maanantai 2. joulukuuta 2013

Pieni reissukooste

Viikonlopun minireissu sujui oikein hyvin. Oli todella hauskaa! Tuli naurettua, käveltyä, shoppailtua ja no tietysti syötyäkin. Olen melkoinen alennushamsteri, joten onnistuin tekemään hyviä ja halpoja vaatelöytöjä :) Nyt ovat pohkeet taas sen tuntuiset, että on tosiaan tullut käppäiltyä kilometri jos toinenkin. Matkan loppuosaa varjostivat litimärät sukat (reiät kengissä ja räntäsade, ei hyvä yhdistelmä) sekä aivan kammottava vatsakipu. Olin todella tuskissani mahani kanssa, enkä vieläkään tiedä mistä kipu sai alkunsa. Melkein 5-6 tuntia meni about kaksinkerroin istuessa ja henkeä haukkoessa. Pakolliset kävelyosuudet olivat melko tuskaisia. No, se meni onneksi jossain vaiheessa ohi. Mikä lie oli.

Ruokailut sujuivat paremmin kuin odotin. Vaikka olinkin päättänyt tsempata kunnolla, yllätyin kuinka hyvin meni. Ei tullut pahoja ahdistuksia ja annoin itselleni myös luvan herkutella mm. suklaalla kun sitä oli tarjolla. Kaksi kertaa syötiin aamiaisbuffetissa. Molemmilla kerroilla mun kädet tärisivät ihan hirveästi. En tiedä olinko niin jännittynyt vai oliko verensokeri vain yksinkertaisesti niin alhaalla, mutta näitä kummoisempia ahdistuksen tai paniikin oireita ei reissussa tullut. Tässä muutama ruokapoiminta:

Lauantaina lounaalla ystäväni tilasi bruschettaa yhteiseksi alkupalaksi. Onneksi olin harjoitellut kotona vaalean leivän syömistä, joten tätäkin oli helpompi maistaa. Söin omastani vain puolet, koska mielestäni täyte oli turhan valkosipulista. Pääruoka-annokseni oli keitto, joten totesin, että päivällisen on oltava sitten hieman haastavampi.

Tässä siis bruschettan jämäpuolikas.

Lauantaina päivälliseksi oli valikoitunut jo etukäteen yhden raflan kanawokki, mutta emme päässeetkään kyseiseen ravintolaan. Otin kuitenkin vaihtoehtopaikassa kasviswokin ja pyysin siihen kanaa lisäksi. Tässä wokissa ei kuitenkaan ollut nuudeleita ja annos oli suht pieni, joten ateria ei ollut siinä mielessä niin haasteellinen kuin oli tarkoitus. Tein kuitenkin kokonaisuudesta hieman tuhdimman ottamalla palan vaaleaa leipää ja kaverin kermaviilikastiketta. :)

Kaikki valokuvauksen harrastajat varmasti itkevät verta näiden mun maailman p*skimpien kuvien edessä :D

Olin ajatellut, etten syö iltapalaa, koska päivällinen meni aika myöhäiseksi. Söin hotellihuoneessa kuitenkin porkkanapiirakan ja rasiallisen pastilleja. 

Söin la-päivälliseksi suunnitellun nuudelia sisältävän kanawokin sunnuntaina lounaalla. Linjastolla piti annostella kasvikset ja nuudeli kokille wokattavaksi. Ystäväni oli maailman paras tuki tässä, ihan oikeasti! Olin vähän hukassa ja sanoin hänelle suoraan, etten tiedä paljonko nuudelia kuuluu ottaa. Ystäväni oli vieressä ja kertoi mikä on hänen mielestään hyvä annos. Olin niin kiitollinen <3 Oli muuten hyvää ruokaa :)

Iso annos, mutta söin kaiken! Nam!

Sunnuntain päivällinen korvautui myslipatukalla ja suklaakarkilla, mutta mahakivuista pikkuhiljaa selvinneenä ei todellakaan tehnyt mieli mitään ruokaa. Söin kotona aika paljonkin normaalia isomman iltapalan ja herkuttelin vielä suklaalla ja mieheni leipomuksilla.

