Haasteet:
1. Syön vähintään kerran jäätelöä sekä vähintään kerran frozen yogurtia.
Söin kerran froyoa ja kerran gelatoa. Varsinainen jätski jäi syömättä. Muutaman kerran se kävi mielessä, mutta ei mun kyllä varsinaisesti tehnyt sitä edes mieli.
2. Syön vähintään kerran pastaa.
No enpä syönyt. Kerran asia tuli puheeksi ystäväni kanssa, mutta silloin olimme menossa leffaan päivällisen jälkeen, enkä halunnut ähkyä leffaan. Tekosyy, joo...
3. Juon jonkun kaloripitoisen juoman esim. Starbucksista (frappuzino tms).
Join kerran puoli pulloa normi Spriteä, koska romahdin pyörtymisen tasolle, varmastikin suurimmaksi osaksi kuumuuden vuoksi. En ole juonut ei-light limua varmaan öö 15 vuoteen tai jotain. Juoma ei juurikaan ahdistanut, koska sillä hetkellä se oli melkeinpä elinehto. Frappuzinoa tms. en juonut, enkä myöskään osaa sanoa kunnollista syytä sille, miksi en niin tehnyt. Pirtelöä maistoin kerran!
Ultimatehaaste: kasvis-/kana-/kalahampurilaisateria (ei siis mikään mäkkärin, vaan ravintolan).
Ei tullut tätäkään tehtyä, MUTTA söin elämäni ensimmäisen tacon ravintolassa :D
Tavoitteet:
1. Tilaan ravintolassa edes joka toinen päivä jotain muuta kuin salaattia.
Hmm, ei varmaan ollut ihan joka toinen päivä, mutta söin pääaterioiksi kuitenkin useamman kerran jotain muuta kuin salaattia. Tuli testattua mm. sushia, korealaista sekä kiinalaista. Riisiä en syönyt paljon korealaisten ja kiinalaisten annosten yhteydessä, myönnettäköön, mutta kokeilin uusia makuja!
![]() |
| Savustettua tofua ja kasviksia. |
![]() |
| Kasviksia ja katkarapuja kiinalaisessa. |
![]() |
| Alhaalla mun kasvikset, keskellä side dishit, ylhäällä kaverin mustekalaruoka. |
![]() |
| Sushiiiii! |
2. Syön viisi kertaa päivässä.
Tämä toteutui melkein joka päivä. Jouduin säätämään aika paljon, jotta tämä toteutui edes jotenkuten, mutta yritin parhaani. Aika paljon oli pakko venkslailla aterioita päittäin, joka tuotti välillä päänvaivaa, mutta en kertaakan esim. itkenyt ruoka-ahdistuksesta.
3. Käytän kesävaatteita hyvillä mielin, enkä arvostele kroppaani koko ajan.
Tämä onnistui ehdottomasti parhaiten :) Voin myös sanoa, että sain matkan aikana todella isolla kauhalla lisää itsevarmuutta. Vaikka saattaa kuulostaa hölmöltä, niin kaikki kuulemani kohteliaisuudet olivat kullan arvoisia. Suomessa ei ole sitä kulttuuria, että selvinpäin kehuttaisiin ketään tuntematonta. Amerikassa niin tehdään, ja se tuntui hyvältä. Käytin myös sellaisia tiukkoja vaatteita, joita en ajatellut enää voivani pitää. Lisäksi yksi parhaista ja silmiäavanneista pointeista tuli tällaisessa keskustelussa:
Man: "Oh my god this bench is so uncomfortable. You ladies have it easier 'cos you have asses."
Mä: "Are saying I have a big ass?"
Man: "For starters, no. And secondly, why do you say it like it would be a bad thing?"
Niinpä. Miksi olisi huono asia, jos olisi iso pylly? Pyllyni ei ole megalomaaninen, mutta mulla sattuu sellainen kuitenkin olemaan. Pyllyni on muuhun kroppaani nähden melko kookas, mutta so what? Pylly tekee naisen siinä missä rinnat. Ihan so what-asenteella en pysty asiaa todellakaan vielä ottamaan, mutta se olkoon tulevaisuuden tavoite ;)
![]() |
| Eniten tällä hetkellä ahdistavat mun valtavat tukkikädet, mutta kaipa se siitä helpottuu jossain vaiheessa. Bootya riittää, kuten tästäkin jo saa osviittaa :P |
All in all matka oli t o d e l l a upea! Mulla oli niin hauskaa, että en osaa edes sanoin kuvailla. Lievä kotiinpaluumasennus iski, mutta tietenkin oli ihana tulla kotiin miehen ja koiran luokse. Myös tämä syksyinen sää tuotti hieman masistelua, ihan uskomattoman p*ska sää! Ehkä se siitä vielä kesäksi muuttuu jossain vaiheessa. Melkoinen kaipaus lämpimään jäi.






Kiva kuulla että matka meni noin hyvin :) ja suoriuduit monesta haasteestas, Ens matkalla sit noi loput :)
VastaaPoistaMiksen mä nää mitää tukkikäsiä? :D eikä mun mielest sulla mikää huomattavan iso peba ole, oot sopusuhtanen ja hoikka + muotoja, eli tissit ja perse :), eiks se oo jokanaisen unelmakroppa?
Niinpä, kato hyvä jättää vähän haasteita ens kertaa vartenkin ;D
PoistaNo, niin kai. Oma pää sanoo vaan, että itse ei ole koskaan hyvä. Mutta kiitos!
Hienoa, että matka meni noin hyvin! :)
VastaaPoistaSallivuutta nyt vain arkeenkin.
Sehän se onkin! Kuinka sitä joustoa saa tuotua arkeen, kun kaikki menee niin rutiininomaisesti päivästä toiseen...
PoistaEt ole kyllä mistään liian iso!
VastaaPoistaMukava kuulla, että nautit matkastasi ja pystyit haastamaan itseäsi ja myös ylittämään niitä. Ei se mitään, vaikkei kaikkia kohtia tullutkaan "suoritettua".
Kiitos kivasta kommentista :)))
Poista