maanantai 21. heinäkuuta 2014

Eat, sleep, rave, repeat!

Huuuuuuuuhhuh mikä viikonloppu takana! Tänään olen kuin vanha mummo: jalat ovat turvonneet, jalkapohjiin ja kantapäihin sattuu taukoamatta, sisäreisi on jumissa pohkeista puhumattakaan sekä polvia särkee (wtf?). Kolme päivää armotonta tamppausta, reivaamista, tanssimista ja pomppimista takana. Eilen painelin menemään jopa kuusi tuntia putkeen istumatta muuta kuin vessanpöntöllä pari kertaa :D Aivan sairaan ihana Summer Sound-festariviikonloppu takana, ei voi muuta sanoa! Nyt on jotenkin haikea ja tyhjä olo, vaikka kroppa ei enää olisi kyllä kestänytkään neljättä päivää :P Nautin viikonlopusta täysillä. Maistelin festariruokaa ja söin kaksi kertaa jätskin iltapalaksi :) Varmasti jäi syömiset vajaan puolelle kulutuksen ollessa melkoista, mutta mulla oli joka päivä mukana energiapatukka, ja tosiaan miettikää: kaksi jäätelöä viikonlopun aikana! Huikeeta!

kuva
Ahdistuksiltakaan ei toki vältytty. Ekana iltana menin aivan hämilleni, kun ostin ruokakojusta kanawokkia. Mielikuvani kanawokista on kanaa ja kasviksia, mutta siellä se olikin iso kasa riisiä, muutama hassu kasvis + kanavarras. Pahinta kuitenkaan ei ollut annoksen sisältö tai edes annoskoko (joka oli valtava!) vaan se, että tajusin lautasen käteen saatuani, että mitäs hittoa, tän piti olla mun iltapala. Olin jo syönyt lounaan ja päivällisen kotona, joten en todellakaan olisi tarvinnut tuollaista ns kunnon ruokaa. Vuosi sitten olisin vääntänyt itkua ja ollut syömättä, mutta järkeilin itselleni, että iltapala voi olla mitä vain. En todellakaan syönyt annoksesta kaikkea, mutta söin kuitenkin osan. Söin jopa annoksen mukana tullutta currymajoneesia, joka oli oikeesti aika tosi hyvää :) Ahdistihan se vielä seuraavana päivänäkin, enkä tehnyt samaa virhettä uudelleen. Silti: en hävennyt annoksen ostamista tai sen syömistä, enkä tosiaan jättänyt kokonaan syömättä tai antanut sen pilata iltaani.

Kännykän kamera hajosi hetkellisesti, joten eihän tästä saa mitään selvää, mutta annoskoon nyt edes hahmottaa.

Myös keho ja pukeutuminen aiheuttivat tuskailuja. Shorteista tuntui vain tursuavan ylimääräistä, mutta yritin parhaani mukaan olla välittämättä siitä. Tällainen mä nyt vaan olen, enkä sille just nyt mitään voi. Eilen vaihdoin vaatteita lainkaan liioittelematta 30 kertaa. Olin päättänyt uskaltaa laittaa lyhyen topin, mutta alaosa tuotti vaikeuksia. En halunnut näytellä napaani kaikelle kansalle lyhyestä topista huolimatta. Vaihtoehtoina olivat korkeavyötäröiset shortsit, joissa tunsin oloni todella itsetietoiseksi sekä kaksi hametta, joista toinen oli turvallinen (a-linjainen) ja toinen haastava (vartalonmyötäinen), muttei yhtä paha kuin shortsit. Ylpeänä voin todeta, etten mennyt aidan matalimmasta kohdasta, vaan laitoin tiukan hameen :) Pelkäsin, että mitä jos tulee läskiolo ja se pilaa kaiken, mutta ei sitä tullut missään vaiheessa. Oli iloinen, että uskalsin laittaa "paljastavammat" vaatteet, vaikken mikään mini enää olekaan.

