pohjattomasta väsymyksestä katoaa kun saan "projektin" onnistuneesti loppuun.
Mielikuvaharjoittelulla luulisi saavuttavan myös jonkinlaisen zen-tilan itsensä kanssa. En ehkä ole löytänyt sopivia tapoja tai sitten en vain tässä asiassa saa itseäni keskittymään. Olen kokeillut suggestopediaa ja rentoutuksia, mutta en ole kokenut niistä olevan apua. Toivon, että fysioterapian (ryhmä tai yksilö) kautta saisin konkreettisia keinoja hyväksyä itseni. Sitä kautta varmasti itsetuntokin kasvaa kohisten.
Tämmöinen pohdiskelupostaus tällä kertaa :)
Voi kun ajatusten työstäminen olisi helpompaa! :/
VastaaPoistaMun täytyykin alkaa varmaan käyttämään tota ''voinko tehdä asialle nyt mitään''-tekniikkaa. Kaikenlainen vatvominen ja stressaaminen ei ole mulla vähentynyt yhtään. :(
Toivottavasti saat fysioterapiasta apua. Mua on ainakin auttanut fyssari paljon. Me ollaan tehty kaikkia rauhallisia, joogatyyppisiä liikkeitä. Ja sitten harjoteltu rentoutumista tosi paljon. Yleensä se on niin, että mun ei tarvitse tehdä mitään, olen vain silmät kiinni, ja fysioterapautti puhelee kaikkea itsensä hyväksymisestä, ''tunteet ovat vain tunteita, ei totuuksia'' ym. ym. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta mun fyssari osaa oikeasti puhua niin ihanasti ja kannustavasti ja valita juuri ne oikeat sanat!. :)
Taas tuli aika sekava stoori, mutta menkööt! :D
Tsempit! <3
Sanos muuta. Kokeile ihmeessä tota tekniikkaa, toivottavasti auttaa suakin :) ihanalta kuulostaa sun fyssari! En tiedä toimisko tuollainen mulle, mutta hienoa että oot saanut siitä apua.
PoistaIhan oli selkeää ja ymmärrettävää ;) Kiitos ja samoin <3
hyvä postaus, mun mielestä toi vaatekoko on aika hyvä ja realistinen nähdä itsensä, koska käytät xs kokoa, eli ''extra small'' niin et voi todellakaan olla mikään mammutti :) mutta siinäkään ei kannata liian tarkasti katsoa, koska koot vaihtelevat.
VastaaPoistaMäkin voisin tota ''voinko tehdä asialle nyt mitään'' juttua kokeille, koska itsekkin sorrun stressaamaan jotain asioita ihan turhaan.
Kiitos! Joo toi kokojen vaihtelu on totta. Heti ajattelee olevansa läski, jos jonkun merkin vaate kiristää, kun ihan samalla tavalla toisen merkin samanlainen vaate voi olla xs-kokonakin löysä.
PoistaSuosittelen kokeilemaan, toivottavasti saat sovellettua sitä omaan arkeesi :)
Sain heti hyötyä tosta ajattelutavasta :)) kiitos!
PoistaGlad to be of help :>
PoistaOon huomannu itessäni kanssa älyttömän miellyttämisen ja kelpaamisen tarpeen. Kun oon epävarma, pyrin haalimaan hirveästi huomiota ja hyväksyntää muilta. Mutta kun vähitellen on alkanu riittää itelleen, huomaa ettei oo enää niin tarvetta olla esillä.
VastaaPoistaJa samoin toi stressaaminen! Kun vaan hyväksyy asiat joille ei voi tässä hetkessä mitään ja keskittyy siihen positiiviseen mitä nyt on, helpottaa kummasti :) mutta kehon kanssa toimii valitettavan harvoin, tuskin koskaan... Mutta ahdistuskaan ei oo pysyvää vaikka välillä tuntuu ihan toivottomalta! Voimahaleja <3
Tosi hyvin sanottu. Ja aivan mahtavaa, jos oot päässyt eteenpäin itselleen riittämisessä! :)
PoistaKiitos paljon, tulivat halit tarpeeseen :) <3
oma peilikuva on kyllä välillä se pahin vihollinen... niin käsittämätöntä, kun voi nähdä itsensä kauhean lihavana vaikka on vielä alipainoinen eikä kenenkään muun mielestä mitenkään lihava. mutta tässäkin kehittyy varmasti ajan kanssa :) ja ihanaa, että olet oppinut olemaan stressaamatta! elämä on niin paljon kivempaa silleen, olen ainakin ite huomannut :)
VastaaPoistaNiin, se vaatii nimenomaan aikaa ja voimia tehdä töitä sen paremman eteen :) Tosi hyvä, jos säkin olet päässyt käsiksi edes hieman stressittömämpään elämään :>
Poista