Liikuntajuttuja!

Jee eka haasteista on suoritettu :) Muromysliannos (1dl) tuli syötyä jo kaksi kertaa! Ensimmäistä edelsi snadi romahdus, mutta siitäkin selvisin ja söin annoksen. Ja aion syödä taas tänään :)

Liikunta-asiaa seuraavaksi. Mä vähän emmin tämän kertomista, mutta haluan kertoa sen silti. Nythän ollaan sovittu fyssarin kanssa, että saan kerran viikossa joko työmatkapyöräillä tai käydä sisäpyöräilytunnilla. Aikaisemmin pyöräilin töihin niin kauan, kunnes mittari näytti aamulla alle +5 astetta (hrrrr). Nyt en ole pyöräillyt, vaikka lämpötila ei yleensä noin vähää ole vielä ollutkaan. Ei tuo alle 10 astetta ole silti oikein houkutellut. Duunipäivät ovat usein olleet sellaisia, että olen joutunut raahaamaan läppäriä tai muita tavaroita edestakaisin, Myös aikataulut ovat olleet kiireiset ja reissupäiviä on taas ollut ihan kiitettävästi. Niinpä olen käynyt sen kerran viikossa sisäpyöräilyssä tai aikataulujen mennessä tyhmästi jossain muussa jumpassa. Olen suosinut kehonhallintaan painottuvia tunteja, jos pyöräily ei ole onnistunut. Ei siis voi sanoa, että en "muka" olisi ehtinyt pyöräilyyn ja mennyt vasiten jollekin tosi rankalle cardiotunnille. Niin mutta siis joo, asiaan. Aion osallistua kuntosaliharjoittelun peruskurssille, jota salillani järjestetään säännöllisesti. Se on siis ihan vaan parin tunnin paketti, ei siis mikään syvää luotaava juttu kuten kurssi-sana antaa ymmärtää :D Olen sitä jo jonkin aikaa miettinyt, ja mietin myös silloin kun vielä olin hullu jumppapirkko. Olen aina sanonut, ettei musta ole salilla yksin rehkijäksi. Se on enemmän ollut kuitenkin sitä, että kun siinä ei välttämättä kuluta kaloreita niin paljon kuin ohjatussa jumpassa. Lisäksi ohjatulla tunnilla tulee piiskattua itsestään huononakin päivänä enemmän ryhmäpaineen vuoksi. Nyt haluaisin kokeilla saliakin, koska tällä hetkellä haluaisin ennen kaikkea kiinteytyä. Haluan myös todistaa itselleni, että liikunnalla voi saada tuloksia myös muutenkin kuin kaksisataa lasissa pomppimalla.

Sovittiin puolisoni kanssa, että saan kahdella ehdolla osallistua kurssille: suoritan tällä vkolla kaksi kohtaa haastelistalta, ja lupaan, ettei mene överiksi. Mielestäni hyvät ehdot, joita aion myös noudattaa. Juttelen tästä varmastikin myös fyssarin kanssa, mutta aion nyt joka tapauksessa osallistua kurssille. Saliharjoittelussa on aina se vaara, että vetää kerralla liian pitkiä treenejä, koska ei ole mitään varsinaisesti määriteltyä aikaa. Jos kurssin myötä innostun käymään salilla, pitänee sopia etukäteen, kuinka pitkiä kerrat saavat olla. 

kuva

Lisäksi: olen päättänyt alkaa venytellä! Mua niin harmittaa, että en ole ylläpitänyt nuorempana saavutettua notkeutta. En ole mikään kumiukko ollut ikinä, mutta olin ihan ok-venyvä nuorena. Olisi ihanaa saada spagaatti taas ja pystyä jumpan venyttelyissä ihan tuosta noin vain kaikkiin venskoihin. Mikä parasta, miehenipä päätti lähteä projektiin mukaan :D Haha mä niin näen meidän yhteiset venyttelyhetket! No, olenpahan kerrankin venyvämpi kuin vieressä äheltäjä ;)

kuva

Hyvin menee, mutta menköön!

