Oireiluani

Ajattelin kertoa vihdoin tarkemmin omasta oireilustani. Monista olen jo maininnut, mutta tässäpä abouttiarallaa kaikki käyttäytymiseen liittyvät oireiluni. En kirjannut erikseen syömisen kontrollointia ja minimaalista syömistä, koska se on aika given.

Chew and spit
Tätä tein erityisesti bulimisen vaiheen loputtua, mutta edelleen tätä tulee tehtyä turhan usein. Otan siis ruokaa suuhun, mutta en niele sitä. Yleensä teen tätä ylimääräisten herkkujen kohdalla. Joskus pureskelu auttaa hillitsemään makeanhimoa, mutta usein ei. Tämä on vahingollista mielen lisäksi myös ruuansulatuselimistölle. Hampaat tietenkin kärsivät happohyökkäyksen takia, mutta hieman ehkä yllättäen tämä on erittäin haitallista myös vatsalle. Kun ruokaa pureskelee, elimistö valmistautuu sen syömiseen eli myös nielemiseen. Näin ollen vatsa tuottaa jo mahahappoja valmiina sulattamaan ruuan. Vaikka ruoka ei sinne asti päädykään, mahahapot ovat jo ehtineet erittyä. Tämä voi aiheuttaa vatsaongelmia. Myöskään täysin kalorivapaatahan tämä ei ole, koska osa rasvoista ja sokereista ehtii imeytyä suun limakalvojen kautta.

Itsensä mittaaminen mittanauhalla ja vaa'alla
Vaakalakko on pitänyt onneksi. En ole koskaan käynyt jokaisen suupalan jälkeen vaa'alla, mutta 1-2 kertaa päivässä oli aika yleinen määrä jossain vaiheessa. Tällä hetkellä en edes uskaltaisi katsoa lukemaa, koska se on kasvanut niin roimasti. Mittanauhan olen ottanut muutaman kerran esiin, mutta senkin olen jättänyt kaappiin, koska ahdistun kasvaneista senteistä vain liikaa.

kuva

Kalorien laskeminen
Olen saanut kalorilaskuria aika hyvin hiljennettyä. Vaikeaa se on ollut, enkä siitä ole täysin päässyt vieläkään, mutta laskuri ei raksuta enää koko ajan päässäni. Ruoka-aineiden kalorit tsekkaan silti edelleenkin aina.

Kropan kokeilu/mittailu käsillä
Ei riitä, että pelkästään katselisi itseään usein. Pitää myös testailla, että tuntuuko se ja se luu vielä, entä meneekö käsi ympäri sieltä ja tuolta. Olen tätäkin pyrkinyt vähentämään, mutta erityisesti vatsan alueen tunnustelu on vielä päivittäistä.

Lääkkeet
Muutamia kertoja olen syömisen pelossa ottanut lääkkeitä, jotka aiheuttavat sen verran huimausta ja epätodellisen olon, että ei tee vahingossakaan mieli syödä. En ole ottanut niitä yliannostusta tai mitään, mutta ne ovat olleet keskushermostoon vaikuttavia kolmiolääkkeitä. Edellinen kerta taitaa jäädä viimeiseksi, koska sain niin voimakkaan pahoinvointikohtauksen, että säikähdin.

Närppiminen
Tykkään närppiä muiden ruuista pieniä paloja tai tiettyjä ruoka-aineita. Esim. herkkusienet ja oliivit kummallisesti häviävät risotosta ;) Nyt kun olen alkanut itsekin syömään kunnolla, tämä on vähentynyt. Ei tarvitse närppiä, kun voi syödä koko setin :)

Oksentelu
Buliminen vaiheeni oli aivan sairauden alkuvuosina. Ahmin ja oksentelin noin vuoden. En ole lopetuspäätöksen jälkeen oksentanut kertaakaan tahallisesti. Päätöksestä on nyt 9 vuotta.

Pakkoliikunta
Nyt on voimassa liikuntakielto, jota olen melkoisen hyvin noudattanutkin. Satunnaisia ahdistuksen aiheuttamia lihaskuntohetkiä on ollut, mutta ne ovat yllättävän olleet harvassa. Sairauden aikana pakkoliikuntaa on ollut välillä enemmän, välillä vähemmän. Viimeisen parin vuoden aikana se lähti aikalailla lapasesta. Aina tuli huono omatunto, jos jäin tavoitteistani. Olin kiukkuinen kuin ampiainen, jos vaikka jumppani peruttiin.

Peilaaminen
Ei ole normaalia olla pällistelemässä peilin kautta omaa vatsaansa ja reisiväliään monta kertaa päivässä. Olen yrittänyt vähentää tätä ja onnistunutkin välillä, mutta on se niin vaikeaa...

kuva

Piheys
Olen aina ollut tarkka rahan kanssa ja säästeliäs, mutta tiedän kontrolloivani nyt erityisesti rahankäyttöä, kun en voi kontrolloida enää syömisiäni samaan tapaan kuin ennen. Rakastan lahjojen ostamista muille, mutta rahan käyttäminen itseeni on vaikeaa. Tämä liittyy yleisesti sallivuuteen - tai siis sen puutteeseen - ja itseensä panostamiseen. Kaikki ostokset pitää ansaita.

Pilkkominen ja puolittaminen
Olen saanut vähennettyä erityisesti leipien pilkkomista ja repimistä. Se on kuitenkin jo niin automatisoitunutta toimintaa, että siihen pitää oikeasti keskittyä, ettei niin tekisi.

Porkkanoiden yltiökulutus
Porkkanoita söin ennen säännöllistä syömistä niin paljon, että maksani ei tykännyt ja iho alkoi muuttua oranssiksi. Olin aivan koukussa porkkanoihin, eikä niistä vieroittuminen ollut helppoa. Nyt pystyn syömään niitä menemättä aivan överiksi. Pystyn myös olemaan ilman niitä. Porkkanoilla vain täytin vatsaa, kun en muuta juuri syönyt.

Pureskelu
Vanha oire on palannut. On toki hyväksi pureskella kunnolla, mutta minulla se menee usein överiksi. En laske mitään tiettyä lukumäärää pureskeluja, mutta huomaan jauhavani turhan pitkään.

Siivoaminen
Siisteys on jees, mutta tiedän oman puunaamiseni menevän välillä överiksi. Usein saan hullun siivousvimman juuri pahimman ahdistuksen aikana, ja olen siis oikeasti aivan hullu silloin. Joka tielleni eksyy, saa tiskirätistä :D

Tiettyjen astioiden käyttäminen
Pieniä, lasten astioita olen käyttänyt jo ties kuinka monta vuotta. Olen pyrkinyt turva-astioista eroon, mutta kotona ne silti aina vetävät puoleensa.

Veden tai teen juominen
Juon vettä koko ajan. Mua alkaa ahdistamaan, jos ei ole juomapulloa käden ulottuvilla. En juo kuitenkaan liikaa, vaan määrä pysyy parissa-kolmessa litrassa/päivä. Teen juominen on vähentynyt radikaalisti säännöllisen syömisen aloittamisen jälkeen. Sitä ennen join teetä täyttääkseni vatsani. Nykyään teetä tekee mieli lähinnä silloin, kun olen todella kylmissäni esimerkiksi ulkoilun jälkeen tai kun olen kahvilassa.

kuva

 

Huh, kylläpäs on paljon kaikenmoisia oikutuksia, enkä varmasti kaikkea muistanut tähän kirjoittaa.