Mua harmittaa, että pienikin läskiolohetki saa mut aivan tolaltani ja vähentämään ruokamääriä. Tänäänkin lounas jäi melko kevyeksi, vaikka otinkin keiton seuraksi rohkeasti paahtoleipää.
 |
| Lounas tänään: kasviskeittoa raejuustolla ja hapankorppusilpulla täydennettynä paahtiksen kera. |
Tukihenkilön kanssa kaikki tuntuu aina niin paljon helpommalta. Siinä mielessä osasto ei olisi huono idea, siellä kun joku katsoisi perään jokaisen ruokailun kohdalla. Ehkä tämä tästä. Onneksi mulla on tosi paljon ihania ihmisiä ympärillä, joilta saan tukea. Nytkin pyysin yhtä hyvää työkaveriani auttamaan, jos lauantaina pikkujouluissa on buffet. Siis miettikää, että mulla on niin upea työkaverikin, että voin pyytää jeesiä annostelussa! Lähinnä tarvitsen jonkun sanomaan, mikä on riittävä tai normaali määrä.
Tukihenkilö muistutti päivällisen jälkkärin puuttuvan vielä tältä päivältä. Meinaan itse unohtaa jälkiruuan aina tai sitten nappaan niitä hiton pastilleja ja omenaa. Ei hyvä. Nyt aion ottaa jäätelöjälkiruuan iltapalan kanssa. Ja aion nauttia siitä! Vaikka maha kasvaa ja paino nousee, aion selättää ahdistuksen. Aion selvitä voittajana tästä kaikesta!
Sulla on ihailtavan hieno asenne! :D Ihan mahtavaa, miten olet päättänyt parantua, etkä anna huonojenkaan hetkien lannistaa. Ihailen sua suuresti.
VastaaPoistaTukihenkilö kuulostaa varsin hyödylliseltä olennolta. :) Itsellä kun ei ole normaalista juuri käsitystä...
Paljon voimia taas jatkoon, pidä lippu korkealla. ♥
Kiitos paljon! Pakko se on vain yrittää itselleen toitottaa ihan jatkuvasti, että tästä selviän. Liian monta vuotta on jo mennyt anoreksian pillin mukaan. En kyllä selviäisi tästä yksin, siksi kannustankin kaikkia hakemaan apua. Kun normaali on hämärtynyt - kuten sinullakin - ei siihen yleensä auta kuin ulkopuolisen apu.
PoistaVoimia sullekin <3
Se että tuntuu läskiltä ei tarkoita, että olisit sitä!
VastaaPoistaMieli on monimutkainen juttu, mutta kaikkea ei pidä uskoa. ;)
Itteäni ei enää hirveästi läskiahdistukset vaikuta ruokailuihin. Ahdistuksia tulee, mutta kun niihin ei jää roikkumaan, menee ne kyllä ohitse.
Voimia sulle! <3
Sillä hetkellä ei vain usko mitään muuta kuin sitä omaa oloa :S Ihana kuulla, että olet jo päässyt noin pitkälle tuossa asiassa. Toivottavasti itsekin pystyn vielä jossain vaiheessa työntämään läskiolon syrjään ja olla vähentämättä ruokamääriä sen takia. :)
PoistaKiitos ja samoin♥
Aivan varmasti pystyt syömään kunnolla, vaikka olisi läskiahdistus menossa.
PoistaSe vaatii vaan peljon harjoitusta! Joka kertaa täytyy vaan lappaa se sovittu ruokamäärä mahaan, oli mieli kuinka musta tahansa.
Sä jos joku selviät tolla asenteella :) Ja just tuo varmasti antaa paljon motivaatiota, että oot sairastanut noin hirveen pitkään... että ne pienemmätki anoreksian "hohdon" rippeet on häippässy.
VastaaPoistaTuli tosta painon noususta mieleen, että mä vähän jo ootan sitä, että paino ois siinä sopivassa, jottei tarvi kokoajan tiedostaen tehä töitä sen eteen tai miettiä sitä.. :D
Kiitti Eeva, olipas kivasti sanottu :) Niinpä, jos ei anoreksia oo antanut mulle pilvilinnaa vieläkään, ei se tule sitä ikinä antamaankaan.
PoistaMulla on niin ristiriitaiset ajatukset painonnoususta, etten oikein saa edes itse selvää mitä oikeasti ajattelen siitä. Todella hyvä, että sulla on tommoi fiilis siitä, hyvähyvä :)