Mulla menee ruokailujan kanssa nyt oikeastaan aika hyvin. Olen kauhistellut mieheni laittamia valtavan näköisiä annoksia, mutta silti joka kerta syönyt kaiken. Välillä on jopa ollut kivaa, että ruokaa on ollut paljon. Omista annoksista kun välillä tulee olo, että höh, joko se loppui :D Läskiolo on vaivannut monena päivänä, mutta yritän joka kerta toitottaa itselleni, että uusi ulkomuoto on vain opittava hyväksymään. Koko ajan alkaa näyttää todennäköisemmältä se, että pystyn vielä jonain päivänä syömään yhtä vapaasti kuin kuka tahansa. Siihen on vielä matkaa, mutta uskon sen olevan mahdollista tulevaisuudessa. 

Puolison laittama iltapala. Pieni itku meinasi tulla, mutta söin kaiken :)

Yksi asia, josta olen ollut aiiiiivan fiiliksissä, on kynsien kasvaminen. Kesän aikana olen havahtunut siihen, että mulla on ekaa kertaa moneen vuoteen kynnet, jotka kasvavat pitkiksi ja ovat itseasiassa aika vahvat. Mulla on kynnet, joita voi laittaa nätiksi :) Ja sen lisäksi mun sormien oireet ovat alkaneet helpottaa. Mulla on ollut monta vuotta omasta mielestäni tosi rumat sormet, koska niissä on ollut kaikenlaisia oireita. Oireista inhottavimmat ovat olleet turpoaminen siihen pisteeseen, että iho alkaa repeillä sekä pitkäaikainen punotus. Kylmäallergiaksi ne on diagnosoitu, mutta kuulemma samanlaisia oireita on ollut monella anoreksiaa sairastaneella. Kylmäallergia on aina tuntunut vähän tyhmältä, koska turpoaminen saattaa tapahtua myös kuumassa, ja värimuutos oli ympäri vuoden. Toki kylmä pahensi oireita, mutta silti. Toiseen räpylään kehtaisi jossain vaiheessa vaikka sormuksenkin ottaa ;D

Musta ranskis timanteilla ja kynsitarroilla.

Pinkki liukuvärjäys hilelakalla viimeisteltynä.

200. postaus!

Siis huh! 200 julkaistua tekstiä jo! Sen kunniaksi päätin päivittää uskalluslistan tilanteen. Edelliset postaukset aiheesta löytyvät täältä ja täältä. Kerron ensin, miten edellisen listan asiat ovat toteutuneet.

- kokonainen muromysliannos kunnon muromysliä, esim. Start-muromysliä.
Kokonaisen annoksen syöminen ei ole vieläkään onnistunut :S

- maito- tai kaakaolasillinen

No siis olen juonut muutamankin kerran lasillisen piimää ja olen uskaltanut ottaa maitoa myös esim. kahviin sekä puuroon pienet loraukset, joten melkein suoritettu, sanoisin. 

- sipsejä tai juustonaksuja vain itselleni

Tää tuntuu edelleen aivan utopistiselta...

- hodari
- risotto
- spagetti bolognese ravintolassa
- kokonainen pizza ravintolassa
- lehtipihvi

Nää on kans vähän sellaisia, että saa odottaa vielä aika kauan varmaan riittävää uskallusta. Pizza ja spagetti tuntuvat näistä eniten sellaisilta, jotka ehkä pystyisin toteuttaa. Tosin toi spagetti on silleen vähän huono tossa, kun en periaatteessa syö punaista lihaa (varsinkaan julkisesti) :DD

- irtokarkkeja vapaasti

Periaatteessa tämä on toteutunut, mutta mulla taisi olla ajatuksena, että ostaisin myös määrällisesti niin paljon kuin mieli tekee. Olen pari kertaa ostanut irttareita ihan vain koska teki mieli :) Määrä on kuitenkin jäänyt pieneksi. Olen myös syönyt irtokarkkeja, kun niitä on ollut tarjolla.

