Eilen olin tosiaan jumpassa. Kyseessä oli lihaskuntotunti, joka edelleen osoittautui ehkä turhan rankaksi tässä vaiheessa. Mutta olin kuitenkin ihan kiltisti! Ette tiedäkään, kuinka vaikeaa oli hillitä itsensä, nun ohjaaja antoi sykettä nostavia vaihtoehtoja! Suurin osa alkoi niitä rankempia variaatioita tekemään, joten siksikin oli suunnattoman vaikea itse "himmailla". Tosin sen verran mitä muita vilkuilin, monella lähtikin sitten tekniikka aivan lapasesta sykettä nostavissa liikkeissä. Mä yritin keskittyä pitämään tekniikkani oikeana. Mullakin lähti syke huitelemaan välillä, mutta ei tuntunut pahalta. Tunnin jälkeen söin valkosuklaamyslipatukan, oi nam ne on niin hyviä! Onneksi uskaltauduin taas ostamaan niitä :) Eikä niissä nyt ole kuin se alle 30 kaloria enemmän verrattuna light-patukoihin. Yritän vakuuttaa itselleni noin, mutta kyllä se vieläkin kirpaisee se muutama kymmenkin kaloria enemmän.
![]() |
| kuva |
Illalla mennessäni nukkumaan rintakehässä tuntui vähän oudolta ja pari kertaa muljahti. Tänään aamulla tuli yksi voimakas ja yllättävän kivulias rytmihäiriö. Näissä tuntemuksissa on pahinta se, etten tiedä, ovatko ne vakavia vai eivät. Monet naiset, etenkin hoikat, tuntevat voimakkaammin kaikkia muljahteluja ja muita, mutta ne ovat yleensä vaarattomia. Mistä voin tietää, ovatko nämä minunkin tuntemukseni ihan peruskauraa vai pitäisikö huolestua? Uskoisin, että kyse on ihan normaalin vaihteluvälin pompahteluista. Olen varmasti myös herkistyneempi tunnustelemaan tuntemuksia kuin joku, jolla ei ole koskaan ollut sydänvaivoja.
Jumpasta kotiin kävellessäni jalkani tärisivät. Se tunne oli tavallaan ihana, mutta se laittoi miettimään. "Nyt pitäisi syödä proteiinia, jotta lihakset palautuvat. Mutta jos syön proteiinia, ne myös kasvavat. En siis syö sitä, koska en halua lihaksia, koska ne lisäävät painoa." Tämä on yksi syy siihen, etten ole ikinä tykännyt käydä muilla kuin aerobisilla tunneilla. En halua lihaksia. Tiedän, ettei näkyviä lihaksia tule ihan tuosta noin vaan, mutta kun se tuo lisää painoa. Olen vielä niin painolukemassa kiinni (vaikken sitä ole enää pitkään aikaan nähnyt), että laihaläskiyskin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin lihaksikas. Ihan tyhmää. Varsinkin, kun kuitenkin muilla ihmisillä lihakset näyttävät hyvältä. Liikunkohan sittenkään vielä oikeilla motiiveilla?

lihakset myös kuluttavat enemmän kuin läski (tai pelkät luut ja nahka) eli voi rennommin syödäkkin enemmän :) ja hyvä että uskalsit ottaa ton myslipatukan sen lightin sijaan!
VastaaPoistaJa ota vaan rohkeesti rennommin alkuun :) vaikka muut vetäis ''täysiä'' ja muista syödä enemmän, jos olet urheillut :)
Tsemppiä :))
Tuo on kyllä ihan totta, meinaa aina unohtua tuo kulutuspuoli! Koitan muistaa, vaikka haastavaa on :) Kiitti paljon!
PoistaKoita löytää se oikea fiilis mukaan siihen liikkuntaan. Ensisijaisesti sä liikut, koska haluat hyvää oloa itsellesi. Piste.
VastaaPoistaJa liikunta kuluttaa energiaa, joten hyvillä mielin ruokaa poskeen vaan! ;)
On tosi vaikea muuttaa asennetta liikuntaa kohtaan, kun on niin pitkään mennyt vain tukka putkella silmät sykemittarissa. Mutta yritän kovasti!
PoistaJoo, niin se on tehtävä :)
Etsä varmaan liiku ihan 100 % täysin oikeilla motiiveilla, ja en kyllä minäkään aivan täysin, mutta onkohan se ihan ymmärrettävää? Meidän vaan täytyy ottaa tosi rauhassa ja sunkin kuunnella itseäsi sen treenihimon takana: puhuuko siellä anoreksia vai sinä?
VastaaPoistaKanttii ottaa nuo rytmihäiriöt aina vakavasti, varsinkin, jos sulla on ollut sydämmessä vikaa! Senkin takia malttia :)
Heh, mäkin pelkään tota painonnousua lihaksien takia, mutta taas inhoan laihaläskilöllö- kroppaa yli kaiken... ja mä taas päinvastaisesti tykkään lihaksista, mutta en tosiaan niiden aiheuttamasta mahdollisesta painonnoususta.
Tsemppiä sulle sinnepäin <3
Hyvä pointti. Miksipäs en vain hyväksyisi sitä, että vielä tässä vaiheessa motivaatio kumpuaa ainakin osaksi jostain muusta kuin vain hyvästä olosta. Pitää vain malttaa ottaa rauhassa, jotta paino pääsee normalisoitumaan ja sen mukana myös ajatukset.
PoistaMunkin mielestä lihakset näyttää oikeasti hyvältä muilla, mutta en jotenkin osaa kuvitella niitä itselleni. Ehkä siksi, että olen tottunut olemaan "pieni ja heikko", ja olen nauttinut siitä heiveröisen osasta. Huoh.
Tsempit myös takaisin :) <3