Helppo skippaus vaihtui haasteeseen ;)

Tänään olen yrittänyt tulla toimeen kasvaneen mahani kanssa. Eilen sanoin tukihenkilölleni, että musta tuntuu etten ansaitse ruokaa, ellei maha ole kuopalla. Olen alkanut ostaa enemmän ja enemmän kaikkia löysiä paitoja, joilla peitän möhikseni. Onneksi löysät ja ylisuuret paidat ovat nyt muodissa, heh.

Asuni tänään, masu hyvin peitossa ja kukaan ei huomaa raskausmahaa ;)

Mulla oli tänään kampaaja pitkästä aikaa. Se oli sellaiseen aikaan, että päivällisen skippaaminen olisi ollut enemmän kuin helppoa. Mä kuitenkin tsemppasin ja ylitin itseni. Ostin kaupasta kolmioleivän ja söin sen ennen kampaajaa lennosta! Tonnikalakolmioleipä, melkoinen suoritus. Päätin jo ennen kauppaan menoa, että ostan sen tai jotain muuta haasteellista. Sanoin sen myös ystävälleni, joten pakkohan se oli toteuttaa kun tuli ihan ääneen sanottua ;) Yhdessä postauksessa mainitsinkin, että olin kolmioleipää tuijotellut jo aiemmin, mutten silloin uskaltanut ottaa sitä. No nytpä uskalsin. Muutaman rundin kaupan ympäri se vaati, mutta rohkaistuin. Laskin kyllä kalorit ja otin kevyimmän, mutta mielestäni tosi hieno suoritus silti. Ei se edes ollut kovin hyvää, enkä syönyt sitä ihan kokonaan, mutta melkein kokonaan kumminkin.Tärkeintä tässä olikin se uskaltaminen.

Siinä se nyt on.

Ja mitä mä teen just nyt? Syön iltapalaa, johon yhdistin taas päivälliseltä puuttuneen jälkkärin. Jäätelöä, ihanaa! Tai no, ahdistaa ihan h*lvetisti eli en tiedä kuinka ihanaa tää nyt oikeasti on, mutta ihan sama. Äh eihän se "ihan sama" ole, mutta nyt on vain vietävä lusikka suuhun ja that's it. Ystäväni sanoi mulle tänään "you are so strong". En välttämättä ole, mutta yritän edes.