Hyviä juttuja.

Tähän alkuun haluan vielä erikseen kiittää teitä kaikkia, jotka kommentoitte edelliseen postaukseeni niin tsemppaavia ja erityisesti järkeviä sanoja! Kiitos! Oikeasti ahdistukseni varmasti puolittui. Kiitos tuhannesti ja enemmänkin :)

Sitten haluan jakaa hyviä juttuja kuluneelta viikolta:

- Pyysin puolisoa tekemään ruokaa, jotain ihan perussettiä. As usual, "perus" ei kuulu mieheni sanavarastoon ;) Kotiin saapuessani lautaselle tulikin itsetehtyjä hernetäytteisiä ravioleja ja lohta :D Voi kääk kuinka ihana mies mulla on!

- Tein itse nokkoslettuja! En edes muista, milloin viimeksi olisin tehnyt minkäänlaisia lettuja, mutta hyvin ne onnistuivat! Koostumus oli hyvä, samoin ulkonäkö. Harmi vaan, että ne maistuivat AIVAN kamalilta :'DDD Oikeasti oli pakko sylkeä pois ja heittää roskiin, haha! 

Making of.

Valmiita vihdoin!

Moni kakku päältä kaunis... :D

- Ostin kivoja uusia kynsijuttuja halvalla :)

- Kävin salilla, ja se oli niiiiin kivaa! Oli aivan mahtavaa huomata, että kyllä siellä salin puolellakin tulee hiki :D Mä nimittäin en ole uskonut, että salilla voi saada kunnollista hikeä pintaan. Olen ajatellut, että siihen vaaditaan kovatehoinen aerobinen treeni. Totta kai juoksumatolla tehdyllä alkulämpällä oli iso vaikutus, mutta kun saa hien pintaan, pysyy se todellakin yllä. Sain myös fyssarilta vihreää valoa salilla käymiseen (kerran viikossa), koska hänenkin mielestä on hyvä etsiä uusia ulottuvuuksia liikuntaan.

- Olin päättänyt ostaa pinaattilettuja. Kaupassa tuli kuitenkin kunnon taistelu sairauden kanssa. "Veriletuissa on kolme kaloria vähemmän, otan niitä. Hei katos, porkkanaletuissa on kokonaiset seitsemän kaloria vähemmän!" Voitin sh-ajatukset! Nakkasin pinaattiletut koriin ja lähdin kiireen vilkkaa eteenpäin ennen kuin muuttaisin mieleni. 

kuva

Tästä on hyvä jatkaa uuteen viikkoon :)

No siitä painosta.

Olen viime aikoina rohkaistunut syömään enemmän ja vapaammin. Se ei ole aiheuttanut mitään jatkuvaa megaläskioloa, vaikka toki edelleen usein sellainen iskeekin. Peilistä on silloin tällöin katsonut jopa ihan ookoon näköinen hahmo. Siksipä olinkin aika järkyttynyt, kun päätin käydä vaa'alla. En uskaltanut katsoa ylöspäin kohoavia numeroita pysähdyksiin asti, joten tarkkaa painonnousun määrää en pysty kertomaan. Joka tapauksessa se on noussut. Eikä mitään sata grammaa vaan about kilon, ehkä ylikin. Ja ei, se ei ole mitään nesteturvotusta tai väliaikaista. Lukemat pyörähtivät viime kerrallakin samoilla suunnilla (en siis silloinkaan pystynyt katsomaan loppuun asti). Tämä todistaa mulle sen, että mun kroppa ei toimi kuten muilla. Mun kroppa toimii juuri niin kuin rate, omahoitaja ja muut hoitohenkilökunnasta vakuuttivat, että se ei toimisi. Olen poikkeus säännössä. En halua enää koskaan nousta vaa'alle kenenkään edessä. Painoindeksini huitelee kohta jo taivaissa. Mua hävettää ja ahdistaa. Tekisi mieli vähentää ruokamääriä radikaalisti...

