Perjantailäskiahdistus

kuva

Mä en jaksa. Mua ahdistaa niin paljon, että tekisi vain mieli lähteä lenkille ja juosta kolme tuntia. Mun maha tosin on niin täynnä, että varmaan kuolisin mahakipuun matkalla. Mä vihaan tätä tunnetta, kun maha on liian täynnä! Olen syönyt ihan liikaa herkkuja, mun takapuoli on v a l t a v a. Siis V A L T A V A. Mieheni mielestä ei ole, mutta hän näkee mut joka päivä, joten ei hän huomaa muutosta. Mä en tiedä, kuinka pystyn enää koskaan käyttämään mitään tiukkoja kesävaatteita saati bikineitä. Haluaisin vain hyväksyä muuttuvan kropan, ja välillä siinä onnistunkin. Kuitenkin edelleen ne hetket, joina vakuutan itselleni näyttäväni paremmalta ja syömisen olevan hyvästä ovat niitä, joina olo on iso. Silloin tuntuu, että ainoa keino säilyttää mielenterveyden rippeet on vakuutella noita asioita itselleen. Hoikan olon vallitessa en todellakaan halua syödä tai tulla isommaksi. Mua harmittaa, että paino on noussut niin helposti ja että pystyn liian helpolla syömään kaikkea p*skaa. Jälkiahdistus on toki edelleen jäätävä, mutta voikun en pystyisi edes laittamaan niitä herkkuja suuhuni. Hyvinä hetkinä havahdun, että ei tämän kuuluisi olla näin helppoa. Huonoina hetkinä ihmettelen, kuinka hiton vaikeaa voi joku hemmetin syöminen aikuiselle naiselle olla, noloa. 

kuva

Kuitenkin kuten jo aiemmin kirjoitin, en jaksa enää alkaa pudottamaan painoa. Pudotusta olisi edessä jo niin monta kiloa, etten jaksa sellaista enää. Tuntuu, että peli on laihduttamisen osalta menetetty. Sehän on toisaalta hyvä, koska tavallaanhan sitten anoreksian peli on menetetty. Tai no, ei aivan. Jos sanon suoraan, niin jos olisin varma, ettei aineenvaihduntani tyssää ja mene säästöliekille, aloittaisin painon pudottamisen heti. Siitä ei kuitenkaan ole takeita, joten en halua riskeerata. Mieli on edelleen hyvin sairas :(

kuva

 

 

Sitten yksi ruokasaavutus. Olen syönyt tällä viikolla kaksi kertaa banaania. Alkuviikosta tukihenkilön kanssa sovittiin (lue: th käski), että syön vähintään joka toinen päivä banaania. Olen kaupan pienimmät banaanit valinnut, mutta silti iso saavutus! Välipalat ovat olleet hankalia, joten th ehdotti karjalanpiirakkaa ja banaania, ja että ostaisin niitä jo isomman satsin töihin valmiiksi. Pari kertaa noudatin tätä, mutta kuinkas ollakaan ne unohtuivat ja välipalaksi tuli kaikenlaista turhaa (esim. lusikallinen hilloa ja hunajaa sekä muutama ohut pipari, wtf). Mun versio banaani-piirakka-välipalasta:pienin mahdollinen bansku ja vuoksenpiirakka. Melkein siis sopimuksen mukainen. Toi banaani kyllä näyttää isolta kuvassa, mutta jos vertaa kämmeneen, niin ei se oikeasti ollut kovin iso. Maistui ihan ookoolta, vaikka en vieläkään sitä oikein haluaisi ruokavaliooni hyväksyä.

Huomenna kirjoitan kysymyspostaukeen vastaukset!