Konemusatapahtumiin on tosiaan tapana pukeutua kirkkaiden neonvärien lisäksi melkoisen niukasti. Se kuuluu genreen ja on jo ihan käytännöllisyyden (lue: hiki) vuoksi järkevää, eikä siis aivan pelkästään näyttäytymisen vuoksi. Välillä tuli ihan sellainen olo, että mikä alipainoisten vuosikokous tää oikein on. Ahdisti hieman ja tunsin myös kateutta. Osa oli selvästi sairaalla tavalla laihoja, mutta oli myös todella paljon niitä, jotka olivat selvästi luonnostaan pikkuruisia. Luonnostaan laihalla ei paista luut, vaan kroppa näyttää sopusuhtaiselta, vaikka onkin aivan tiny. Yritin kääntää ajatukseni siihen, että olihan mukana menossa myös paljon normaalipainoisia ja ylipainoisiakin sekä siihen, että mulla nyt onkin sitten vähän naisellisempia muotoja. No joo jälkimmäisestä en kyllä osaa nauttia vielä tippaakaan tai olla siitä ylpeä, mutta yritin käsitellä asiaa myös sitä kautta. Olin kuitenkin yllättynyt ja iloinen, että suurimmassa osassa viikonlopun kuvista en näytä miltään sotanorsulta! Odotan sekä innolla että kauhulla virallisia festarikuvia, koska uskon taas kerran päätyneeni niihinkin. Fingers crossed, että on hyviä otoksia ;)

Nyt rentoilua ja palautumista!

kuva

 


11 kommenttia:

  1. Oisin kans halunnu tonne!

    Hienoa, että kuitenkin söit tota kanawokkia, vaikka se poikkeaakin sun tavallisesta iltapalasta :) semmoista se oikeasti tavallinen syöminen on! Joustetaan tilanteen mukaan, eikä olla omien ihme ruokatottumusten orjina.

    Ja toi vaatejuttu on niin tuttua... Ihan valehtelematta olen joskus kokeillut jokaisen paitani läpi ennen bileitä/konserttia tai joskus jopa koulupäivää varten! Hienoa myöskin toi, että valitsit vähän haastavammat vaatteet :) Vaikka sua ehkä ahdisti, niin uskon, että muiden mielestä näytit juurikin sellaiselta hoikalta hyväkroppaiselta naiselta, mitä itse kadehdit tuolla festareilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä tulitkin mieleen, ku oot kertonut, että oot ollu hardstyle-keikoilla ja tuolla niitäkin artisteja oli :)

      Niinhän se on, mennään sen mukaan mitä on tarjolla, vaikkei se sitä perussettiä oliskaan.

      Joo se että moni sanoo sen tutun "ei oo mitään päälle pantavaa" lauseen, ni se ei varmasti ole niin todellista terveille kuin meille sh:ta sairastaville. Varsinaisen hölmöksi sitä itsensä tuntuu etenkin silloin, kun nimenomaan on just jostai koulupäivästä kyse, eikä mistään hienoista juhlista tai ensitreffeistä :P

      Kiitos kivoista sanoista :>

      Poista
  2. Jee, kiva että sulla on ollut mukavaa! :)

    VastaaPoista
  3. Mä en tiedä, mutta ootko miettinyt, voisiko sua auttaa, jos et niin hirveästi listaisi kaikkea, mitä teet tai jätät tekemättä, siis ruoan suhteen. Tarkoitan siis sitä, että yrittäisit luopua jokaisen suupalan miettimisestä ja analysoinnista jälkeenpäin. Mä olen aikanaan listannut kanssa jokaisen suupalan kaloreineen ja olin suorastaan hysteerinen, jos en tiennyt määriä tms. Ja mikä siihen sitten auttoi/sai lopettamaan: osasto tietysti osittain, mutta ennen kaikkea, yksinkertaisesti lopetin sen. Ensin "vaihdoin" kaloritaulukot desimittoihin ja muihin "määritelmiin", mutta matkan varrella sekin on huomattavasti rauhoittunut. Ahdisti aluksi, mutta yllättävän nopeasti myös jäi taakse. Se vaatii tahtoa ja päätöstä, mutta uskoisin, että voisi sunkin tilannetta helpottaa. Eroon ei pääse odottamalla "ihmepäivää", koska sitä ei vain tule. Ne on päätöksiä, joita on vain tehtävä ja muutokset - kestettävä.

    En tarkoita, että olisin nyt kaikesta vapaa (kun olisinkin) ja välillä tietyt asiat nostavat päätään enemmän. Esimerkiksi tällä hetkellä riitelen vaakariippuvuuteni kanssa, mutta toistaiseksi se on (ja saa luvan pysyäkin) kaapissa. Jossain kohtaa luovuin jo kokonaan, mutta sitten tuli taas jotain ja ... Mutta jotenkin nää vaan on niitä asioita, että anna pikkusormi ja...