Tässä mä silti syön ihan normaalia aamupalaa, koska tiedän, ettei syömisen vähentäminen auttaisi mitään. Mun paino ei tule enää koskaan tippumaan. Olen laihduttamiseni laihduttanut, näin on kehoni päättänyt. Jos lopettaisin syömisen kokonaan, saattaisin kuolla vaikka sydänpysähdykseen, mutta painoni ei heilahtaisi mihinkään suuntaan. Korkeintaan ylöspäin, jos suuhun eksyisi pienikin leivänmurunen. Mun aineenvaihdunta ja kulutus ilman liikuntaa on varmaan jotain 800-1000 kalorin luokkaa. Tämän vuoksi en voi normaalilla syömisellä ikinä muuta kuin lihoalihoalihoa. Eikä kukaan ymmärrä tai usko tätä. Aineenvaihdunta ei ole vielä käynnistynyt kunnolla, kehosi on vielä sekaisin, kropalla on vuoden muistijälki jne jne jne. Joo joo niin vissiin, kaikki on jo kuultu. Ei paljon lohduta, koska ne eivät pidä paikkaansa mun kohdalla.

Mä haluaisin osata ajatella, ettei sillä painolukemalla ole väliä, ja ettei se kerro mitään. Mutta kyllähän se vaan kertoo. Ei kenenkään lihavankaan painoindeksi voi olla vaikka 18, niin miten tällaisilla lukemilla muka voisi olla edes hoikka. No way. Oloni on taas kerran toivoton, mutta silti tilanne olisi vain hyväksyttävä. Todella ahdistavaa. 

kuva

Niisk köh köh ynh.

Hirveä flunssa. Nenäliinoja ja Finrexiniä kuluu. Koko pää on aivan höttöä, yöllä ei saa nukuttua. Mutta kuumetta ei ole. Korkeintaan vähän lämpöä. Eli töistä ei voi (muka) olla pois. Jos kuka tahansa mun työkaveri olisi tällaisessa hapessa, kehottaisin jäämään kotiin. Ja vaikka mä tiedän sen, en silti osaa kehottaa itseäni jäämään kotiin. Niin perus. Miksi on niin vaikea kuunnella omaa vointia? Muistan ikuisesti, kun sain eräältä etelän matkalta bakteerin, joka aiheutti tuskaisia oireita. Loman jälkeen sinnittelin melkein koko viikon koulussa kipujeni kanssa. Eräänä aamuna sitten totesin äidilleni, että ehkä mun pitäis käydä lääkärissä. "Luojan kiitos, vihdoinkin!!", tokaisi äitini. Hän oli vain odottanut, missä vaiheessa tajuan itse tilanteen vakavuuden. Olen aina ollut huono menemään lääkäriin tai jäämään sairaana kotiin. Joo, pitäisi myös ajatella muita, jos on joku tartuntavaara. Jotenkin kuitenkin aina olen sitä mieltä, ettei mun taudit tartu muille. Ja muutenkin, nythän on anyways joka paikassa pöpöt liikkeellä. Tää menee varmaan samaan sarjaan ei tuu verta, ei voi sattua-sanonnan kanssa. Jos ei ole kuumetta, ei ole tarpeeksi kipeä. 

Tämä ei välttämättä niinkään liity anoreksiaan, vaan enemmänkin tunnollisuuteen ja ns. kiltin tytön syndroomaan. En nimittäin ole ainoa ystäväpiirissäni, joka kokee vaikeaksi jäädä kotiin "ilman lupaa". Mulla on muutaman ystävän kanssa sanaton diili, että annetaan toisille lupia jäädä kotiin :D Kun tiedetään itse, kuinka vaikeaa se lupa on itselle antaa, tsempataan toisiamma. Aina silloin tällöin tulee viesti "mulla on 37,5 ja ihan hirveä olo, pitäisiköhän jäädä kotiin" Niihin sitten vastataan, että totta kai jäät kotiin lepäämään <3 Lapsena äiti teki päätöksen siitä, jäädäkö kotiin vai ei. Nyt sen tekevät ystävät tai puoliso. Äidin korvikkeita - haha ;) Ja siis homma toimii molempiin suuntiin, joten mikäs siinä! 

Onko siellä ruudun toisella puolella jollain muulla vaikeuksia jäädä kotiin toipumaan?

Kaksi haastetta ja salikurssi.

