torstai 1. toukokuuta 2014

Sekalaista sepustusta.

Aineenvaihdunta tuntuu kiihtyneen. Koko ajan on joko nälkä tai muuten tyhjä olo. Söin 40 min sitten, ja taas on nälkä. Janokin tuntuu olevan jotenkin koko ajan. Olen etenkin aamuisin pyrkinyt ottamaan vähän ekstraa, koska tavanomainen aamiaiseni oli tunnu aina riittävän. Pelottaa syödä enemmän, mutta nyt on vain uskallettava. Yksi uusi asia, joka mua myös motivoi on se, että hitto kun jaksaisi enää aina kieltäytyä kaikesta! Kohtaaminen grillijuhlissa parin naapurin kanssa meni näin:

Naapurintäti 1: "Otatko pizzaa?"
Mä: "Kiitos, emmä nyt."
Naapurintäti 2:"Otatko munkkia?"
Mä: "Ei kiitos."
Naapurintäti 2: "Otatko kuohuvaa?"
Mä:"Ei kiitos, mä en juo alkoholia."
Naapurintäti 1:"Otatko makkaraa?"
Mä:"Ei kiitos, en syö punaista lihaa."
Naapurintäti 2:"Otatko suklaata?"
Mä:"No...hmm...No voisin mä suklaata maistaa."
Naapurintäti 2."No hyvä! Ei sillä että tyrkyttäisin, mutta kyllä sun nyt jotain pitää ottaa." 

Punaista lihaa ja alkoholia en tosiaan käytä, mutta pakko myöntää, että olis mulle munkki maistunut :D Olin kuitenkin ylpeä itsestäni, että otin edes suklaata. Sekin ahdisti siinä tilanteessa erityisen paljon. Oli hyvää (salmiakkisuklaata), nam! 
kuva
Tänään on päivä, jolle omahoitajan kanssa sovittiin kaksi jotain tuhdimpaa ruokaa. Tämähän on ollut tavoitteenani (1x vkossa kumpikaan ateria ei keitto/salaatti) jo pidempään, mutta en ole kertaakaan onnistunut siinä. Ehkä siksi, kun en ole päättänyt sitä etukäteen. Nyt päätimme sen yhdessä polilla. Tarkoituksena oli laittaa lohta, kasviksia ja riisiä. Sovittiin, että syön tätä ruokaa sitten myös päivällisellä. Mä valmistin pitkästä aikaa ruuan sekä mulle että miehelleni. Mutta. Kun kysyin, haluaako mieheni riisiä lisukkeeksi, hän ei halunnut. En siis tehnyt riisiä. Otin kuitenkin leivän lounastavoistani poiketen. Vähän harmittaa tämä, mutta ehkä päivälliselle teen ihan vain itselleni riisiä.


Sinappinen uunilohi sekä uunikasviksia (paprikaa, herkkkusieniä ja salottisipuleita).

Mun annos, jossa lisänä raejuustoa.

Pyysin miestäni järkkäämään jälkkärin tälle päivälle. Ajattelin, että hän kävisi ostamassa meille jätskit tai jotain. No kuinka kävikään! Tiedossa onkin hänen itse tekemäänsä creme bruleeta :D Voihan haasteiden haaste! Aion kuitenkin syödä oman annokseni, koska yritän kovasti iskostaa itseeni raten viisaat sanat normaalista vaihtelusta. Yksi paahtovanukas ei tee yhtään mitään painolleni. Vapun kunniaksi herkku naamariin vaan ;)


kuva

12 kommenttia:

  1. Seuraavalla kerralla keität riisiä, vaikkei miehesi sitä ottaisikaan! :)
    Nauti oikein kunnolla creme bruleestä. Ja vapusta yleensäkin! :)
    Itse tänään oikein repäisin; otin munkin ja simaa!! Munkki olisi ollut jo tarpeeksi suuri haaste, mutta päätinkin näköjään oikein repäistä simalla. On nimittäin taas kulunut jo (luvattoman) pitkä aika viimekertaisesta kalorillisesta juomisesta, ja nyt oikein kunnon sokeritärsky!! :o :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oiiii, hyvä Mari, mahtavaa! nostan kuvitteellista hattuani :)

      Poista
    2. Onnea Mari munkin puolesta! :)

      Poista
  2. Niin samaistun tilanteeseen grillijuhlissa -> minäkään en syö lihaa enkä käytä alkoholia. Muutenkin oon syömisvammainen, joten kaikki juhlaherkuttelu on vaikeaa ts. ei onnistu. Vältä siis niitä tai sitten en ota mitään, korkeintaan jotain salaattia tai omaan ruokavalioon sopivaa, siis jos on ruokatarjoilua.

