tiistai 17. kesäkuuta 2014

Matkalta part 2.

Hyvin sujuu täällä edelleen! :) Viikonloppu oli oikeasti unohtumaton, ja pystyin nauttimaan myös vaikeista ruuista. Tai no nauttimaan ja nauttimaan, mutta söin niitä, enkä tuntenut mitään megalomaanista ahdistusta. Totta kai pientä kompensointia ennen tai jälkeen tuli tehtyä, mutta silti suoriuduin mielestäni todella hyvin mökkiviikonlopusta.

Vaikeita tilanteita:
- Päivällinen antoi odottaa itseään, eikä edeltävät ateriat olleet olleet kovinkaan ravitsevia (salaattia, omena, myslipatukoita jne). Grillauksen aikana tarjolla oli tuhtia pinaatti-artisokkadippiä ja nachoja. Tiesin, että päivälliseni koostuisi muutenkin lähinnä kasviksista, joten otin edellä mainittuja aika runsaasti. Hyvää oli, vaikkakin ahdisti vähän. Olo ei kuitenkaan ollut turvonnut tai läski, joten sain ahdistuksen kuriin aika hyvin. 
- Muut nukkuivat todella pitkään, joten siinä vaiheessa kun porukka alkoi syödä aamiaista, oli jo mun lounasaika. Aamiaiseksi oli perus jenkkisettiä eli munakokkelia, pekonia ja biscuitbreadia hilloineen. Otin kaikkea muuta paitsi pekonia, ja lisäksi vielä omaa ruisleipääni. Oli muuten tosi hyvää :)

kuva
- Yllättäen päädyttiin kuumuuden keskellä jätskipaikkaan juuri sopivasti mun välipala-aikaan, joten minäpä reippaana tyttönä otin minttu-suklaahippujäätelöä pallon. Ensin tilasin vaniljajätskiä, mutta maistettuani kaverin minttu-suklaahippua, en voinut olla ottamatta sitä. Nam! En jaksanut palloa kokonaan (jaksanut vai halunnut...), mutta silti suoritus oli tosi hieno mielestäni. Kesän toinen irtojäätelö, check!

kuva

- Päivällisaika antoi paluumatkalla taas odottaa itseään ja aloin olla jo aika verensokerinlaskutilassa, mutta sain silti hillittyä itseni. Yleensä siinä vaiheessa alkaa tulla itku, mutta nyt tsemppasin kunnes pääsimme ravintolaan. Pelkän tsemppauksen lisäksi tein jotain, joka on mulle tosi vaikeaa. Otin pientä välipalaa, jottei heikotus iskisi liian kovaksi. Se ahdisti ja soimasin itseäni siitä, mutta niin tekivät muutkin, joten se oli ihan ok ja ennenkaikkea normaalia :)

Olen nauttinut olostani todella monella tavalla. Tämä reissu tulee loppumaan aivan liian lyhyeen! Olen myös saanut jo muutamassa päivässä paljon itseluottamusta sekä pienen lisäsysäyksen kohti kehon hyväksymistä. Kyllä se positiivinen huomio vaan laittaa kantamaan itsensä vieläkin ryhdikkäämmin ja ylpeämmin, if you know what I mean ;)


3 kommenttia:

  1. Hyvä, että olet pystynyt mukautumaan retken vaatimiin olosuhteisiin ja kuitenkin ottanut huomioon omatkin tarpeesi. Minä en siihen pystyisi. Jätän ottamatta, jos ei ole omaan suuhun sopivaa tai sairauden hyväksymää :/
    Myös tuo välipalojen syöminen on hankalaa, kun pelkää, ettei sitten varsinaisella aterialla jaksa syödä...
    Mukavaa loppumatkaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on nykyään yleensä vaan pakko ottaa jotain, koska muuten alan täristä, itkeä ja lopulta oksennan tai pyörryn :D Välipalat oikeesti kannattaa ottaa (pikkuhiljaa) mukaan ruokavalioon, niin ne eivät kohta enää vaikuta ollenkaan seuraavien aterioiden ruokahaluun. Elimistö tottuu säännölliseen ruokarytmiin, joten välipalan jälkeen on nälkä seuraavaan ruoka-aikaan, koska kropan ei tartte himmailla sen kuluttamisen suhteen kun se tietää saavansa ruokaa. Eli uskalla ihmeessä, se helpottaa kyllä kun syö säännöllisesti! :))

      Poista