- kokonainen suklaapatukka kerralla

En ymmärrä, mikä tässä nyt muka on niin vaikeaa. 

- jäätelöannos (siis sellainen missä on kaikenlaista härpäkettä :))

Voih, tämän toteuttamista odotan niin paljon! Monesti se on käynyt mielessä, mutta sopivaa hetkeä ei ole vain tullut.

- pulla tai munkki (ei muffinssi) ilman tukihenkilöä
Kaverin kanssa puoliksi syöty jättiläiskorvapuusti lasketaan kyllä yhdeksi pullaksi aivan heittämällä :D

- jälkiruoka ravintolassa pääruuan jälkeen

Kai cookie lasketaan? Siis sellainen iso :) Eiköhän, joten tän olen toteuttanut jo pari kertaa. Tietty sellainen ns. kunnon jälkkäri on vielä haaveissa. 

- Picnicin patonki

Äh ne on niin pelottavia. Eikä ne maut ole oikeastaan kyllä kovin houkuttelevia. Paljon parempia on subin patongit, ja niitähän syön harva se viikko :)

No höh, tästähän tuli aika ankea tulos :/ Pitääpä ottaa näitä taas ihan aktiiviseen harkintaan! Osa noista on kyllä tosiaan aika utopistisia, joten tässä karsittu ja päivtetty lista:

- kokonainen muromysliannos kunnon muromysliä, esim. Start-muromysliä.
- spagetti ravintolassa
- kokonainen pizza ravintolassa
- kokonainen suklaapatukka kerralla
- jäätelöannos (siis sellainen missä on kaikenlaista härpäkettä :))
- kunnollinen jälkkäri ravintolassa 

Muutin spagetti bolognesen ihan vain spagetiksi, koska se jauheliha olis vähän liikaa ravintolassa. Pasta-annoksiahan olen syönyt, mutta jostain kumman syystä spagettimuotoinen pasta tuntuu edelleen tosi ahdistavalta tilata. Päätän nyt, että koitan saada noi kaikki vielä tän vuoden puolella suoritettua, how about that! Iiks, mutta selviän siitä varmasti :)

Viikonlopun kohokohdat!

Viikonlopppu hurahti nopeasti ohi. Oli oikein mukava pe-su-ajanjakso kaiken kaikkiaan :) Tässä viikonlopulta (tai no pe-su) mainitsemisen arvoisia asioita:

Perjantaiaamun aloitin ekaa kertaa tuorepuurolla. Olin torstaina illalla laittanut jääkaappiin muhimaan seuraavan yhdistelmän:
1 dl ruishiutaleita
1 dl luonnonjogurttia
mustikoita
makeutusainetta, kanelia

Ihan jees, mutta ei ihan odotusteni tasoinen. Jotenkin lämmin puuro natsaa paremmin varsinkin syksyisen sään vallitessa.

Perjantaina oli myös ultimatehaaste kyseessä, kun olin päättänyt yllätyksenä puolisolleni syödä ravintolassa hampurilaisen. Ja siis hittolainen, mähän tein sen! En voi sanoin kuvailla, kuinka paljon mua jännitti ja kuinka ylpeä itsestäni olin! Myös puolisoni oli ylpeä, vaikkei sitä niin vahvasti näyttänytkään kuin olisin toivonut. Mutta ei siitä sen enempää, tiedän hänen olleen iloinen mun puolesta :) Söin kasvishampparin ruiskuorella, joten aika helppo sinänsä, mutta kyllä sitä majoneesia oli tosi tuhdisti, eikä kasvispihvitkään mitään kovin kevyitä olleet. En väitä, etteikö olisi ahdistanut, mutta selvisin silti. Melkein koko hampparin söin. Ja hyvää oli, voin kertoa! Kerrankin salaatti jäi lähes koskemattomaksi :D

