Samaa ja samaa ja samaa ja samaa ja samaa ja...

Olen eilen ja tänään syönyt kouralliset salmiakkia ja sipsejä. Eikä edes ahdista. Ainakaan hirveästi. Tai no, ehkä mä vähän huijaan myös itseäni yrittämällä väittää, ettei ahdistaisi. Sanotaanko vaikka niin, että ahdistaa, mutta omatunto tuntuu melko puhtaalta herkuista huolimatta. En jaksaisi enää olla sairauden vietävissä, ja herkuttelu tuntuu niin kivan normaalilta. Sairaus kuitenkin näkyy normaaleissa aterioissa edelleen hyvin voimakkaasti. En voi ymmärtää vieläkään, miksi en pysty ottamaan keiton kanssa toista leipää, mutta pystyn ottamaan salmiakkia. Tai miksi alan itkemään, kun tarjolla onkin vain normaaleja jogurtteja, mutta kuitenkin saatan napostella sipsejä puolisoni kulhosta. Mieluummin herkut olisivat se lamaannuttava tekijä, eikä ruoka. Toisaalta, jos ajattelee paria viime vuotta, tuntuu tämä käyttäytyminen ihan loogiselta. Pitkään elin niin, etten syönyt ruokaa, jotta sain nauttia herkuista kun niitä oli tarjolla. Jos oli juhlat tulossa, nipistin kaikesta entisestään saadakseni ottaa jotain hyvää. Siitä, mistä tämä käyttäytymismalli on alkujaan lähtenyt käyntiin, mulla ei ole harmainta aavistustakaan. Pitäisi penkoa varmaan vielä syvemmältä ja kauempaa, mutta en sitä välttämättä pysty yksin tekemään. Aina ei menneiden pohtiminen ja syiden hakeminen auta, mutta tässä asiassa uskoisin olevan hyötyä, jos ymmärtäisin alkuperän. By the way, kylläpä aina hävettää myöntää tämmöisiä herkkujuttuja, olen ihan p*ska anorektikko :D

Havahduinpa tänään muuten once again siihen, kuinka olen taas niin urautunut tiettyihin ruokiin. Vai miltä tämä kuvajono näyttää?

Jos johonkin olen tyytyväinen, niin siihen, että uskalsin pitkästä aikaa ottaa leivän päälle kananmunaa. Kiitos Lotan postauksen :) Olen kuitenkin sokeutunut sille, että syön pitkään täsmälleen samoja annoksia. Sitten rohkaistun ja vaihdan, mutta takerrun uuteen vaihtoehtoon taas moneksi viikoksi. Miten onnistuisin saamaan vaihtelua? Yksi syy samoihin safkoihin on kyllä myös se, etten yksinkertaisesti jaksa joka päivä kokata. Niinpä teen yhtä ruokaa isomman satsin, jota sitten syön monta päivää. Niin kai tekevät monet muutkin ilman tämmöitä yksipuolistumista, joten miten voisin ihan käytännön asioiden kautta yrittää rikkoa tää kuviota? Anyone?