Höh.

Taas saan jatkuvasti huomata, kuinka hemmetin vääristyneitä mun ajatukset ovat. Muutama esimerkkitilanne:

- Olemme lähdössä joululoman aikana mieheni vanhempien luokse muutamaksi päiväksi. Laitoin heille etukäteen piiiitkän sähköpostiviestin, jossa kerroin mm. ateriasuunnitelmani ja mitä tuotteita käytän tällä hetkellä. Kirjoitin viestiin näin: " Määrät ovat varmaan suuren oloisia, mutta tällä hetkellä painotavoite on vielä niin monen kilon päässä, että näillä mennään ahdistuksesta huolimatta." Mieheni soitti porukoilleen ja kysyi, oliko heillä mitään kommentoitavaa viestiini. Ei kuulemma ollut, paitsi että "aika pieniähän nuo määrät ovat". WTF!?!?!?!?!?

- Mun maha on mun mielestä jo aika iso ja muutenkin olen levinnyt joka suuntaan kilojen myötä. Huomasin kuitenkin, että xs-kokoinen tyköistuva hameeni ei ole edelleenkään tiukka vyötäröltä. En kai voi olla mikään valtava.

-Mielestäni puuroannokseni on riittävä, mutta ei se taida olla, kun syön sen kotona Kokon xs-kulhosta ja töissä kahvikupista.

Tämmöisiä tuli mieleen viime päivien tapahtumista.

Tänään jouduin taas kerran pettymään itseeni, kun piti valita päivällisen korvike. Olisin halunnut kaupasta juustoruisleivän, mutta niitä ei ollut saatavilla. No mihin päädyin? Porkkanapiirakkaan ja skyr-rahkaan. Mun fiilis oli tällainen kaupasta kävellessäni:

kuva

Möks. Enkä silti pystynyt kääntymään takaisin ja ottamaan jotain muuta täytettyä leipää tai edes kahta porkkanapiirakkaa. Rahkakin oli se kevyin mahdollinen. Tuplamöks. Iltapala oli onneksi runsas ja otin herkuksi piparitaikinaa, omnom ja nam. Enää siis ehkä vain yksinkertainen möks.