    Itsekin helposti skippailen jonkun lisukkeen ottamista, varsinkin jos muut ei ota! Ehkä miehesi voisi seuraavalla kerralla olla tukena ja ottaa sitä riisiä, jos sen seurassa saat sen helpommin tehtyä ja syötyä. Kaikenlainen vieras pelottaa muakin, että ymmärrän täysin fiiliksesi siitä, kun jälkkäriksi tarjotaan jotain muuta kuin on ajatellut. Kauheaa, oma järjestys ja ennakkoon ajateltu kuvio menee uusiksi!

    Hienoa, että sait miehen tekemän herkun nautittua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että en ole tämänkään ongelmani kanssa yksin, mutta tietty ikävää, että sulla on sama homma :S Se on tosi kiusallista kieltäytyä monta kertaa!

      Joo olis vaan pitänyt sanoa, että mä tartten riisin, joten sitä on tehtävä. Varmasti miehenikin olisi sitä kuitenkin ottanut. Ens kerralla sitten :)

      Joustavuutta pitäis harjoitella ihan hirveesti, ettei mene ihan puihin muutoksista. Mutta ei hitto kun oli hyvää :>

      Poista
  3. Täääh mä en oo tiennyt ettet sä käytä alkoholia ollenkaan, just kun oot joskus kertonut joistain biletyshommista niin oon kuvitellut sun juovan alkoholia siellä. Ei sillä, hyvä juttu se vaan on! ;) Mäki oisin halunnut munkkia, muttei missään ollut :D Mut tuli kyllä syötyy kaikkee muuta sen edestä :D Ja noi ruuat :P Olisimpa mäkin ahkerampi ruuanlaittaja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo huhtikuun alussa tuli vuosi täyteen tipatonta :) voin kyllä suositella, vaikka se kyllä vaatii totuttelua. Plus aika pitkään joutuu sietämään sitä "mikset sä juo" huutelua, mutta kyl sekin loppuu kun porukka tottuu.

      Hyvä jos onnistuit edes vähän herkuttelemaan :) Mäkään harvoin teen muuta ku ihan perus kanakastiketta. Ei arkena jaksa panostaa :P

      Poista
    2. Herkuttelin yli parin tuhannen kalorin edestä ruuan lisäksi, etten vain vähän ;)

      Ei kyllä aina arkena jaksa :D

      Poista
    3. Mulla juomattomuus alkoi jo vuosia sitten muiden terveellisten elämäntapojen myötä. Nyt se vaan tuntuisi jo niin vieraalta pistää pää sekaisin.

      Mitä muuten syöt työpäivinä? Onko omat eväät vai käytkö jossain lounaalla?

      Poista
    4. Hyvä Eeva :))

      Joo mullakin on välillä sellaisia hetkiä, että pitäiskö katkaista tipattouus, mutta sitten kun muista ne kaikki syyt, joiden takia lopetti, niin ajatus häviää aika nopeasti :)

      Mä teen lähes poikkeuksetta eväät, koska vieraan ruuan annostelu on vielä tosi vaikeaa. Plus tykkää pitää ns työlounaita eli syön koneen ääressä työn lomassa. Vie vähemmän aikaakin näin ;)

      Poista
  4. oioi ruuat näyttää hyviltä! ja toi salmiakkisuklaa on yhtä mun lemppareista, namnam. toivottavasti pystyit syömään creme brulen vaikka pelottaisikin, niin sitä pääsee eteenpäin. mutta sen varmasti olet jo toipumisprosessin aikana oppinut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pystyin, vaikka olikin iso annos. Oli sairaaaaaaan hyvää :) Mieheni mietti, että pystyisinkö kotona harjoittelun jälkeen ottamaan joku kerta creme bruleen nyt sit myös ravintolassa, mutta se tuntuu vielä liian haastavalta. Ehkä jonain päivänä sekin onnistuu :)

      Poista