Tänään jouduin jälleen kohtaamaan suuren haasteen annostelun muodossa. Olin koulutuspäivässä, ja lounas oli tietenkin normilounasravintolassa. Otin perunamuussia ja kalaa. Muussi aiheutti tuskanhikeä, mutta oli se kuitenkin huomattavasti helpompi vaihtoehto kuin keitetyt perunat. Katsoin edelläni ottaneelta hoikalta tytöltä mallia vaivihkaa, ja otin varmuuden vuoksi vähemmän kuin hän. Nyt voisi kysyä, että miksi, enkä osaisi antaa siihen vastausta. Ruuan annostelu on vaikeaa joo, mutta vielä suurempi tuntuu olevan häpeä siitä, että ylipäänsä otan ruokaa. Saati se, että otan ihan normaalikokoisia annoksia. Toisaalta sain taas huomata, kuinka paljon muut söivät, ja että ruuan ottaminen+syöminen on ihan ok. Ei kukaan kiinnitä huomiota, että otitpas paljon. Mä myös totesin ääneen tänään monta kertaa, että nyt on nälkä, eikä kukaan suhtautunut siihen mitenkään ihmeellisesti. Itseasiassa tuntui tavallaan jopa hauskalta ajatukselta, että musta olis tulossa se, jolla on aina nälkä :D
 |
| Mielestäni jo ahdistavan normaalikokoinen annos... |
EDIT: Lisäys vielä, koska kaipaan apua/mielipiteitä! Tekis hirveesti mieli mennä kaverin kanssa huomenna baariin, mutta suurin syy jahkailuuni on sunnuntaiaamun jumppa. Onko ihan vaan sairaan sanelemaa, että jättäisin baari-illan väliin jumpan takia? Toki myös koko viikon vaivannut väsy ja rankka ensi viikko mietityttävät, mutta tekis mieli mennä! Mutta jumppa. Argh, mitä teen??
Toi nälkä ja heikotus, jos ruokaväli venyy johtuu varmaan siitä, että syöt edelleen liian vähän tai oot yhä palautumassa aliravitsemustilasta. Ainakin tänne sun blogiin laittamat ruokamäärät on aika vähän näköisiä ja/tai koostuvat vain kevyistä ruoista.
VastaaPoista''Mielestäni jo ahdistavan normaalikokoinen annos'' eiks sen pitäiski olla normaalikokoinen! sitähän tässä paranemisessa tulis tavotella. Ja ei, se ei oo normaalikokoinen, ainakaan niin miten jotkut ratet sen määrittää.. lautanen on ehkä täynnä...vihanneksia...perunamuusia on linnunkakan verran, eikä haittaisi, vaikka kalaakin ois enemmän....koska ne ''oheisjutut'' esim: leipä puuttuu kokonaan.
Ja siis ihan hyvin oot uskaltanut ottaa ruokaa :) koska itseannostelu on haastava tilanne, mutta sanonpa vain, että ihan rohkeesti voi lisätä noita ruokamääriä! saattais helpottaa siihen heikotukseen, tärinään yms..
Tsemppii kirpparipäivään :) ja onnittelut tost edellises postauksessa kirjoittamastasi onnistumisesta!
Se voi olla joo niin kyllä. Ei sitä vaan itse osaa uskoa siihen, koska olen jo monta kuukautta syönyt samalla tavalla, mutta heikotukset ovat pahentuneet. Tai sitten kroppa vaan oikeasti nyt aktiivisesti korjaa tuhoja.
PoistaNiin sen pitäisi, ihan tyhmää, että normaalit annokset ahdistavat. Muusia otin aika pienesti (hehe, linnun kakka :D), mutta peruna kaikissa muodoissa on sen verran haastava, että ihan ok suoritus. Ens kerralla taas ehkä uskaltaa ottaa sitäkin vähän enemmän :)
Kiitti paljon ^^
Pakko sanoa että olet jumpannu ja käytänyt aikaa muille ku ystäville viime aikoina( ei toki sinun syy) nii mene ihmeessä ystävän kanssa! JOS RUOKAILUT PYSYY HYVINÄ ja ravitset itseäsi. Myös tuo meganälkä mistä mainitsit on luontaista ja itsellä oli aivan sama ja söinkin järkyttäviä määriä, ja tärkeintä onkin että pystysit nyt ravitsemaan itseäsi. Toivottavasti ei ole loukkaava kommentti koska ihan kaikella rakkaudella haluaisin vain auttaa!
VastaaPoistaEn todellakaan loukkaantunut, olet aivan oikeassa! Kiitos paljon tästä kommentista, se tuli tarpeeseen :)))
PoistaMä sanoisin, että lähe baariin pitään hauskaa, sä pääset koska tahansa jumppiin, ja baariin lähteminen on ehkä enemmän sitä "normaalia elämää", kuin se, että jätät ystäviä näkemättä vain että pääsisit seuraavana päivänä jumppaan :) mutta tieysti oma päätös, tukisin silti meneen baariin. Jos et juo liikaa, niin ei tuu krapulaa ja saattaisit päästä tän lisäksi sinne jumppaan sen lisäksi, että lähdit ulos! Jaksamista <3
VastaaPoistaIhan totta tuo, kiitos kun sanoit! Ja tosiaan jumppa ei saa enää tulla mun ja ystävien väliin, joten josko nyt pitäisi olla lähtemättä samoille raiteille. Kiitti paljon kommentistasi :) <3
PoistaMua heikotti ja pyörrytti jo ennen sairastumista todella helposti. Ja siis sairastuminenhan ei auttanut asiaa yhtään... Mutta vimeiseen puoleen vuoteen mua ei huimannut lähes koskaan.
