Weekend!

Lähdin perjantaina työmatkalta junalla suoraan lähijuna-asemalle, josta mut noukittiin mukaan kohti mökkiä. Saavuimme mökille juuri päivällisaikaan, joten lämmitin ensitöikseni äidin tekemää kasvissosekeittoa (niiiin hyvää!). Otin keiton kaveriksi kaksi leipää, josta olin tosi ylpeä! Ruisleivät eivät olleet niitä mitä yleensä käytän, mutta onnekseni melko samanlaisia, joten nou hätä :) Jälkkäriksi otin keksin ja maistoin raparperitorttua. Sitten tuli hetkellinen tenkkapoo, kun kävi ilmi, ettei kukaan ollut tajunnut ostaa omenoita. "Ota hei banaania, sitä ois!". Joooooo, not! No kyllä mä pari palaa uskalsin ottaa banaania viikonlopun aikana, mutta oikeastaan teki kyllä ihan hyvää vieroittua ompuista hetkeksi ;)

Iltapala oli aika tavanomainen, joten ei siitä sen enempää. Seuraavan aamun eli lauantain aamupala aiheuttikin sitten ekan itkun. Mulla oli heti aamusta täysi- ja läskiolo, eikä vatsakaan toiminut (joka tapahtuu usein reissun päällä), joten ainekset olivat valmiina itkua varten. Äitini oli paistanut kananmunaa, mutta tarjoutui myös keittämään puuroa kun aloin kerätä ahdistusta itseeni. Siinä vaiheessa peli oli kuitenkin osaltani jo menetetty, koska angsti oli nostanut päätään jo niin paljon. Lisäksi kun kysyin äidiltä, että paljonko munakasta pitää ottaa, hän sanoi tuttuun tapaansa "no ota edes ihan pieni pala". Äitini tarkoittaa aina pelkkää hyvää, mutta noissa tilanteissa kaipaisin jämptimpää otetta, ja että potkittaisiin kohti kunnollisia annoksia. Heitin pyyhkeen kehään toteamalla, että jos ei tartte syödä oikeaa määrää, niin sama se on syödä ollenkaan. 45 minuuttia myöhemmin sain syötyä 1/4 munakkaan ja ruisleivän päällisillä. Olin tyytyväinen, että sain kuitenkin syötyä senkään vertaa.

Lauantain lounas, välipala ja päivällinen menivät ihan normaaliin tapaan. Tai no, lounaalla yhden kyyneleen sain poskelleni, kun pastan määrästä tuli kinaa. Lopputulos oli sekä minua että miestäni miellyttävä, joten loppu hyvin kaikki hyvin. Oli myös kiva syödä pitkästä aika pastaa! Iltapalalla haastoin itseni ja annoin mieheni vastata sen sisällöstä ja valmistamisesta. Muuten ihan normisetti, mutta leipä olikin vaaleaa leipää. Kuulostaa pieneltä, mutta iso poikkeus mun rutiiniruisleipään :) Iltapala jäi kuitenkin ilmeisesti pieneksi, koska heräsin yöllä nälkään. Sunnuntaiaamulla nälkä oli hurjan kova, joten olin todella iloinen äitini keittämästä puurosta! Pakko sanoa, että kattilassa keitetty kaurapuuro oli aika pirusti parempaa kuin Pirkan pussipuurot ;D Otin puuroa jopa lisää, koska nälkä oli niin kova!

Lounasaikaankin oli kova nälkä. Jopa niin kova, että heikotus yltyi ihan pyörtymisen partaalla olemiseksi. Söin hyvillä mielin taas pastaa ja tällä kertaa kanafileen. Mukisematta söin koko fileen, jeij! No mutta näiden jälkeen seurasikin koko viikonlopun hienoin suoritus! Välipalaksi söin irtojäätelöä, kun pysähdyttiin kotimatkan varrella huoltoasemalla :))) Viimeksi muistan syöneeni kesäisen irtojäätelön yli kuusi vuotta sitten, kelatkaa sitä! Jäätelökesähän tästä piti tulla, joten alku on ainakin lupaava ;)

Vaikka muiden tekemä ruoka jännitti, teki se oikein hyvää. Söin mielestäni tosi hyvin eilistä aamupalaa lukuun ottamatta, mutta olo ei silti ole ollut mitenkään iäski tai liian täysi. Toivoisin, että menkkaviikolla kertynyt melkein 1,5 kg (megalomaanien v*tutus ja ahdistus aiheutui painolukemasta, mutta ei siitä sen enempää) olisi karissut viikonlopun aikana. Se todistaisi taas kerran itselleni sen, ettei normaalia ruokaa syömällä liho loputtomasti, ja että nesteitä välillä kertyy kroppaan tarkoittamatta pysyvää painonnousua. Skeptinen olen tämän suhteen, ja veikkaan joutuvani pettymään vaa'alle astuessani huomenaamulla (jos edes uskallan), mutta se olkoon huomisen murhe!