Hyvin menee, mutta menköön!

Mulla menee ruokailujan kanssa nyt oikeastaan aika hyvin. Olen kauhistellut mieheni laittamia valtavan näköisiä annoksia, mutta silti joka kerta syönyt kaiken. Välillä on jopa ollut kivaa, että ruokaa on ollut paljon. Omista annoksista kun välillä tulee olo, että höh, joko se loppui :D Läskiolo on vaivannut monena päivänä, mutta yritän joka kerta toitottaa itselleni, että uusi ulkomuoto on vain opittava hyväksymään. Koko ajan alkaa näyttää todennäköisemmältä se, että pystyn vielä jonain päivänä syömään yhtä vapaasti kuin kuka tahansa. Siihen on vielä matkaa, mutta uskon sen olevan mahdollista tulevaisuudessa. 

Puolison laittama iltapala. Pieni itku meinasi tulla, mutta söin kaiken :)

Yksi asia, josta olen ollut aiiiiivan fiiliksissä, on kynsien kasvaminen. Kesän aikana olen havahtunut siihen, että mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen kynnet, jotka kasvavat pitkiksi ja ovat itseasiassa aika vahvat. Mulla on kynnet, joita voi laittaa nätiksi :) Ja sen lisäksi mun sormien oireet ovat alkaneet helpottaa. Mulla on ollut monta vuotta omasta mielestäni tosi rumat sormet, koska niissä on ollut kaikenlaisia oireita. Oireista inhottavimmat ovat olleet turpoaminen siihen pisteeseen, että iho alkaa repeillä sekä pitkäaikainen punotus. Kylmäallergiaksi ne on diagnosoitu, mutta kuulemma samanlaisia oireita on ollut monella anoreksiaa sairastaneella. Kylmäallergia on aina tuntunut vähän tyhmältä, koska turpoaminen saattaa tapahtua myös kuumassa, ja värimuutos oli ympäri vuoden. Toki kylmä pahensi oireita, mutta silti. Toiseen räpylään kehtaisi jossain vaiheessa vaikka sormuksenkin ottaa ;D

Musta ranskis timanteilla ja kynsitarroilla.

Pinkki liukuvärjäys hilelakalla viimeisteltynä.