Osallistuin salikurssille, ja voi kuinka paljon ajatuksia se herättikään! Oli tosi kiva tehdä laitteilla ja saaada poltetta lihaksiin. Nyt ei ole enää kynnystä mennä salin puolelle, kun suurin osa laitteista tuli tutuiksi. Tuli sellainen olo, että vitsi mä haluan jo mennä uudelleen! Etenkin yläkroppa on aika heikossa kunnossa, joten sitä olisi kiva vahvistaa. Mutta sitten iskee pelko: yhyy lihakset kasvavat ja painolukema kasvaa :( Sitä pelkään tosi paljon! Puolisoni yritti muistuttaa, että lukema ei kerro mitään. No, eihän se periaatteessa kerrokaan just kehonkoostumuksesta, mutta kun ahdistaa se silti! Ja mua alkoi heti ahdistaa punnituksen ajatus. En haluaisi enää, että painoa seurattaisiin mitenkään. Jos se romahtaa, se on asia erikseen, mutta kuten olen ennenkin sanonut, en usko sen olevan enää edes mahdollista. Ihan tyhmiä ja sairaita ajatuksia, tiedän. 

Sain "luvan" osallistua salikurssille, jos suoritan tällä viikolla kaksi haastetta. Suklaapatukka ja pizza on nyt suoritettu! Huh huh. Ahdistusta on, mutta vähemmän kuin olisin luullut. Eniten päässä pyörii painolukema, lihomisen pelko. Olen 100% varma, että seuraavan kerran vaakalukema näyttää vähintään pari kiloa lisää. En haluaisi antaa sen vaikuttaa fiilikseen, mutta kyllähän se vaikuttaa. Ja painolukema ylipäänsä tulee varmasti vaikuttamaan vielä pitkään.

Puolisoni valitsema patukka, nam :) 

Kasvispizza. Jaksoin vähän reilu puolet, hyvä minä :)

Nyt on jotenkin tosi flunssainen olo. Tavallaan olen taas jo ehtinyt kaivata sitä, että olisi vain kipeänä kotona, eikä voisi muuta kuin katsoa leffoja ja torkkua. Kamala sanoa, mutta tavallaan jopa odotan, että oikein kunnon kuumeflunssa iskisi pitkästä aikaa. Toisaalta, en todellakaan halua tulla kipeäksi, koska haluan käydä töissä ja haluan päästä salille. Olisi niin tyhmää, jos nyt joutuisi jättämään sen yhdenkin viikkokerran liikuntaa väliin sairastumisen vuoksi. Tää on taas niin sairauden tuoma ajatus, mutta jotenkin koen, että olen liian terve (=läski), jos en sairastu kunnon flunssaan syksyn tai talven aikana. Hohhoijaa mikä ajatus taas, mutta en usko olevani yksin tämänkään kanssa.

Tulipas taas hajanaista juttua, mutta syytän tätä oloa ja väsymystä :D

Liikuntajuttuja!

Jee eka haasteista on suoritettu :) Muromysliannos (1dl) tuli syötyä jo kaksi kertaa! Ensimmäistä edelsi snadi romahdus, mutta siitäkin selvisin ja söin annoksen. Ja aion syödä taas tänään :)

Liikunta-asiaa seuraavaksi. Mä vähän emmin tämän kertomista, mutta haluan kertoa sen silti. Nythän ollaan sovittu fyssarin kanssa, että saan kerran viikossa joko työmatkapyöräillä tai käydä sisäpyöräilytunnilla. Aikaisemmin pyöräilin töihin niin kauan, kunnes mittari näytti aamulla alle +5 astetta (hrrrr). Nyt en ole pyöräillyt, vaikka lämpötila ei yleensä noin vähää ole vielä ollutkaan. Ei tuo alle 10 astetta ole silti oikein houkutellut. Duunipäivät ovat usein olleet sellaisia, että olen joutunut raahaamaan läppäriä tai muita tavaroita edestakaisin, Myös aikataulut ovat olleet kiireiset ja reissupäiviä on taas ollut ihan kiitettävästi. Niinpä olen käynyt sen kerran viikossa sisäpyöräilyssä tai aikataulujen mennessä tyhmästi jossain muussa jumpassa. Olen suosinut kehonhallintaan painottuvia tunteja, jos pyöräily ei ole onnistunut. Ei siis voi sanoa, että en "muka" olisi ehtinyt pyöräilyyn ja mennyt vasiten jollekin tosi rankalle cardiotunnille. Niin mutta siis joo, asiaan. Aion osallistua kuntosaliharjoittelun peruskurssille, jota salillani järjestetään säännöllisesti. Se on siis ihan vaan parin tunnin paketti, ei siis mikään syvää luotaava juttu kuten kurssi-sana antaa ymmärtää :D Olen sitä jo jonkin aikaa miettinyt, ja mietin myös silloin kun vielä olin hullu jumppapirkko. Olen aina sanonut, ettei musta ole salilla yksin rehkijäksi. Se on enemmän ollut kuitenkin sitä, että kun siinä ei välttämättä kuluta kaloreita niin paljon kuin ohjatussa jumpassa. Lisäksi ohjatulla tunnilla tulee piiskattua itsestään huononakin päivänä enemmän ryhmäpaineen vuoksi. Nyt haluaisin kokeilla saliakin, koska tällä hetkellä haluaisin ennen kaikkea kiinteytyä. Haluan myös todistaa itselleni, että liikunnalla voi saada tuloksia myös muutenkin kuin kaksisataa lasissa pomppimalla.

