Ostin eväitä välipaloja ja iltapaloja varten. Kaksi Skyriä, Valion jogurtti-myslisetti, proteiinipatukka, kaksi Alpen Light-patukkaa ja kolme omenaa. Näyttää valtavalta määrältä, mutta monelle päivälle noiden piti kuitenkin riittää. Menomatkalla söin autossa välipalaksi rahkan ja omenan.
Ekan illallispaikan alkusalaattipöydän saalis :D Toi herkkusieni oli kyllä ihan tosi hyvää! Jossain sweetchili-kastikkeessa marinoitu vissiin. Joo no mutta aika turha annos, I know. En vain osannut/uskaltanut/halunnut/kehdannut ottaa muuta.
Kasvisvarras ja tomaattikastike villiriisin kera. Kasvikset olivat ihan jees, mutta liikaa ja liian montaa erilaista kastiketta. Annokseen kuuluneen tomaattikastikkeen lisäksi oli jotain random valkoista lillua ja jotain yrttiöljyn tapaista. Riisi puolestaan oli risottotyylistä, joten siitäkin otin vain pari haarukallista. Ei siis kovin nappisuoritus, mutta toisaalta annos ei vastannut odotuksia.
Iltapalaksi valitsin jogurtti-myslipurkin. Olin jo ajatellut, etten ravintolaillallisen jälkeen ota iltapalaa, mutta illallinen jäi osaltani aika kevyeksi, joten otin järjen käteen. Söin myös puolikkaan omenan ja pienen palan protskupatukasta, koska jäi vielä nälkä. Ja jäi niiden jälkeenkin :D
Eka aamupala näytti tältä. Näyttää ehkä pieneltä, koska kaikki on tollai kasoissa. Mieheni valitti annoksestani, joten otin vielä puolikkaan kuvassa näkyvästä pienestä ruissämpylän tyyppisestä leivästä päällisineen (juustoa+kalkkunaa). Maistoin lisäksi mieheni croissantista pienen palan. Muistan, kuinka söin joskus Belgiassa minicroissantteja aamupalalla marmeladin kanssa. Ehkä vielä joskus taas :/ Aamiaiselta lähtiessämme ryöstin vielä lusikallisen kuivahedelmiä.
Lounas tuottikin ongelmia, kun ravintolat aukesivat vasta iltapäivällä, kaupat olivat kiinni, eikä kahvilasta löytynyt "mitään". Anoreksia esti mua kokeilemasta hyvän näköisiä piirakoita, pizzapaloja ja patonkia. Niinpä lounaan virkaa toimittivat Skyr, vajaa prodepatukka ja puolikas omena. Välipalaksi söin omenasta toisen puolikkaan ja myslipatukan.
Ennen illallista käytiin mieheni kanssa lasillisella. Mun lasillinen oli niinkin hurja veto kuin Coca-Cola light.
Lounaan ja välipalan niukkuus aiheuttikin sitten tärinä-heikotus-kiukkuitku-olon. Vajaisiin aterioihin vielä lisättynä reilun tunnin reippailu(kävely)lenkki mäkisessä maastossa, niin ihmekös. Pahimpaan tärinään auttoivat väkisin syödyt pienet palat leipää muiden syödessä alkuruokiaan. Varsinainen annokseni oli kyllä odottamisen arvoinen! Ihan sairaan hyvä halloumi-kasvisannos! Halloumia oli paljon, joten tyrkkäsin siitä about puolet muiden lautasille "haluatko maistaa?"-verukkeella. Todella ovelaa, joo. Anyways, oli ehkä yksi parhaista ravintola-annoksista ikinä! Jälkkäriksi söin kolme suklaapalaa. Iltapalaksi ei enää ollut pahemmin mitään tarjolla, mutta ei ollut kyllä nälkäkään. Söin myslipatukan ja puolikkaan omenan. Yöllä kylläkin heräsin nälkään ja meinasin pyörtyä vessaan, mutta se nyt ei ole mitään uutta.
Aamiainen oli muuten samanlainen kuin edellinen, mutta otin kananmunan lisäksi. Puuroakin on ehkä muutama lusikallinen enemmän. Tässä kuvassa siis mukana jo heti valmiiksi se ekasta kuvasta puuttunut puolikas leipäpala päällisineen, joten siksi näyttää paljonpaljon runsaammalta tämä :) Tosin jätin sen syömättä. Samoin loput kananmunasta. Eli aika plus miinus nolla aamiaisten välinen vertailu. Hyvää oli anyways, eikä ruokien ottaminen ollut ihan niin vaikeaa kuin joskus.
