maanantai 3. helmikuuta 2014

Hävetys maximus.

Mua hävettää mennä jumppaan. Mua hävettää olla niissä jumppatrikoissa ja topissa. Mun jalat näyttää hillittömiltä tukeilta ja yläkroppa kaapilta. Kädet on narujen sijasta paksuja laivan köysiä. Se on vain opittava hyväksymään, tiedetään, mutta kun buu :( Tänäänkin tuntuu, että vastaan on kävellyt vain laihoja ihmisiä. Taas kerran päässäni pyörii kysymys: miksi muut saavat olla laihoja, mutta minä en? En tietenkään voi tietää, millaista noiden laihojen ihmisten elämä on. Ehkä se yksikin kadehtimani neiti oksentaa joka päivä tai itkee yksinäisyyttään viillellen. Minä puolestani on matkalla kohti terveyttä, vapautta ja onnellisuutta! Ne on pidettävä mielessä koko ajan. Terveys. Vapaus. Onnellisuus.

Ja koska tää negistelyp*ska saa riittää, laitetaanpas ruokakuvia kehiin.

Aamupala tänään, kun puuro oli loppu.

Aamupala viime viikolla. Kiiviä puuron seassa, nam!

Joo jäi aika kittanaksi aamupuuron määrä viikonloppuna.

Päivällinen tänään. Jälkkärinä Paula-minivanukas.


Iltapala viikonloppuna. Laitoin siemeniä lusikallisen jogurttiin!

2 kommenttia:

  1. Ihan harmitaa, kun näet itsesi aivan väärin!
    Mutta kohon näkeminen realistisesti ottaa aikaa, ja moni tarvitsee vielä ylimääräistä ajatustyötä sen eteen.
    Ja musta tuntuu, että huomioimme vain ne laihat ihmiset. Oletko ajatellut, kuinka paljon ympärillämme kulkee täysin normaaleja ihmisiä? Avaappa joskus silmäsi kaupungilla, niin huomaat, että ihmisiä on monenkokoisia!
    Tsempit! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ottaa. Ja tosiaan niitä pieniä välähdyksiä tulee aina välillä, joten toivoa on! Oot ihan oikeassa tuossa. Vähän sama kuin raskaana olevat näkevät yhtäkkiä pelkkiä mammoja joka puolella. Kyllä sitä yleensä jos oikeasti katselee huomaa, että kaikenlaisia ja kaiken kokoisia on liikenteessä. Kiitos taas, kun muistutit taas todellisuudesta<3

      Poista