Sovittiin puolisoni kanssa, että saan kahdella ehdolla osallistua kurssille: suoritan tällä vkolla kaksi kohtaa haastelistalta, ja lupaan, ettei mene överiksi. Mielestäni hyvät ehdot, joita aion myös noudattaa. Juttelen tästä varmastikin myös fyssarin kanssa, mutta aion nyt joka tapauksessa osallistua kurssille. Saliharjoittelussa on aina se vaara, että vetää kerralla liian pitkiä treenejä, koska ei ole mitään varsinaisesti määriteltyä aikaa. Jos kurssin myötä innostun käymään salilla, pitänee sopia etukäteen, kuinka pitkiä kerrat saavat olla. 

kuva

Lisäksi: olen päättänyt alkaa venytellä! Mua niin harmittaa, että en ole ylläpitänyt nuorempana saavutettua notkeutta. En ole mikään kumiukko ollut ikinä, mutta olin ihan ok-venyvä nuorena. Olisi ihanaa saada spagaatti taas ja pystyä jumpan venyttelyissä ihan tuosta noin vain kaikkiin venskoihin. Mikä parasta, miehenipä päätti lähteä projektiin mukaan :D Haha mä niin näen meidän yhteiset venyttelyhetket! No, olenpahan kerrankin venyvämpi kuin vieressä äheltäjä ;)

kuva

Hyvin menee, mutta menköön!

Mulla menee ruokailujan kanssa nyt oikeastaan aika hyvin. Olen kauhistellut mieheni laittamia valtavan näköisiä annoksia, mutta silti joka kerta syönyt kaiken. Välillä on jopa ollut kivaa, että ruokaa on ollut paljon. Omista annoksista kun välillä tulee olo, että höh, joko se loppui :D Läskiolo on vaivannut monena päivänä, mutta yritän joka kerta toitottaa itselleni, että uusi ulkomuoto on vain opittava hyväksymään. Koko ajan alkaa näyttää todennäköisemmältä se, että pystyn vielä jonain päivänä syömään yhtä vapaasti kuin kuka tahansa. Siihen on vielä matkaa, mutta uskon sen olevan mahdollista tulevaisuudessa. 

Puolison laittama iltapala. Pieni itku meinasi tulla, mutta söin kaiken :)

Yksi asia, josta olen ollut aiiiiivan fiiliksissä, on kynsien kasvaminen. Kesän aikana olen havahtunut siihen, että mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen kynnet, jotka kasvavat pitkiksi ja ovat itseasiassa aika vahvat. Mulla on kynnet, joita voi laittaa nätiksi :) Ja sen lisäksi mun sormien oireet ovat alkaneet helpottaa. Mulla on ollut monta vuotta omasta mielestäni tosi rumat sormet, koska niissä on ollut kaikenlaisia oireita. Oireista inhottavimmat ovat olleet turpoaminen siihen pisteeseen, että iho alkaa repeillä sekä pitkäaikainen punotus. Kylmäallergiaksi ne on diagnosoitu, mutta kuulemma samanlaisia oireita on ollut monella anoreksiaa sairastaneella. Kylmäallergia on aina tuntunut vähän tyhmältä, koska turpoaminen saattaa tapahtua myös kuumassa, ja värimuutos oli ympäri vuoden. Toki kylmä pahensi oireita, mutta silti. Toiseen räpylään kehtaisi jossain vaiheessa vaikka sormuksenkin ottaa ;D

Musta ranskis timanteilla ja kynsitarroilla.