Sitten vielä lounas autossa. Pysähdyttiin ensimmäiseen K-kauppaan ja hain sieltä salaatin.
Noniin tämmöinen oli ruokaretkeni :D Huomenna odottaa haasteita veljen luokse menemisen muodossa. Lisää tuskaa lisää se, että mieheni tuli kipeäksi. Jos hän ei pääse huomenna, en tiedä mitä teen. Pitänee pyytää äitiä tsemppariksi ja avuksi. Enköhän mä kuitenkin hengissä selviä :)
Olen pitänyt blogiasi aina hyvin parantumismyönteisenä, mutta valitettavasti muutamien viime postaustesi jälkeen alan vakavasti harkita blogisi lukemisen lopettamista. Tästäkin postauksesta niin kuultaa läpi anorektinen käytöksesi. Järjettömän pieniä annoksia ja joka kohdassa lukee silti "en syönyt tuota ja tuota, enkä tätä ja tätä.." ymym... "jäi nälkä, pyörrytti.." Huomaatko? Olet vielä täysin sairauden vietävissä ja mielestäni vain lietsot annoskuvillasi ja noilla selittelykommenteilla anoreksian oireita. Tuntuu että blogisi lukeminen vetää itseäni aina hetkeksi takaisin sairauden maailmaan, ja tunnen itseni "huonoksi" koska syön paljonpaljon enemmän kuin sinä. Ei ole tarkoitus loukata, mutta hieman minusta kyllä vaikuttaa että sairautesi on kroonistunut/kroonistumassa... Blogiasi lukee varmasti moni anoreksiasta toipumassa oleva, joten kannattaa miettiä mitä blogissasi kerrot ja millä tavalla asiat ilmaiset. Uskon kyllä,että haluat tosissasi parantua mutta minusta sinun olisi jo alkaa toimia enemmän terveyden suuntaan!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi! Tämä herättely taisi tulla ihan tarpeeseen. Olen siinä vaiheessa, että ulkoisesti näytän jo ihan/melko normaalilta, joten pakko myöntää, että mulla taitaa olla tarve todistella sairauttani muilla tavoin. Polilla ollaan monta kertaa puhuttu tästä. Vaikka sekä läheiset, hoitohenkilökunta että minä itse tiedetään, että mulla on vielä pitkä matka edessäni toipumisessa, mä pelkää, että kaikki luulee mun olevan jo ihan terve ja jään yksin sairauden kanssa. Tiedän järjellä, että näin ei tule käymään, mutta argh kun ne tunteet ylittää järjen äänen.
PoistaYhdessä seuraamassani blogissa taannoin kirjoittajaa kyseenalaistettiin tarkoituksellisisten "laihistelukuvien" laittamisesta. Tähän postaukseen eräs anoreksian selättänyt kommentoi tosi hyvin, että "laihistellaan", koska ollaan epävarmoja kehostaan ja pelätään läskiltä näyttämistä. Mulla on näissä ruokajutuissa ehkä vähän sama, että mä pelkään sitä, että joku pitäisi mun annoksia valtavina, ja ihmettelisi, että mikä syömishäiriö. Ihan tyhmää, mutta nyt kun aloin ajatella asiaa, saattaapi olla kyse aikalailla tästä.
Nyt pitäisi siis vain uskaltaa päästää irti sairaudesta. Ymmärrän täysin, mitä tarkoitit kommentissasi. Koitin lukea tekstini mahdollisimman objektiivisesti, ja jep, jos joku muu olisi tämän kirjoittanut, ajattelisin aika samalla tavalla kuin sinä. Kiitos kun vähän ravistelit. Oikeasti, kiitos sinulle!
Hyvä että osasit ottaa kommenttini juuri niinkuin sen olin tarkoittanutkin! Ja ymmärrän kyllä sinua siinä miten monta vuotta jatkuneita sairaita ajatus- ja käyttäytymismalleja on vaikea muuttaa.. Itsekin olen useamman vuoden sairastanut ja nyt, viimeisen romahdukseni ja pitkän osastojakson jälkeen olen vihdoin saanut tarpeekseni ja valmis karistamaan anoreksian kannoiltani lopullisesti. Minä yritän vaikeina hetkinä ajatella että on PAKKO syödä riittävästi, jotta jaksaa opiskella, tehdä työtä ja ELÄÄ, eikä vain siksi että saavuttaa jonkin tietyn painon. Ja muuten itsekin tiedän kokemuksesta ettei tämän sairauden seuraaminen vierestä ole todella puolisoillekaan helppoa.. Tsemppiä Niina, kyllä me vielä tämä sairaus kukistetaan!:) Taidampa muuten jatkossa kirjoittaa sinulle ihan nimelläni kunhan pääsen vain kirjautumaan ! :)
PoistaIhana kuulla, että säkin olet paranemisen tiellä! Todellaki tästä mennään eteenpäin sinne terveeseen elämään asti molemmat! Joo, kirjoita ihmeessä ihan itsenäsi myös :) Kiitos ja tsempit myös sulle!