VastaaPoistaJa nyt mulla on alkanut huimaamaan taas lähes päivittäin. Mäkin olen ihan ihmeissäni, mistä tämä johtuu. Omasta mielestä syön ihan ok omasta mielestäni, joten ei siitä voisi johtua. Ei ole kiva olla edes koulussa, kun joutuu kokoajan miettimään pyörrynkö. :/
Ja mielummin näet kaveria baarissa, jos yhtään tuntuu, että jaksaa valvoa. :) Jumppia ehtii muulloinkin.
Oiskohan meillä molemmilla ihan vaan kropan korjausprosessi edelleen käynnissä, ja nyt jopa ehkä syystä tai toisesta kiihttynyt? En keksi muutakaan syytä. Tyhmää vaan, kun joutuu just olemaan vähän varpaillaan koko ajan :/
PoistaKiitti kannustuksesta, tuli tarpeeseen :)
Toivottavasti noin, että kroppa vain korjailisi tuhoja.. :)
PoistaJoo, mene ihmeessä baariin, kun selkeästi sitä haluat! Kyllä se on mun mielestä sairautta, jos jätät väliin mukavan illan jumpan takia.
VastaaPoistaAika yksilöllistähän tuo on, kuinka helposti tulee huono olo syömisvälin venymisestä. Viisi tuntia on kuitenkin pitkä aika. Varmasti saattaa osaa terveistäkin alkaa tuossa ajassa heikottaa varsinkin, jos edellinen ateria ei ole ollut kovin iso tai muuten on energiavajetta. Mutta anoreksia ei kyllä ainakaan paranna tilannetta yhtään. Luulisin, että tuon pitäisi helpottaa ajan kanssa, jos vaan pystyt nostamaan ruokamääräsi riittäviksi ja painon sinne sinulle biologisesti normaaliin (mikä tuskin on sama kuin BMI-taulukon alin normaaliksi määriteltävä luku). Mulla ainakin helpotti nuo järkyttävän kauheat olot, kun kroppa oli riittävän kauan toipunut ja saanut tarpeeksi ravintoa. Mutta hetkessä se ei tapahdu. Sun pitää nyt vaan hyväksyä, ettet voi olla kovin kauaa syömättä, vaikka se kuinka ärsyttävää olisikin. Sitä paitsi terveillekin tekee hyvää syödä riittävän usein :-).
Kiitos, tarvitsin just tämmöstä pientä rohkaisua valintaani :)
PoistaEn osaa nyt sanoa muuta kuin että kiiitos paljon kommentistasi, se oli todella hyvä ja tarpeellinen tähän saumaan! ^^
Mulla saattaa myös iskeä kova heikotus, jos ei ole syönyt riittävästi tai edellisestä kerrasta on pitkä aika. Kädet tärisee ja heikottaa. Ajatus ei kulje. Toisinaan taas hyvinkin pienillä määrillä jaksaa. Ei pysty ennustamaan, että milloin jaksaa ja milloin ei. Pitäisi kai syödä varastoon, mutta ei se kyllä onnistu, kun normaalitkin ruoka-ajat on haastavia.
VastaaPoistaTiedän, että on vaikeaa annostella ns. normaalikokoisia annoksia. Mulla se on vaikeaa eikä ole oikein ketään, keltä katsoa mallia. Sen vuoksi ottaa varmuuden vuoksi vähän, mikä osaltaan vaikeuttaa tervehtymistä. Nykyään myös moni jättää hiilarit lautaselta pois ja ottaa vain se proteiinin ja salaattia. Yritä siinä nyt sitten kauhoa perunaa tms. lautaselle! Vertailuun rupeaa heti.
Millä kirpparilla ootte myymässä? Sekin vaatii voimia, että jaksaa monta tuntia seisoskella ja myydä.
Itse olen joutunut jättämään kunnon vuoksi moniakin menemisiä väliin ja toisin ovat sairauden sanelemia. Mulla tosin se ei ole jumppaan pääsyn vuoksi, vaan lähinnä henkisen jaksamisen. Sosiaaliset tilanteet saattavat olla kuormittavia ja sitten kun pitäisi pitää huoli hyvästä ravitsemuksesta.
Kannattaa miettiä, mitä jaksat ja haluat tehdä. Jos sua on pyydetty tanssimaan, niin mene ihmeessä, jos vointi on sen mukainen. Jumppatunnille ehtii toistekin.
Sama juttu, että ei oikein pysty ennakoimaan. Pääsääntöisesti nyt on ollut niin, että hetkessä iskee just toi tärinäheikotus, mutta sit on niitä päiviä, kun pärjää. Pitää vaan varmuuden vuoksi varautua pahimpaan aina ;)
PoistaOlisko sulla joku, jolle olisit kertonut vaikeuksistasi, ja jonka kanssa voisit käydä jossain syömässä? Tai toinen vaihtoehto tietty on mennä yksin (jos vaan siihen pystyy) jonnekin lounaspaikkaan ja katsoa joltain randomilta. Mä olen joskus pakon edessä tehnyt niin. Tietty homma kusee täysin, jos se toinen on just joku karppaaja tai vaikka ihan vaan juuri syönyt jo jotain, eikä ole nälkäinen :P
Olin myymässä yhden urheiluhallin kirppiksellä. Tuli kyllä hirveä nälkä myyntipäivän aikana! Oot ihan oikeessa, että sosiaaliset tilanteet saattavat oikeastikin olla kuormittavia. Kaikki ei ymmärrä, ettei sillä tarkoita mitään negatiivista niitä muita ihmisiä kohtaan, vaan se vaan vie voimia.
Kiitos kommentistasi! Aion mennä voinnin mukaan, jumppaa ajattelematta. Tsemppiä sulle arjen haasteisiin :)