All in all todella ihana viikonloppu, vaikka kauheasti ei levättyä tullutkaan. En voi sanoa olleeni matkalla täysin vapautuneesti ruokian suhteen tai valinneeni tismalleen mitä halusin, mutta mielestäni söin tosi rohkeasti. Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon, joka sisältää myös viikonloppuna haasteellisia hetkiä pikkujoulujen takia. 

11 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! Hienoa, että kaverisi auttoi, pystytkö puhumaan hänen kanssaan sairaudestasi? Ja hei, kuvat on hyviä niin kauan kun niistä saa selvää! :) Noista painoindeksitaulukoista, niin voisitko linkittää netistä jonkun luotettavan? Olin ihan paniikissa, kun kaikki väittää eriä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyseinen kaveri on sen verran hyvä ystävä, että olen hänelle kertonut avoimesti missä mennään. Nytkin pystyin heittämään jonkun hoitooni liittyvän kommentin ihan yhtä luontevasti kuin olisin puhunut säästä. Se on tosi vapauttavaa :)

      En pysty ottamaan kantaa siihen, mikä taulukoista olisi enemmän tai vähemmän luotettava. Normaalipainon raja taitaa olla kuitenkin aikalailla sama kaikissa, joten ehkä ei kannata takertua siihen, onko jokin tietty indeksi määritelty lieväksi, hengenvaaralliseksi, merkittäväksi, vakavaksi, sairaalloiseksi tai mitä ikinä. Itsekin aloin nyt miettiä, että ehkä se on vain sitä sairasta ajattelua, että alipainossakin pitää seurata jotain tiettyä asteikkoa. Alipainoa on kaikki alle 18,5, eiköhän tyydytä siihen tietoon ja mennä sitä kohti jos sen alla olet sinäkin ;)

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Oi jee, hyvä Niina taas! Mullakin lauantaina vaihtui iltapala karkkeihin :D Toi nuudeliannos näyttää hyvääältä ja normaalikokoiselta, ei mitenkään suurelta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti :> Kiva kuulla, että tuon kokoisia tai vielä isompiakin annoksia voi ihan hyvin syödä :)

      Poista
  4. Hyvä sinä!!
    Tästä on hyvä jatkaa kohti uusia haasteita!
    Mullakin tulee olemaan haasteita tulossa, kun käydään kohta reissussa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä oli paljon kivempi fiilis ihan oikeasti syödä jotain normaalia sen sijaan, että itse näykkisi omenaa muiden pastalautasten vieressä :P Koita säkin parhaasi mukaan nauttia matkasta ja kokeilla uusia juttuja <3

      Poista
  5. Ihan mahtavaa! :) Hyvä, kun haastat itseäsi. Suoriuduit hienosti!
    Juhlinnat ovat haasteellisia aina, pitää vaan koittaa ottaa tilanne rauhallisesti ja selvitä. Itselläni on luvassa todellinen koitos ylihuomenna, kun luvassa on ravintolareissu... A-P-U-A!

    M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä jos tekisit ravintolan suhteen samoin kuin mä tein edellisillä kerroilla? Eli päätä annos etukäteen ja pysy päätöksessäsi. Äläkä ota sitä salaattia tai kevyintä keittoa! Olisko sulla siinä mukana ketään, jolle voisit sanoa, että ei anna sun tilanteessa muuttaa mieltäsi?

      Selviät ihan varmasti, jos vain otat tavoitteeksi astua oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Seuraavalla kerralla se on jo helpompaa. Itsekään en olisi tästä matkasta selvinnyt näin hyvin ilman harjoituskertoja!

      Poista
  6. Mitä pastilleja söit? reagoiko sun vatsa mitenkään sokerittomiin pastilleihin? mulla aina tulee hirvee ummetus ja pallo maha :D ei kestä siis syödä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep sokerittomia olivat. Yhdessä vaiheessa mullakin reagoi vatsa, mutta olen Läkerölien ja Pirkan sokerittomien salmiakkipastillien suurkuluttaja, joten olen kai tottunut niihin aika hyvin. Välillä ne kyllä turvottavat vieläkin, mutta joskus aiemmin kutsuin noita Pirkan pastilleja ripulikarkeiksi, koska niistä tuli aina, no, nimen mukaiset oireet :D Enää ei. Olen kyllä yrittänyt vähentää, koska se ovat olleet sellaista ateriankorviketta tavallaan pitkään.

      Poista