Uuden harjoittelua.

Eilen oli tukihenkilön tapaaminen. Kävimme minun ehdotuksestani syömässä kahvilassa sämpylälounaan. Melkein jokaisella tapaamisella th on jankuttanut smoothieista, ja tällä kertaa luovutin ja otin jonkun mustikkasmoothien leivän kaveriksi. Leipä osoittautui vaikeammaksi kuin osasin kuvitella. Kyseessä oli hillittömän iso sämpylä, jossa oli päätäytteinä mozzarella ja pesto. Pesto! Kaikkien öljyisten sankari. Vaikeinta ei kuitenkaan ollut tuo öljyinen pesto, vaan sämpylästä haukkaaminen. Sain luvan avata sämpylän ja syödä ala- ja yläosan erikseen, mutta se, etten saanut repiä siitä paloja tuotti vaikeuksia. Suuria vaikeuksia. Tuijotin sämpylää kädessäni varmaan kymmenen minuuttia, ennen kuin haukkasin ekan kerran. Naurettavaa, kuinka vaikeaa se oli. Sain kuitenkin leivän syötyä ja smoothien juotua. Smoothie ei ollut kovin hyvää, joten niiden ystävä musta ei ainakaan vielä tullut. Hyvää harjoitusta silti molemmat! Tapaamisen jälkeen tuli kuitenkin haikea olo. Ensi kerta on viimeinen, nyyh :( Se vähän pelottaa, koska tästä jalkautuvasta tuesta on ollut käsittämättömän paljon apua. Th on auttanut mua aivan sanoinkuvaamattoman paljon. En todellakaan olisi näin pitkällä, jos en olisi saanut tällaista ihanaa ihmistä tuekseni. Jos jollekulle joskus tarjotaan mahdollisuutta jalkautuvaan, tarttukaa siihen! Mua alkaa itkettää, kun ajattelen tän loppumista. 

Parin viikon päästä piti olla hoko, mutta aikatauluja ei saada sovitettua yhteen, joten tapaankin vain lääkärin. Hänen kanssaan on jotenkin tosi vaikea keskustella, koska hän ei anna minkäänlaista minimipalautetta. Itse olen nyökkäilijä ja ynisijä (en kuitenkaan Ymmi Hinaajan tasolla sentään :D), joten sellainen poker face on hämmentävä. En tiedä, onko hän lintu vai kala, tyytyväinen vai tyytymätön, iloinen vai surullinen. Mutta ennen kaikkea en tiedä, kuinka haluan hoitoni jatkuvan, tai mitä hän mahtaa ehdottaa. Viikottaisen tuen tarvitsen edelleen, se on aivan varma, mutta mitä se sitten tulee olemaan? Sopivia ryhmiä ei taida nyt olla alkamassa, enkä oikein ryhmään vieläkään uskaltaisi mennä. Jossain vaiheessa sanottiin, että ryhmän jälkeen vasta pääsee yksilöterapiaan, mutta mitäs hittoa jos ryhmiä ei ole nyt alkamassa tai ne ovat täynnä? Ääh. No, kaikki selvinnee aikanaan.

Mennäänpäs sitten ruoka-aiheisiin vielä. Raten kanssa sovituista jutuista olen pystynyt toteuttamaan osan. Ruislimpun vaihdoin tavalliseen ruisleipään. Leivät tuntuvat aiiiiivan valtavilta, mutta oikeastaan on ollut aika kiva syödä normileipää :) Aamupala näytti tänään muilta osin aika samalta kuin ennenkin. Ja kuten näkyy, omena meni edelleen puolikkaana. Kokonaisen omenan syöminen tuntuu äärimmäisen haastavalta.

Muromyslin kanssa tehtiin niin, että käytiin tukihenkilön kanssa yhdessä valitsemassa kaksi vaihtoehtoa kaupassa, joista sitten ostaisin jomman kumman kotimatkalla lähikaupasta. Sain luvan ottaa vaikka sitten sen vähäkalorisimman, mutta pääasia oli ostaa nimenomaan murimysliä. Päädyin Fitness täysjyvämysliin, jossa on rapeita muropaloja eli semi-muromysli (se oli toinen vaihtoehdoista). Ihan puolta desiä ei jogurttiin iltapalalla tainnut mennä, mutta ei paljon jäänyt vajaaksi. Eilinen iltapala oli siis harjoitus, tänään puoli desiä jämptisti!

kuva

Lounaalla korvasin leivän siemenillä, mutta ei niitä ihan kahta ruokalusikallista tullut mukaan. Välipalalla kuitenkin korvasin tämän ja söin ihan runsaasti. Söin porkkanapiirakan tuorejuustolla, palan omenaa (arvatenkaan ei kokonaita) ja suolatikkuja. Päivän aikana myös muutama karkki päätyi suuhun :) Kehonhuoltotunnin jälkeen testasin Cocovin pikkupatukkaa. Ei ihan mitä sovittiin, mutta uutta ja pelottavaa anyways! Ensi kerralla aion ottaa jonkun profeel-juoman tai muun vastaavan. Tästä on hyvä jatkaa!

Meitsin läskiahdistuksen taltuttaja eli yli-iso paita :D Kukaan ei näe, olenko 40, 50 vai 60 kiloinen :P