PoistaHei oikeesti c'moon nyt Niina, rohkeasti vain huomenna veljen luona onnistumaan!
VastaaPoistaKirjoitan sitten sen jälkeen hieman enemmän, mitä tämä postaus ja anonyymin osuvasti kirjoitettu kommentti mussa herätti. En nimittäin halua latistaa sun pääsiäistunnelmaa, mutta kaipaat kuitenkin herättelyä todellisuuteen.
Tsemppiä!!
Mulla tuli sama fiilis, siksi jätin kommentoimatta, kun ei oikein tiennyt mitä sanoa...
PoistaYmmärrän :/ Herättelevät kommentit tulevat näköjään ihan tarpeeseen ja ovat kyllä tervetulleita.
PoistaNo niin! :)
PoistaOlen itsekin ekan anonyymin kannalla, ja komppailen sitä aika paljon.
Monesti, kun kehuu sua onnistumisista, miettii, silittääkö tässä nyt anoreksian päätä. Koska aika lailla järestään onnistumiset ovat niin pieniä ja kaatuvat monesti kompensointiin taia muuten vain siihen ''en syönyt tota, enkä tätä. Tästä söin ruokalusikan''. Eli käytännössä peli on plus miinus nolla, ja monesti vielä miinuksen puolelle valahtaa.
Missään tapauksessa en halua sua Niina loukata, mutta jos jatkat ''vähän sinnepäin, mutta kuitenkin aika lailla ojassa''-linjaa, noudatat sitä vielä vuosienkin päästä. Mikä ei ole tavoiteltavaa!
Siis hienoa, että uskaltauduit sinne ravintolaan menemään, mutta enää ei riitä, että siellä käy toteammassa, että ''noh, ei ollut se odotettu annos, väärä riisi, liikaa sooseja''.
Mun ravitsemusterapeutti on mullet useasti sanonut: ''Joskus täytyy lopettaa se asioiden työstäminen, ja vain alettava syödä.'' Eli esim. jos käyttää kaiken energian siihen, että ''työstän rasvankäyttön parantamista'' ei tulosta välttämättä tule, koska se on niin pinttyneenä ajatuksena. Sen sijaan sitä margariinia täytyy vain levittää leivälle, ja syödä se. Ajatukset selkenevät sitten myöhemmin, ja tietää, että se oli oikeasti se oikea vaihtoehto.
Nyt sun täytyy vain alkaa tehdä sitä työtä, syödä. Kehosi on vielä sekaisin, eikä se kyllä noilla sun ruokamäärillä kohene!
Uusimmassa postauksessa löysitkin hyvin pointteja tiedostamattomaan sairauden todisteluun. :)
Voimia!!
Kommenttisi on kaikkea muuta kuin loukkaava. Hyvä vain välillä ravistella avaamaan silmät. Sitä sokeutuu vielä niin helposti, että tarvitsen sysäyksiä oikeaan suuntaan. Olet ihan oikeassa siinä, että enää pelkät pikkuonnistumiset eivät riitä - varsinkaan kun niitä yleensä seuraa isompi lipsahdus sairauden suuntaan. Tekosyitä ruokavalion rajoittamiseen löytyy aivan liian helposti, tiedän sen. Tässä kohtaa yritän löytää tasapainon eteenpäin menemisen ja armollisuuden välillä. Terveyden suuntaan on mentävä, mutta kymmenen vuotta vallinneet vääristyneet ajatusmallit eivät muutu kovin helposti. Toisaalta haluan antaa itselleni aikaa, mutta toisaalta sen varjolla takertuukin ehkä sairauteen. Nyt kun kuitenkin havahduin tähän, uskon saavani taas uutta pontta kukistaa sairauden ajatuksia.
PoistaKiitos paljon :)
Ihme että pysyt noilla määrillä pystyssä. Oikeasti.
VastaaPoistaSeuraavaksi sitten riisikin mahaan, oli risottoa tai ei, eikö? :)
Niin se on tehtävä! Tänään on riisiä tiedossa, ja aion sitä syödä olipa millaista hyvänsä! :)
Poista