Lauantaina puolisoni kysyi toiveita päivälliseksi. Sanoin, että ei mitään ihmeellistä tarvita, jotain ihan perusruokaa. Joo niin varmaan, sainkin taas kunnon gourmetruokaa: kalaa (jonka nimeä en edes muista) ja täytetty herkkusieni! On mulla vaan niin ihana mies! Onneksi hän myös tykkää tosi paljon kokkailla, joten molemmat hyötyvät ;)

La-illalla oli vuorossa hardstyle-/hard edm-tapahtuma, jossa tulikin taas tampattua pohkeet hajalle! Sunnuntaina oli vähän heikko happi viiden tunnin yöunien vuoksi, joten menimme lounaalle Subwayhin. Sen jälkeen hengasimme vain kotosalla leffoja ja telkkarisarjoja katsoen :)

Mulle tuli viikonloppuna tosi vahvasti sellainen olo, että hitto miten hienoa elämä on kun ei tartte koko ajan enää juosta anoreksian pillin mukaan! Sain tälle ajatukselle vahvistusta kun kävin vaa'alla ja saatoin huokaista helpotuksesta. Painoni on viimeiset kuukaudet pysynyt aikalailla samoissa lukemissa n. kilon vaihtelulla. Tämä oli helpotus, koska olen syönyt paljon paremmin pari viikkoa jo johtuen siitä, että puolisoni on vastannut monista ruokailuista. Myös itse annostellessani olen ottanut isompia annoksia. Edes hamppari ei nostanut painoani pilviin (kuten terve järkikin jo kertoo). Tajusin myös hokon jäljiltä, että en todellakaan halua päiväosastolle, enkä sitä voi välttää oikein muulla kuin syömällä vapaammin. En halua olla töistä pois tän sairauden vuoksi päivääkään, enkä myöskään aio olla! Mä olen päättänyt selvitä voittajana, ja se alkaa koko ajan näyttää todellisemmalta. Totta kai kehonkuva on edelleen aivan päin prinkkalaa ja moni asia on vielä työn alla, mutta näiden parin viikon aikana olen mielestäni ottanut ison askeleen eteenpäin :)

Voihan jännitys! Ja nälkä.

Ensin vähän ruokailuista ja nälästä. Olen tuntenut oloni jotenkin tosi paljon vapaammaksi, kun ei ole tarvinnut laittaa itse jokaista ateriaa. On oikeesti ollut tosi hyvä kokeilu :) Olen yrittänyt nyt myös itse pitää annokset isompina silloin, kun on tullut kertoja, jolloin mieheni ei ole ollut vaikka paikalla laittamassa. Ja siis voi jestas oikeesti! Vanha sanonta "nälkä kasvaa syödessä" on jotenkin niin totta. Oon syönyt isompia annoksia, ni nälkäkin on paljon kovempi. Enkä nyt usko sen johtuvan vatsalaukun venymisestä ja lihomisesta, vaan ihan vain aineenvaihdunnan tyytyväisenä hyristelystä.

Puolison tekemää sushia :)

Ööö oiskohan lohipastaa tuolla kurkkujen alla :D

Sieniä, nam! Jättikatkarapuja, nam! Ja sit kans pastaa, raejuustoa ja ketsuppia.

Kunnon vauvanruokamössö D Tofua, kesäkurpitsaa, couscousia ja raejuustoa.

Ja sitten se jännitys! Huomenna aion tehdä jotain todella jännittävää, pelottavaa, ahdistavaa ja mitä vielä kaikkea. Mua jännittää aivan sairaan paljon, ja pelkään, että hannaan viime hetkellä. Meillä oli vuosipäivä puolisoni kanssa tällä viikolla, joten lahjapaketin lisäksi lupasin viedä hänet syömään. Olen myös hänelle vihjaillut, että hän saa toisen lahjansa ravintolareissun yhteydessä. Mun toinen, tai no kolmas kun ravintolakäynti lasketaan, lahja on seuraava: Aion. Tilata. Ravintolassa. Kasvishampurilaisen! APUA!!! Mä oon aivan hajalla kun mua jännittää niin paljon. Uskallanko? Pystynkö? KEHTAANKO? Mä tiedän, että mun puoliso alkaa suunnilleen itkeä ilosta, jos uskallan tehdä tän. En ole syönyt mitään hampurilaisia 11 vuoteen. Nyt tarttisin tosi isot tsemppaukset, että pystyn siihen, iiiik! 

