Mitä vuoristorataa!

Aamu ja aamupäivä olivat ihania! Sain nukkua puoli ysiin asti, aurinko paistoi, fiilis oli hyvä Lähdimme mieheni kanssa reippailemaan muutaman kilsan päässä olevaa Cafe Picniciä kohti. Oli aivan mahtavaa kävellä rakkaan kanssa keväisessä säässä! Odotin hyvää ruokaa myös :) Olin päättänyt jo etukäteen ottaa Oriental-kana-salaatin (ilman pähkinöitä). Mutta. Kanat olivat kuulemma vielä jäässä, joten piti valita jotain muuta. Päädyin Picnic-salaattiin lämminsavulohella ja katkaravuilla. Ensin meinasin ottaa vain yhden täytteen, mutta mieheni kehotti ottamaan kaksi.

Annos oli aivan p*ska suoraan sanottuna. Lohi oli pahaa, katkaravut todella vetisiä, kurkku (jota oli ehkä kolme siivua) vetistä ja rakeista, salaattiseos kamalaa. Närpin parhaani mukaan osan hedelmistä ja katkaravut. Otin myös pienen palan annoksen mukana tullutta patonkia, mutta eipä sekään mikään gourmet makuelämys ollut. Sovimme, että käymme ostamassa kaupasta täydennystä paluumatkalle. Tästähän se alamäki sitten alkoi. Kiersin koko ruokakaupan löytämättä muuta kuin yhden vuoksenpiirakan. Otin rahkan, laitoin sen takaisin, Otin jogurtin, laitoin sen takaisin. Otin prodejuoman, laitoin takaisin. Mieheni alkoi näyttää jo aika kypsältä jahkailuuni, joten pyysin saada hakea eväät toisesta kaupasta vierestä. Jotenkin tulkitsin mieheni reaktion niin, että häntä vain ärsytti suunnattomasti mun valinnanvaikeus. Niinpä heittäydyin marttyyriksi, ja sanoin etten syö muuta kuin sen piirakan. 

No, menimme kuitenkin viereiseen kauppaan, josta hieman lyhyemmän kiertelyn tuloksena otin Powercow-mansikkamaito(!!!)juoman. Mieheni oli ihan tyytyväinen tähän, mutta mua ärsytti edelleen. Hän yritti sovitella tilannetta, mutta mäpäs aloin käyttäytyä kuin viisivuotias - myönnettäköön. Sanoin, etten aio syödä eväitä nyt, ehkä välipalaksi."Olen niin pettynyt"-palopuheen jälkeen päätin syödä ne kuitenkin. Seuraavaksi tuli itku, koska pilli ei mennyt tetraan (wtf oikeesti :D). Sitten kun mieheni laittoi sen sinne, puristin siitä "vahingossa" ison osan maahan. Joomoi. Loppumatka menikin sitten itkua tuhertaessa ja riidellessä. Kotiin päästyämme menimme hetkeksi eri huoneisiin. Jonkin ajan kuluttua menin mieheni luokse ajatellen, että tilanne olisi jo ohi. Väärin! Siitähän se maailmanlopun sota vasta alkoikin. Tuli itkettyä ihan hyperventilointiin asti.

Pari tuntia myöhemmin saimme sovittua ja nyt on taas asiat ihan hyvin. Tätä ei kuitenkaan helpota aivan kamala olo fyysisesti. Tämä ihmeellinen olo alkoi jo ennen tuota isoa riitaa, joten tuskin johtuu siitä. En tiedä mikä mulla on. Mua jotenkin kihelmöi joka paikasta, sattuu mahaan, oksettaa sekä hengitys jotenkin nipistää ja on vaikeaa. Otin päivällä yhden lääkkeen, jonka ajattelin auttavan, mutta ei. Siitä tuli vain lisäksi huimausta. Tuntuu kuin olisi nousemassa kuume, tulossa oksennus tai tyhjennys toisesta päästä. Mitään ei kuitenkaan ole ilmennyt edellä mainituista. Pääasia kuitenkin, että saimme sovittua riidan.  <3

Ja hei mä ostin irtokarkkeja joku 150grammaa!!!! Wooooow! Muutaman otin välipalalla ja päivällisen jälkkärinä, saa nähdä säilyvätkö loput huomiselle. Nyt ei ainakaan tee olon vuoksi mieli mitään, ynh. Toinen hyvä saavutus tänään oli tavallista tuhdimpi välipala! Proteiinipitoinen rahka, jonne laitoin sekaan luumun, palan omenaa ja lusikallisen ruishiutaleita plus tietty noi karkit. :) Loppu hyvin kaikki hyvin, siis! Kunhan olo vielä kohentuisi.