Viikonloppujuttuja.

Perjantai-ilta ja eilinen olivat aika kamalia. Tuli taas itkettyä kyynelkanavat kuiviksi. Mulle ei tarvitse tulla kuin pieni moka jossain itselleni tärkeässä asiassa, niin tunnen itseni aivan maanmatoseksi. Se fiilis epäonnistumisesta ei anna periksi, ellei joku vakuuta mulle kaiken olevan hyvin ja vaikka halaa. Nyt olin kuitenkin asian kansa ihan yksin. Itkin perjantai-illan, itkin lauantaiaamun, itkin lauantai-illan. Lauantaipäivä oli sentään tosi mukava, kun oli ystävän luona askartelemassa. Syöminen oli pääosin aika vaikeaa, kun itketti vaan koko ajan. Sain pakotettua itseni syömään kuitenkin joka kerta, eikä väliin jäänyt muita kuin pe iltapala. Sekin lähinnä siksi, että päivällinen venähti kello seitsemään ja nukkumaan menin jo kasin jälkeen. 

Ystävän luona muuten kärsin taas annoskateudesta. Tilasimme ruuat pizzeriasta. Pohdin pitkään, uskaltaisinko ottaa pizzan vai en. Hannasin kuitenkin ja turvauduin salaattiin. SHaalaatti olikin todella niukka jopa mun mielestä! Kanaa oli ehkä desi, eikä muita kasviksia kuin salaattia ollut nimeksikään. Siinä totesin, että jäi vähän nälkä. Ystäväni sanoi, että tossa on vielä pieni pala pizzaa. Minäpä otin sitä pari haarukallista, ja oi että oli hyvää !Pizzassa oli mm. tonnikalaa, nam! Totesin, että olisi pitänyt vaan uskaltaa ottaa pizza. "Ens kerralla muitat sit!" ,totesi ystäväni. Näin aion myös tehdä :) Ei yksi (tai okei puolikas voisi olla realistisempi) pizza vaikkapa pari kertaa vuodessa vaikuta yhtään mitenkään mihinkään. Ensi kerralla pizzeriasta otan pizzan. That's it, se on nyt päätetty! 

kuva

Söin äsken maissipalloja ja minisuklaamunan. Nyt oksettaa aivan hulluna. Muistaako joku Eläintohtori-elokuvan? Oli muuten yksi lempileffoistani aikanaan. Olen aina halunnut osata puhua eläimille. Lapsena puntaroin, että jos saisin yhden taikavoiman, niin olisiko se eläimille puhumisen taito vai gebardiksi muuttuminen :D No joo, oikeasti tosta leffasta piti sanomani, että siinä on sellainen lihava nainen, joka on todella allerginen äyriäisille, mutta hän rakastaa hummeria. Niinpä hän kerta toisensa jälkeen joutuu sairaalaan hummeriövereiden vuoksi. Hän vain tykkää niistä niin paljon, että syö niitä vaikka seuraukset tietääkin. Mulla on vähän sama suklaan ja karkkien kanssa. Tiedän, että sokeriyliherkkyyteni aiheuttaa joka kerta aivan kamalan olon (morkkiksesta nyt puhumattakaan), mutta silti ylilyöntejä tulee silloin tällöin. Enkä mä nytkään tainnut syödä kuin ehkä viisi maissipalloa, ja silti on aivan jäätävä kuvotusolo.

kuva

Harmittaa, että viikonloppu lähenee loppuaan, koska suurin osa siitä meni aika pilalle. MUTTA! Jee! Ensi viikolla olen töissä vain kolme päivää, koska lähdemme torstaina perinteiselle minipääsiäislomalle mieheni ja vanhempieni kanssa :) Eli tiedossa kolme päivää töitä ja sitten viisi päivää vapaata, joista osa ollaan reissussa! Hihiijee! Tuosta minilomasta voisinkin kirjoittaa oman postauksensa, koska kuten sanoin, se on perinteinen. Näin ollen voisin vähän verrata tämän reissun odotuksia viime vuoden odotuksiin. Olen niin eri tilanteessa kuin vuosi sitten, että ihan ihmetyttää. Ja siis hyvällä tavalla :)