Itkettää.

Musta tuntuu, että mulla on kaksi vaihtoehtoa. Olla laiha, onnellinen ja sairas tai sitten normaali/iso, onneton ja terve. Kehoahdistus on todella paha. Tiedän levinneeni ihan joka suuntaan ja harmittaa, kun kaikki vaatteet vaatteet näyttävät aivan p*skoilta. Varsinkin mun takapuoleni on megalomaanisen kokoinen jo nyt. En aio alkaa laihduttamaan, koska en sellaista enää jaksa, mutta kuinka jaksan tätä kehotuskailua? Yritän koko ajan vakuuttaa itselleni, etten jaksaisi tehdä oikein mitään, jos en söisi ja nostaisi painoa. Mutta kun löllytilöllyti. Hyvähän se nyt talvella on käyttää vain peittäviä vaatteita, mutta entäs kun tulee kesä? Juuri nyt olen todella onnellinen, ettei varattu mitään etelänmatkaa tähän helmi-maaliskuulle, vaikka sellaisesta haaveilinkin pitkään.

kuva

Mä itken. En haluaisi joutua tuntemaan tällaista. Eikä mun mies jaksa kuunnella mun ahdistusitkua. Otin lääkkeen, toivottavasti se auttaa kohta. Tosi kivalle päivälle tuli huono loppu. Itku pitkästä ilosta, tosiaan.