Pinkki liukuvärjäys hilelakalla viimeisteltynä.

200. postaus!

Siis huh! 200 julkaistua tekstiä jo! Sen kunniaksi päätin päivittää uskalluslistan tilanteen. Edelliset postaukset aiheesta löytyvät täältä ja täältä. Kerron ensin, miten edellisen listan asiat ovat toteutuneet.

- kokonainen muromysliannos kunnon muromysliä, esim. Start-muromysliä.
Kokonaisen annoksen syöminen ei ole vieläkään onnistunut :S

- maito- tai kaakaolasillinen

No siis olen juonut muutamankin kerran lasillisen piimää ja olen uskaltanut ottaa maitoa myös esim. kahviin sekä puuroon pienet loraukset, joten melkein suoritettu, sanoisin. 

- sipsejä tai juustonaksuja vain itselleni

Tää tuntuu edelleen aivan utopistiselta...

- hodari
- risotto
- spagetti bolognese ravintolassa
- kokonainen pizza ravintolassa
- lehtipihvi

Nää on kans vähän sellaisia, että saa odottaa vielä aika kauan varmaan riittävää uskallusta. Pizza ja spagetti tuntuvat näistä eniten sellaisilta, jotka ehkä pystyisin toteuttaa. Tosin toi spagetti on silleen vähän huono tossa, kun en periaatteessa syö punaista lihaa (varsinkaan julkisesti) :DD

- irtokarkkeja vapaasti

Periaatteessa tämä on toteutunut, mutta mulla taisi olla ajatuksena, että ostaisin myös määrällisesti niin paljon kuin mieli tekee. Olen pari kertaa ostanut irttareita ihan vain koska teki mieli :) Määrä on kuitenkin jäänyt pieneksi. Olen myös syönyt irtokarkkeja, kun niitä on ollut tarjolla.

- kokonainen suklaapatukka kerralla

En ymmärrä, mikä tässä nyt muka on niin vaikeaa. 

- jäätelöannos (siis sellainen missä on kaikenlaista härpäkettä :))

Voih, tämän toteuttamista odotan niin paljon! Monesti se on käynyt mielessä, mutta sopivaa hetkeä ei ole vain tullut.

- pulla tai munkki (ei muffinssi) ilman tukihenkilöä
Kaverin kanssa puoliksi syöty jättiläiskorvapuusti lasketaan kyllä yhdeksi pullaksi aivan heittämällä :D

- jälkiruoka ravintolassa pääruuan jälkeen

Kai cookie lasketaan? Siis sellainen iso :) Eiköhän, joten tän olen toteuttanut jo pari kertaa. Tietty sellainen ns. kunnon jälkkäri on vielä haaveissa. 

- Picnicin patonki

Äh ne on niin pelottavia. Eikä ne maut ole oikeastaan kyllä kovin houkuttelevia. Paljon parempia on subin patongit, ja niitähän syön harva se viikko :)

No höh, tästähän tuli aika ankea tulos :/ Pitääpä ottaa näitä taas ihan aktiiviseen harkintaan! Osa noista on kyllä tosiaan aika utopistisia, joten tässä karsittu ja päivtetty lista:

- kokonainen muromysliannos kunnon muromysliä, esim. Start-muromysliä.
- spagetti ravintolassa
- kokonainen pizza ravintolassa
- kokonainen suklaapatukka kerralla
- jäätelöannos (siis sellainen missä on kaikenlaista härpäkettä :))
- kunnollinen jälkkäri ravintolassa 

Muutin spagetti bolognesen ihan vain spagetiksi, koska se jauheliha olis vähän liikaa ravintolassa. Pasta-annoksiahan olen syönyt, mutta jostain kumman syystä spagettimuotoinen pasta tuntuu edelleen tosi ahdistavalta tilata. Päätän nyt, että koitan saada noi kaikki vielä tän vuoden puolella suoritettua, how about that! Iiks, mutta selviän siitä varmasti :)