Kaverin sanat kummittelevat.
Eilen mua vaivasi aivan uskomaton väsymys. Sen lisäksi seurana oli koko päivän kestänyt päänsärky, ja vatsakin oli kipeä suurimman osan päivästä. Hiphei-fiilis siis. Lisäksi illalla oli jotenkin hirveä heikotus olo, ja ihan oikeasti luulin oksentavani. Olin syönyt hyvin koko päivän, joten siitä se ei voinut johtua. Inhottavaa tuollainen, koska yleensä kaikenlaiset "olot" liittyvät syömisten vähyyteen. Piristi kuitenkin nähdä hyvää kaveria töiden jälkeen :)
Puhuin kaverilleni siitä, kuinka ristiriitaista on, että olen jo näin iso. Hän siihen tokaisi "aijaa en mä vaan mitään oo huomannut". Hän on hyvin vilpitön ihminen, joten uskoin häntä. Ensin otin kommentin positiivisena juttuna ja sanoinkin, että tämä lämmitti mieltä kovasti. Mutta sitten ajatus kääntyikin niin, että ehkö hän ei vain ole koskaan pitänyt mua laihana. Koska siis faktahan nyt on, että vaikka en painoani tiedäkään, on kiloja tullut lisää 9-10 sitten viime kevään. Voi luoja kuinka hurjalta määrältä tuo kuulostaa! Ja sitähän se tietysti onkin. Miettikää nyt, kyllä se vaan näkyy, jos on lihonut kymmenen kiloa. Vaikka siis juu, mun tapauksessa se ei ole lihomista sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta you got my point. Mun teki mieli lähettää hänelle joitain viime kesän rimpulakuvia, mutta en tietenkään aio tehdä niin. Jotenkin sitä vaan jää aina ylianalysoimaan muiden sanomisia.
Kaverini sai mut myös pohtimaan tän päiväisen Älä laihduta-päivän teemaan sopivaa asiaa. Mulla ei ole kavereita, jotka puhuisivat laihduttamisesta tai treenaamisesta epäterveeseen sävyyn (onneksi!). Silti jotenkin tuntuu pahalta kuunnella, kuinka toinen on onnistunut laihduttamaan. Tulee vain sellainen olo, että eikö sitten koskaan ole hyvä. Oikeasti kaikki laihduttamisesta puhuvat kaverini ovat normaalipainon ylärajalla tai ihan snadisti ylipainon puolella taulukoiden mukaan, mutta mielestäni kuitenkin kauniita ja kivan näköisiä kaikin puolin. En oikein osaa reagoida, kun toinen sanoo mahtuvansa nyt tavoitehousuihinsa. Tai luettelee kaikkia erilaisia mittaustapoja tulosten seuraamiseen. Onko sekään tervettä? Toisaalta nykyään kaikenmaailman kehonkoostumusmittaukset ovat enemmän kuin in, joten ehkä se sitten on ihan normaalia. Itse vain on vielä niin herkkä kaikenlaiselle tuohon suuntaa menevälle puheelle. Miksi pitää laihduttaa, ellei ole sairaalloisen ylipainoinen? Niinpä niin.
Ps. Puhelimeni kuoli, joten kuvia ei nyt ole tullut otettua :/
Se ei huomaa, koska ei ihmiset normaalisti kiinnitä niin tiukasti huomiota ulkonäköön :) ja hei mulle on tullu reilusti yli 10 kg lisää ja moni ei sitä huomaa:p
VastaaPoistaJa mä ainakin oon tosi herkkä kaikelle laihdutus aiheiselle, oikee särähtää korviin ku joku puhuu vaa'an luvuista, karppaamisesta ymsyms...
Niin se voi olla joo, en taas tullut ajatelleeksi tuota. Ai jaa, no hyvä kuulla, että sulla on samanlaisia kokemuksia :)
PoistaSe on jännä, kuinka kaikki tommoset oikein korostuu toisen puheesta omaan korvaan!
Niinkuin Milla sanoi, ei ihmiset kiinnitä paljoa huomiota muiden ulkonäköön.
VastaaPoistaargh, nyt tuli kova hävetysläskikohtaus, joten tämä kommentti loppui näköjään aika lyhyeen.. D:D
:DD haha, no toivottavasti menee kohtaus nopeesti ohi!
Poistajoo, onneksi se ahdistuskohtaus jäi aika lyhyeen. ;)
PoistaMinuakin ärsyttää joka puolelta tulviva laihdutus/ruokavalio/superfood -info. Oon niin herkkä sellaiselle. Siis että alkaa vertaamaan omia juttuja niihin, kun just pitäisi päästää irti kaikesta yliterveellisestä ja ortoreksisesta ajattelusta.
VastaaPoistaToi on jännä juttu, että alkaa pyörittelemään toisten sanomisia ja saattaakin kääntyä omassa päässä negatiiviseksi, vaikkei toinen olisi niin ajatellutkaan tai tarkoittanut.
Ja sit kun ne jutut kirjoitetaan esim. lehtiin semmosella "tämä on ainoa oikea totuus"-tyylillä, niin on vaikea kyseenalaistaa niitä, ainakin vielä.
PoistaJoo niin on, ja nimenomaan kun ei toinen ole tarkoittanut mitään pahaa! Tulee ihan huono omatunto, kun vääntää toisen sanomisia ihan miten sairaus haluaa :/
Toi on niin tuttua, että toisen sanomisia alkaa pyöritellä päässä ja sairaus kääntää ne ihan päälaelleen.
PoistaYhtenäkin päivänö voivottelin äidille, kuinka mua on alkanut taas pyörryttää ja väsyttää kamalasti. Äiti kysyi sitten, että haluisinko varata ajan lääkärille. Hänen kysymyksessään ei siis ollut mitään väärää, mutta mun mielestä sain haukut niskaan...
Just noin se menee. Mieli on kyllä niin kompleksinen järjestelmä :P
Poista