Raten käynti tuli taas kyllä todella hyvään saumaan. Aloitin tapaamisen sanomalla, että mun tekisi mieli leikata mun toinen käsi irti ihan vaan, jotta paino olisi pienempi. Jep... Pois lähtiessäni fiilis oli kuitenkin jo ihan hyvä. Vaikka en taaskaan kuullut varsinaisesti mitään täysin uutta, uskon faktat paljon paremmin ammattilaisen kuin vaikka puolisoni sanomana. Tarvitsen samojen asioiden toitottamista, vaikka kuinka osaisin ne jo ulkoa. Ja jotenkin tuntuu, että aina saan kuitenkin jonkun uuden näkökulman, vaikka aihe olisikin tuttu. Olin jo ehtinyt ahdistuksissani ajatella, että ei ole enää mitään väliä vaikka lopettaisin hoidossakin käymisen. Nyt tuli taas todella hyvin todistettua, kuinka paljon tarvitsen säännöllistä tukea.
Raten
kanssa puhuttiin siitä, että jatkuva palelu, heikotukset ja pyörtymiset
sekä meganälät kertovat liian vähäisestä energiansaannista. Yritin
vängätä vastaan, että mutta kun paino ei ole tippunut. Rate muistutti
jälleen kerran kehon aliravitsemusmuistijäljestä. Kehon muistijälki on
vuoden mittainen, joten on oikein ymmärrettävää, että kroppa on edelleen
aika hälytysvalmiudessa. Vielä vuosi sitten olin vaikeassa alipainossa,
ja senpäs kehoni muistaa harvinaisen hyvin :P Ei auta kuin syödä ja
katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ehkä lisää painoa, ehkä ei, kun aineenvaihdunta vielä kiihtyy/normalisoituu. We'll see.
Kävi myös ilmi, että polilla on toukokuussa aloittanut fysioterapeuttisijainen, jolla voisin käydä. Olin tästä todella innoissani, koska uskoisin siitä olevan todella paljon hyötyä. Kehonkuvan häiriöni on ilmeisen voimakas, joten fyssari sopisi kuin nenä päähän. Muutenkin liikunta ahdistaa edelleen, ja haluaisin keskustella siitä enemmänkin. Hyvänä esimerkkinä se, että olen kulkenut fillarillä töihin, ja heti kun tänään se ei käynyt aikatauluihin (+aamulla satoi kaatamalla), alkoi ahdistaa paljon. Myös jalkautuvan tukihenkilön käyttämistä rate ehdotti, vaikkakin olin luullut, että olen sitä palvelua käyttänyt jo maksimimäärän. Ilmeisesti jalkautuvat ovat kuitenkin tällä hetkellä aikalailla tyhjän panttina potilaiden lomien vuoksi (tai jotain), joten ehkä sittenkin :) Odotan ensi viikkoista omahoitajan käyntiä tosi paljon, jotta voimme sopia näistä jatkojutuista.
Äh en jaksa oikolukea tekstiä, pahoittelut jos siinä ei ole päätä tahi häntää. mutta hei jee: jäätelökesä sai tänään jatkoa frozen yogurt-gelato-yhdistelmän avulla :) Wins!

Minäkin kaipaan ammattilaisten vakuuttelua asioista. Vaikka itse tietää, kuinka olisi järkevää tehdä tai tulisi tehdä, uskoo sen helpommin jonkun toisen sanomana. Mullakin on sama, että helposti kuvittelee asioiden menevän tietyllä lailla ja kehittelee juttuja, kunnes ravitsemusterapeutti tai hoitaja ovat palauttaneet maan pinnalle. Kuva omasta tilasta on siis vääristynyt. En tarkoita ulkomuotoa, vaan yleisesti olotilaa ja fyysistä kuntoa.
VastaaPoistaTässäkin mielessä syömishäiriö on tosi itsekäs sairaus, kun viimeiseen asti uskotaan siihen omaan (sairaaseen) mieleen. Onneksi on ammattilaiset, jotka osaavat takoa totuuksia päähän. Vaikka se useamman toistokerran tai ylipäänsä säännöllistä muistuttelua vaatiikin :)
VastaaPoistaToi jäde näyttää herkulliselta! Mistä tommosta saa?
VastaaPoistaMä ostin ton semmosesta pienestä kiertävästä kojusta. Hitsi kun en muista sen nimeä :/ Toi kupissa lukeva nimi on kuppivalmistajan, ni sekään ei auta. Ainakin Helsingissä se koju tapahtumissa pyörii :)
Poista