Hoko.

Hokosta jäi paljon mietittävää. Koska junnaan paikoillani, mulle ehdotettiin taas päiväosastoa. Siitä saattaisin saada hyvän loppusysäyksen pois omista rituaaleistani. Jos ajattelen täysin järjellä, niin joo, se olisi ehkä viisasta mennä sinne pariksi viikoksi. Se olisi ollut fiksua tehdä varmasti jo edellisellä kerralla kun sitä ehdotettiin, tai sitä edellisellä. Kolmas kerta, kun lähetettä ollaan mulle tyrkytetty tämän hoidon aikana, yhteensä ehkä kuudes kerta, mutta kun ääh. En halua olla töistä pois, en todellakaan! Se on se suurin syy siihen, etten halua mennä. Toki myös pelot siitä, että lihonkin ihan hulluna siellä ja se että olen aivan valtava kaikkiin muihin verrattuna, ovat olemassa. Tuntuu jopa aivan typerältä mennä päiväosastolle, koska olen kuitenkin normaalipainossa (joojoo, tiedetään, painon korjaantuminen on vasta puolet toipumisesta). Nuo ovat sairauden tuomia ajatuksia, tiedän sen. Töissä olemisen haluaminen ei ole sairauden sanelemaa, mutta toki edellä mainitut vahvistavat sitä ajatusta, etten halua mennä. "Ei se olis kuin kahden viikon sairasloma." No, mä en voi olla töistä pois kahta viikkoa. Tai siis tietenkin voin, mutta en todellakaan halua! No way! Mietin kyllä jo seuraavia vaihtoehtoja: ilmoittaisin töihin olevani kaksi viikkoa lomalla, niin ei tarttis selitellä (mulla on lomapäiviä vielä kolme viikkoa jäljellä, hups). Toinen vaihtoehto olisi, että juttelisin mun pomon kanssa, että olisin kaksi viikkoa päivät päiväosastolla ja tekisin duunia iltaisin. I know, ei siinä olisi mitään järkeä. Henkisesti raskasta toipumistyöskentelyä klo 8-18 ja sitten illalla töitä... Olisin sairasloman tarpeessa varmaan jo heti sen jälkeen ihan vain väsymyksestä. Huoh. Mulla on muutama viikko aikaa miettiä tätä. 

Koska haluan välttää päiväosaston, sovittiin puolisoni kanssa, että hän on ainakin viikon ajan vastuussa mun ruokailuista. Tämä ajaa siis samaa asiaa kuin päiväosasto eli että en pystyisi kontrolloimaan sitä, mitä on tarjolla. Se on sujunut ihan hyvin muuten, mutta eihän se käytännössä ole mahdollista, että hän vastaisi ihan kaikista ruokailuistani. Tai siis periaatteessahan voisihan hän tehdä mulle myös vaikka aamupalaeväät töihin, mutta se tuntuisi vähän hassulta. Niinpä hän on tehnyt päivällistä, jota olen ottanut sitten myös seuraavan päivän lounaaksi sekä iltapaloja. Sovittiin, että hän myös annostelee mulle, mutta sitä ei ole joka kerta tapahtunut. Meidän sopimukset menee aina samalla kaavalla. Siinä tilanteessa kun ehdotan jotain ja sovitaan, että näin tehdään, olen tehnyt suuren henkisen painiskelun, jotta uskallan ylipäänsä ottaa asian esiin. Sitten kun homman pitäisi näkyä käytännössä, ei puolisoni välttämättä enää muistakaan meidän sopimusta. Enkä mä läheskään joka kerta saa hiljennettyä sairauden ääntä ja muistutettua häntä. Tässä kuitenkin esimerkkejä onnistumisista:

Tonnikalapastaa, raejuustoa, kurkkua ja pieni leipä.

