Ratekäyntipäs yllätti!

Saavuttuani polille törmäsin sattumalta tukihenkilööni. Kerroin hänelle, etten halua nousta vaa'alle, koska oloni on turvonnut. Th sai onneksi taottua järkeä päähäni ihan vain toteamalla "mitä väliä?". Tajusin myös, ettei ole hyötyä tsekata ateriasuunnitelmaa, jos ei tiedetä mihin suuntaan paino on menossa. Pienen vetkuttelun jälkeen suostuin vaa'alle raten vastaanotolla. Olo ei ollut ihan niin turvonnut kuin eilen, joten sekin vaikutti päätökseeni. Rate sanoikin yllättäen, että nyt on käynyt niin kuin hän viime kerralla pelkäsi käyvän. Edellisellä kerralla painonnousu oli hidastanut huomattavasti. Nyt se on sitten pysähtynyt ja vaarassa lähteä laskuun. Aineenvaihdunta tosiaan on alkanut kiihtymään, eikä lipsumisia saa enää tulla. Mulle tuli hetkellisesti sellainen olo, että olisiko sittenkin fiksua kuulla se paino. Pohdiskelin sitä siinä, mutta päädyin kysymään, paljonko mulla on suurinpiirtein matkaa normaalipainon alimmalle rajalle. Ajattelin, että se olisi tyyliin joitain satoja grammoja, mutta se olikin kiloja (ei siis satoja kuitenkaan :D) eli nostettavaa on vielä. Rate myös samaan hengenvetoon korosti, että alarajalla keikkuminen tuskin riittää. Hänen seitsemän vuotisen työuransa aikana hänellä on kuulemma ollut vain kaksi potilasta, joiden kroppa ja mieli toimi sekä ruokailut sujuivat normaalisti normaalipainon alarajalla. Hyvinvointipainoon siis onkin vielä enemmän matkaa, eikä voi etukäteen tietää, mikä se tulee olemaan.

Tänään sovittuja asioita:

- ruislimppu vaihtuu nyt vihdoin viimein johonkin muuhun ruisleipään. APUA!

- mukaan tulee muromysliä, aluksi vaikka vain 0,5 dl, kunhan on.

- omenat syödään kokonaisina, eikä puolikkaina! Tää tulee olemaan vaikea rasti.

- lounaan leivän voi jatkossa korvata myös siemenillä, pähkinöillä tai kananmunalla.
- kaikki ateriat on saatava kuntoon!
- liikunnan jälkeen jotain proteiinipitoisempaa kuin mitä nyt olen ottanut.

Kävin kaupassa. Arvatkaa vaan menikö taas tuhat vuotta valita uutta ruisleipää. Päädyin aika kevyeen vaihtoehtoon, mutta hei, kuitenkin normiruisleipää säälittävän ruislimpun sijasta :) Muromysliä en uskaltanut ostaa. Tähän on yksi ainoa syy: liian niukasta syömisestä johtunut ahmiminen. Huoh. Töissä oli kaikenlaisia herkkuja tarjolla, joten raten käynnistä rohkaistuneena päätin, että hemmetti, minähän otan jos mieli tekee. No, tuli sitten otettua vähän enemmänkin :( About kourallinen kaurakeksejä (niitä pieniä pyöreitä), kaksi vohvelikeksiä, suolatikkuja ja pari karkkia. Jyväshyväsen vai-mikä-se-nyt-onkaan kaurakeksien kanssa käy usein näin:

gif

Ne on niin pieniä ja kevyitä (20kcal), joten niitä tulee huomaamatta puputettua helposti kourallinen. Argh! Tiedän, että nämä tuli taas kerran syötyä ihan vain tarpeeseen, koska lounaalle ei sattunut mukaan riisiä tai pastaa ollenkaan, eikä aamupala tai välipalakaan ollut riittävä. Silti nyt ahdistaaaaaaaaaa! Enkä siis pystynyt ostamaan sitä hiton muromysliä. Fail. Ja maha tuntuu täydeltä. Ja päätä särkee. Ja kohta pitää syödä päivällinen. Ja *tässä yleistä angstaustekstiä*. No mutta ei auta muuta kuin lähteä tästä laittamaan päivällistä ja syödä se kiltisti, eikös juu!