    Mutta hienoa, että kuitenkin oli hyvät festarit! Nyt sitä lepoa sitten :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se helpottaisi kyllä aivan varmasti elämää todella paljon. Kalorilaskurin hiljentäminenkin olisi tosi vapauttavaa, mutta kun se ruksuttaa aivan automaatiolla. Pitäis ottaa aina ateria kerrallaan, eikä miettiä mennyttä tai tulevaa, sekä antaa niiden hiton ravintoarvojen olla. Tiedän, että ylianalysoin ihan kaikkea, eikä siitä ole varmastikaan mitään hyötyä minkään kannalta. Luulisi myös, ettei ns. perustuotteiden syömisellä ole niin isoa vaikutusta painoon kuin mitä pelkään. Meinaan siis, että ei niitä kaloreita tarvitsisi tuijottaa, jos syö ateriasuunnitelman mukaan ihan tavallista ruokaa ja tavallisia, terveellisiä tuotteita pääasiassa. Kaloreiden vaihtaminen johonkin muuhun määritelmään voisi olla hyvä askel, kiitos vinkistä! Voisin kokeilla just tota määrän kuntoon laittamista kaloreita ajattelematta. Täytyypä testata vaikka jo heti päivällisellä. Hui!

      Upeeta, että olet saanut vaa'an pysymään kaapissa! Se on just niinkuin sanoit, koko käsi lähtee pikkusormen mukana tosi helposti. Hienoa, että oot saanut pidettyä pikkusormen kurissa ;)

      :)

      Poista
    2. Miten on mennyt? :)
      Tuli vielä mieleen, että loppuviimein tässä on vähän sama kuin pakkoliikunnan rauhoittamisessa. Eihän sekään vähene ennen kuin päästi irti. Tietysti siinä on kokonaan irrottamisen mahdollisuus, mutta ainakin itsellä samalla tavalla siihen oli liittynyt armottomia listaamisia ja laskemisia. Laskuri ei sammu heti, eikä sitä saakaan sammutettua naps-vaan, se on harmillinen tosiasia, mutta sekin hiljenee, kun ei anna sille buustia. Sinäkin olet käsittääkseni saanut pahinta liikuntafriikkeyttä rauhoitettua, eli siitä mallia myös tähän :)

      Poista
    3. Ihan jees periaatteesa, mutta tosi ahdistavaa on olla laskematta ja miettimättä. Ja sit jotenkin kun ei anna itsensä miettiä noita, niin ateriat meinaa unohtua tai annokset pienentyä kun itsestään. On siiitä laskemisesta näköjään hyötyäkin siinä mielessä, että silloin myös täydentää vajauksia (ainakin välillä). Äh. Illalla viimeistään meinaa väkisin tulla kerrattua päivän murkinat, vaik päivällä olisikin pystynyt hillitsemään sitä. Pikkuhiljaa nimenomaan :)

      Poista
  4. Hienoa, että uskalsit pukeutua rohkeammin! Se varmasti helpotti kuumuuteenkin .D festarit olivat mahtavat, mutta kiinnitin huomioni aivan samaan kuin sinäkin: alipainoisia ihmisiä tuntui olevan kaikkialla! Minne kääntyikin niin näkyi joku.

    ja mukavaa että syömiset onnistuvat ja osasit nauttia tunnelmasta! Haluatko kertoa oliko sinulla joku tietty artisti jota olit kuuntelemassa? Tai kuka mielestäsi veti parhaimman setin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joo, ja puolialastomuudesta huolimatta joutui koko ajan pyyhkimään hikipisaroita otsalta ;) En tajua niitä, jotka olivat siellä pitkillä housuilla! Tai ehkä ne ei tullu sit reivaamaan niin täysillä :D Joo ihan ihmehomma, pieniä naisia ja pumpattuja miehiä oli paikka pullollaan!

      Mulla oli joka päivälle useampi, jotka halusin tsekata. Lopputulemana parhaat oli Benny Benassi (100% lemppari, meinasin kuolla kun se oli niin hyvä :D), Blasterjaxx, Geck-o (uusi tuttavuus, ihan törkeän kova!), Paul Oakenfold ja Sander Van Doorn. Tiesto ja Kunnari oli kans ihan hyvät, mutta mun odotukset oli niille vähän kovemmat, ni eivät pääse kärkikahinoihin ;) Mitkä oli sun suosikit? :)

      Poista
    2. Omat suosikit oli toki dash berlin ja tiesto .D niiden lisäksi sander van doorn, paul van dyk ja hardwell. Oli muitakin tosi hyviä .D kaiken kaikkiaan oli ihana kuunnella hyvää musaa koko viikonloppu ja festarit olivat onnistuneet .)

      Poista