Iltapala, sarjassamme VALTAVA.

Kanaa, sieniä, couscousia, raejuustoa ja kurkkua. Hillittömän paljon kanaa, huh!

Näistä omasta mielestäni tosi isoista annoksista huolimatta mulla ei ole sellainen olo, että paino olisi noussut. En ole hokon jälkeen käynyt vaa'alla, mutta aion tässä joku päivä käydä. Jos paino on noussut, en tiedä mitä teen. Se todistaisi sen, että mun paino tulee aina vain nousemaan. Jos se ei ole noussut, niin sitten uskallan varmasti jatkaa tätä kokeilua ja syödä isompia annoksia. Ja siis pakkohan mun on myöntää, että monesti on ollut jopa kivaa syödä tavallista enemmän :D Nyt pitää vain yrittää sinnittellä! 

Arkituotteet!

Noniin toivottu arkituotepostaus tulis tässä! Syön siis kyllä totta kai kaikenlaista muutakin, mutta tässä pääpiirteittäin ne kaikista tavallisimmat jutut mulle.

Jogurtit

Valion Raikas, lemppari erityisesti raparperi hauskan suutuntuman vuoksi
Valion rasvaton, erityisesti mansikka-vanilja
Pirkka Perinteinen, lempparimaut banaani, vanilja ja vanilja-päärynä

Rahkat
Välipalana töissä on melkeinpä aina Skyr-rahka. 

kuva

Puuro

Töissä syön yleensä Pirkan puuropusseja, kotona puolestaan teen puuron mikrossa ruishiutaleista.

Ruiseipä

Tätä olen onnistunut laajentamaan useampaan eri ruisleipään. Lemppari on Primulan Eväsruis. Yleensä halvemman hintansa vuoksi koriin päätyy kuitenkin Pirkan ruispalat tai Fazerin ruispuikulat.

kuva

Vaalea leipä

Fazerin pienet paahtoleivät, yleensä täysjyvä tai kaura. 

kuva

Levite

Oma suosikkini on Mini Lätta ihan jo maun vuoksi, mutta koska siinä on rasvaa vain 28%, en saa ostaa sitä. Ihan perus Floran normaalisuolaista siis on kaapissa.

Proteiini

Broileri suikaleina tai jauhelihana, välillä myös tonnikala vedessä.

kuva

Keitto

No joo, tässä olis kyllä kehitettävää. Pirkka pussikanakeitto on ollut jo ties kuinka kauan kuvioissa. Nyt uutena on tullut myös kananuudelikeitto. Joskus otan myös purkkikasvissosekeittoa.

Lisuke

Täysjyväpikariisi on vakio, mutta nyt olen totutellut myös couscousiin :) Joskus toki myös pastaa eksyy lautaselle.

kuva

Juusto

Pirkan sulatejuusto

Maitotuote
Valion Arki rae-raejuusto

Leikkele

Pirkan ohuen ohuet kalkkunaleikkeet hinnan puolesta, muuten HK:n ohuen ohuet.

Hedelmät
Omena tai nektariini. Omenat on yleensä halvempia, joten niitä tulee useammin ostettua. Tsiisus, mä olen kyllä niin pihi :D

kuva

Vihannekset
Leivän päälle ja lisukkeena kurkku on vakkari, mutta nyt lähiaikoina olen ostanut avomaakurkkua halvemman hinnan vuoksi. Porkkanaa syön välillä, mutta siitä olen aika hyvin onnistunut vieroittumaan ennen kuin muutuin kokonaan oranssiksi :D

kuva

Kasvikset
Laitan ruokaan yleensä aina pakastevihanneksia. Nyt ovat olleet käytössä kaikki erilaiset Finduksen wokkivihannekset. 

kuva

Random herkku

Pirkan salmiakkipastillit. Nam! Näitä kun vielä yhdistää hedelmäkarkkeihin, niin oiiii!

Purkka

Airwaves, aina ja ikuisesti <3

kuva